Viimeksi jäin siihen, kun saavuin lentokentälle, jossa minua oli vastassa counselor Lori ja hänen kaverinsa Susan. Lori oli tehnyt pienen kyltin, jossa luki "Welcome Sonja to your new home" ja hän seisoi se kädessä ja leveä hymy kasvoilla, kun näin hänet. Lori ja Susan olivat ihan mahtavia! Luulin, että kentälle olisi tullut perhekin, mutta ei tullut. Ei se kuitenkaan haitannut. Lori ja Susan olivat niin huvittavia, kun he eivät muistaneet minne olivat jättäneet auton ja sitä sitten etsittiin jonkin aikaa naureskellen.
Automatkalla Lori kertoi, että vie minut toiseen host perheeseeni, eikä ensimmäiseen. Ensimmäinen perhe oli matkoilla, joten muutin pariksi päiväksi toiseen perheeseen. Talo, jossa ne asui, oli valtava! Kolme kerrosta, miljoona huonetta ja iso takapiha (josta löytyi mm. tenniskenttä). Minun huoneesta löytyi taulutelevisio, vaatehuone, iso parisänky ja kylpyhuone. Se oli ihan unelma!
Tässä talo ulkoa päin. Laitan kuvia sisältä vasta sitten, kun muutan sinne kokonaan asuun. Eli noin 3kk päästä. Koittakaa malttaa odottaa! :D
Talo edestä
Talo takaa
Kyllä tuolla siis viihtyi pari päivää asustella! :) Perhekin oli tosi mukava. Äiti Julie, isä Jim, minun ikäinen tyttö Caroline ja vuoden(?) vanhempi veli Chris. Äiti näytti hieman kaupunkia minulle, samoin Caroline. Keskiviikko-iltana olin Carolinen ja hänen kaverinsa Kealyn kanssa. Käytiin syömässä söpössä leipomossa ja myöhemmin katselin Carolinen kanssa Frendejä. Olen ihan rakastunut Frendeihin ja kun Caroline kuuli tästä, hän oli ihan innoissaan, koska se on kuulemma senkin lempiohjelma! Niillä oli kotona monta tuotantokautta. Tuli ihanan kotoisa olo niitä katsellessa.
Ensimmäiset kehut englanninkielestä tuli automatkalla lentokentältä. Ihan oikeasti! Luulin olevani ihan surkea englannissa ja pelkäsin ennen tänne tuloa sen puhumista. Ajattelin, etten ymmärrä mitään, eikä kukaan ymmärrä mua. Toisin kävi. Ymmärrän melkein kaiken, mitä minulle puhutaan. Tosin suurin osa puheesta menee ihan ohi, jos kuuntelen jonkun toisten keskustelua.
Ja kyllä sitä saa omankin asiansa täällä sanottua yllättävän helposti. Ja ihmiset on täällä kauhean ystävällisiä. Ne kyllä ymmärtää. Ja ne on tottuneet paljon huonompaan kielitaitoon. Torstaina Lori ja Lee (joku rotari) haastatteli mua ja kyseli kaikenlaista. Ne kertoi, että viime vuonna brasilialaisella pojalla piti olla tulkki, joten minä pärjään todella hyvin. Nää ihmiset arvostaa kamalasti sitä, että osaan puhua ja olen opiskellut jo monta vuotta englantia. Monet näistä ei osaa puhua mitään muuta kuin englantia.
Mutta ehkä siksi olen pitänyt itseäni aina tosi huonona, koska Suomessa kielitaito on oikeasti todella hyvä! Ihmiset osaa kieliä ja se on melkein itsestäänselvyys. Jos vertaan itseäni muihin suomalaisiin (jota olen tähän asti aina tehnyt), en ole kovin hyvä, mutta jos vertaan itseäni esim täällä muihin vaihtareihin, olen todella hyvä! :) Silti se aina yllättää, kun tulee kehuja.
Torstaina vaihdoin perhettä ensimmäiseen perheeseen. Äiti Kathy ja isosiko Beatrice (Bea) tulivat hakemaan minut ja mentiin shoppaileen Bealle tavaroita yliopistoon. Samalla ostettiin mulle shampoot ja muut. Iltapäivällä saavuttiin talolle, joka oli huomattavasti vaatimattomampi kuin edellinen. Valitettavasti mulla ei ole vielä kuvaa tästä talosta, mutta teen sitten erikseen vaikka sellaisen taloesittely postauksen. :)
Ensimmäiseen perheeseen kuuluu siis äiti Kathy, isä Linus, veljet Eddie ja Linus, siskot Zandra, Bea ja Caroline. Caroline on minunikäinen. Tällä hetkellä täällä on kaikki paitsi veli Eddie kotona, joten ihmisiä riittää! Mutta kaikki sisarukset paitsi Caroline, muuttavat pian (ensi viikolla?) pois, koska he menevät yliopistoon myös. Joten jäädään sitten Carolinen kanssa tänne kaksin. :)
Eilen olin Carolinen ja hänen kaverinsa Maureenin kanssa. Käytiin syömässä aamupalaa jossain ravintolassa: pannukakkua, jonka välissä oli suklaata. :D Tulen niiin lihomaan täällä... Illalla mentiin Carolinen kanssa järvelle. Uitiin ja soudeltiin kanootilla! Se oli hauskaa. :)
Caroline
Illalla tänne tuli vielä muutama sukulainen käymään. Niiden kanssa oli ranskalainen poika, joka on samanikäinen. Sen kanssa oli mukava jutella. Istuttiin ulkona ison kokon ääressä myöhään illalla ja grillailtiin vaahtokarkkeja. Tehtiin amerikkalaista herkkua nimeltä Smore. Keksien väliin laitetaan maahtokarkki ja suklaata. Se oli hyvää! :)
Tänää on ollut suht rauhallinen päivä. Aamulla käytiin valokuvaajalla, joka otti meistä kuvat koulun Year Bookia varten! Mutta muuten olen ollut kotona, sillä Carolinekin on töissä. Mutta ei se mitään. Välillä on ihan hyvä rauhottua ja vain olla. :)
Jos ikävästä vielä vähän puhun, niin se on ollut yllättävän pieni. Oikeasti luulin, että itken täällä iltaisin itseni uneen ja olisin niin valmis lähtemään kotiin. En kuitenkaan ihan. Välillä on pieni ikävä, jonka saa kuitenkin työnnettyä suht helposti syrjään. Välillä se on vähän isompi, mutta ei mahdoton siltikään. Saa nähdä, jos ikävä tästä ajan kanssa pahenee, vai kenties helpottaa. Ehkä tää ei mene tästä pahemmaksi? En tiedä, vaikea uskoa, että pääsisin näin helpolla. :D
Voi olla, että unohdin jotain tärkeää. Toivottavasti en, mutta kerron sitten myöhemmin, jos tulee jotain mieleen. Kuvia olen yllättävän vähän täällä ottanut, joten siksi niitäkään ei nyt oikein ole. Yritän olla aktiivisemmin kamera kädessä kaikissa touhuissa!
Ainiin! Haluaako joku lähettää postia tänne? Osoite on
Sonja Koskela / Waltons
2107 Jacks Way
Skaneateles, NY 13152
USA
Laitan ton tuonne sivupalkkiinkin. Jos joku haluaa jotain kirjeitä isompaa lähetellä, niin annan sitten eri osoitteen siihen. Ja mullekin voi antaa osotteita, jos haluatte, että lähetän täältä päin teille kortteja/kirjeitä. :)
Kirjoittelemisiin!
Sonja
pistä kuvia myös ensimmäisestä perheestä, talosta ulkoa/sisältä jne! :)
VastaaPoistamoi! tarkottaako toi et voit lähettää kortteja ja kirjeitä sitä et lähetät niitä sun kavereille? kun mä olin viime vuonna nycissä ja ostan yleensä ulkomailta postikortteja joita laitan mun oveen nii nyt mä unohin. (ostin kyllä magneetteja) nii mut jos haluut nii mulle saa lähettää nyci aiheisen kortin :D ja oon muute kade et oot vaihtarina nycissä se on ihana paikka <3
VastaaPoistaolavi, joo niin kuin sanoin, niin oon tekemäs postauksen täs joku päivä mis esittelen tätä ekaa taloo :)
VastaaPoistaAnonyymi, haha joo no lähinnä tarkoitin kavereita. En nimittäin jaksa ihan kaikille tuntemattomille lähetellä kortteja. :DD Mutta voit laittaa sun osotteen mulle sähköpostiin niin ehkä saat nykistä kortin. ostin niitä jonkin verran maaohjelman aikana ja jos niitä jää ylimääräisiä niin voin sit sulle laittaa. :)
Vähä tosi mielenkiintosta lukea tätä sun tulevaa vaihtarivuotta. :-) Tsemppiä sinne rutkasti ja mieti kuinka ainutlaatunen tilaisuus ja kokemus sulla on kertakaikkiaan, vähä kateellinenki oon tai en ees tiedä uskaltaisinko mennä tommoseen.. :') Heheh, mut varmaan kiva sit kirjottaa Suoma tänne blogiin. Ja sun enkun kielen taito varmasti kehittyy siellä hurjan paljon! Pidä siellä tosi kivaa ja oo silmät avoinna. <:
VastaaPoistaMoikka vaan sinne!=)
VastaaPoistaOon sua paljon vanhempi, täytän kohta jo 25 mutta lueskelin kuitenkin kirjoituksesi läpi.Mä en ikinä lähtenyt vaihtariksi vaikka aikoinaan halusin sitä todella paljon, ja juurikin New Yorkiin=).Onneksi oon sentään päässyt siellä käymään, mutta eihän se ole ollenkaan sama kuin oikeasti asua siellä ja kokea se arki!Ihan mahtavaa että sä päätit lähteä!!=) tosi ihailtavaa että uskalsit lähteä, itse jänistin ja täytyy sanoa että harmittaa todella paljon.Mutta tsemppiä sinne ja nauti, ota kaikki irti jenkkivuodestasi!!=)
-Kirsi
voi että oon kateellinen! vaihtari vuosi amerikassa on ollut jo tosi kauan haaveena mutta en sit ole uskaltanut lähteä. pelkään niin että tulis liian kova ikävä tai että en sais kavereita siellä amerikassa ym... mutta ihana lukea kaikkia vaihtari blogeja ja haaveilla että itsekkin voisi kokea sen kaiken:)
VastaaPoistasitten joskus muutaman kuukauden päästä voisit kertoa että minkä verran on kielitaito parantunut ja onko tullut mitään ongelmia puhumisen/ymmärtämisen kanssa.
tsemppiä sulle ja toivotaan ettei se ikävä pahene. pidä hauskaa ja nauti kaikesta uudesta ja jännästä!=)
- Aino
ai katos joo :D eihän mulla mitää lukihäiriöö ole... :D
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos! pidän neuvosi mielessä! :)
VastaaPoistaKirsi, sitä minäkin monet vuodet ajattelin, etten oikeasti koskaan uskaltaisi lähteä. täällä sitä kuitenkin ollaan. tosi outoa... no onneksi tulin toisiin ajatuksiin tarpeeksi ajoissa! :D
Aino, kiitos! joo kerron varmasti tästä kielitaidosta sitten myöhemmin lisää. :)
olavi, haha eihän sitä kaikkea voi huomata:)