Week with the family

Ihan aluksi suuret onnitelut Suomelle maailmanmestaruudesta! Harmittaa hieman, etten ole Suomessa juhlistamassa tata tai yleensakaan kokemassa sita hienoa juhlahumua, mita tama varmasti sai aikaan suomalaisissa! Mutta olen silti alyttoman onnellinen Suomen puolesta! Metsastin sita pelia netista ja loysinkin sen jopa Mertarannan selostamana, joten oli tosi kiva katsoa se peli taalta. Aivan upea peli, upea voitto! Olen todella ylpea, etta olen suomalainen. :)

Mutta sitten parin viikon takaisiin tapahtumiin! En ehtinyt viime viikonloppuna kirjoittaa enempaa (vaikka piti olla rauhallinen viikonloppu), joten kirjoitan nyt! Laitan hieman kuviakin, mutta samat sanat mita viime postauksessa: kiinnostuneemmille loytyy facebookissa lisaa kuvia. :)

Floridasta suuntasin siis lauantaiaamuna hyvin hyvin aikasin Tampan lentokentalta kohti Newarkin lentokenttaa. Ei sita oikein osannut ajatella etta kohta nakee oman perheen. Pieni "jannitys" oli ja varsinkin sit kun kavelin lentokoneesta pihalle ja kavelin kohti sita porttia missa oletin perheeni odottavan mua. Ja siellahan ne sitten odottikin! Kylla siina kyyneleet nousi pintaan, vaikka en aluksi odottanut etta olisin alkanut itkeen. Mutta oli se kuitenkin niin ihana nahda perhe pitkasta aikaa!

Hyvin pian tuli sellainen olo, etta eihan tassa ole mitaan 8kk valissa ollutkaan. Jotenkin tuntu, etta kaikki jutut oli ihan samoja vanhoja ja kaikki oli jotenkin niin kuin aina ennenkin. Ei siella Suomessa varmaan ole asiat paljo tan vuoden aikana ehtiny muuttua, haha. Itsella oli vahan kielet sekaisin. Muistan kun heti lentokentalla aiti selitti jotain ja olin ihan pokerryksissa ja kysyin "what?". Pikkusanat helposti tuli englanniks ja muistan ensimmaisena aamuna ku herasin hotellilta, aloin puhuun jotain siskolle englanniks. Se vaan tulee jotenkin luonnostaan, mutta kylla siihen suomeen nopeasti tottuu!

Vietettiin New Yorkissa aikaa lauantaista keskiviikkoon. Siina ajassa ehti nakea kaikki nahtavyydet (uudestaan. kesallahan tuli ne jo aika hyvin koluttua), shoppailtua ja nahtya viela toinenkin Broadway musikaali: Mamma Mia! Rakastan sita musiikkia siina, joten oli tosi kiva kokemus paasta nakeen se.

Saat oli myos tosi ihanat! Ensimmaiset paivat oli vahan viileampia, mutta sitten tuli ihan kunnon kesasaat! Itse olin just tullut Floridasta, niin ei se auringonpaiste niin huolestuttanut. Mutta mua nauratti, kun kaikki muut sitten palo pikkasen.

Alin kuva on yhdesta puistosta, jossa oli kuvaukset just paalla. Kavin kysyy yhdelta turvamiehelta, mita siella kuvataan. Kyseessa oli tv sara White Collar. En tieda itse sarjasta mitaan, mutta bongattiin toi mies sielta kuvauksista!! Tunnistatteko? Jos olette yhtaan Sex And The City faneja, niin tossahan seisoo se Stanford joka nayttelee sita homoa Sinkkuelamaassa. Aahahaa, ma olin ihan innoissani ja olisin hirveesti halunnu menna juttelee ja ottaa kuvan sen kanssa, mutta ei sinne voinut menna ku oli kuvaukset paalla. :( Nahtii toisetki kuvaukset Central Parkis, mut sielta en bongannu ketaan tunnettua henkiloa.

Mun perhe Suomessa oli isantaperhe yhdelle amerikkalaiselle tytolle tan vuoden aikana. Keskiviikkona, kun lahdettiin ajeleen Nycista, mentiin Albanyyn, missa tan tyton perhe asuu. Mun perhe oli jo tavannu ne, koska sen tyton perhe tuli kaymaa Suomessa. Joten keskiviikkona me mentiin sitten vieraileen niiden luona ja makin paasin tapaan tan perheen. :)

Torstaina "pienen" shoppailun jalkeen saavuttiin Skaneatelekseen Rotary kokoukseen. :) Rotary klubi paasi tapaan mun perheen ja perhe paasi nakeen millaisia taalla noi Rotary kokoukset on. Kaikki oli kauheen mielenkiintoisena tapaamassa mun perhetta. :) Aitia vahan jannitti, miten se tulee parjaan englannin kanssa, mutta ihan hyvinhan se meni! Olen saanut paljon kuulla siita, miten vanhemmilla oli hyva englanti. :)

Perjantaina vein siskoa vahan kouluun ja naytin paikkoja. Jotkut oli kuulemma luullut meita kaksosiksi. Ei nyt sentaan... :D Sielta lahdettiin sitten Niagaran putouksille ja tuli kaytya Kanandankin puolella. :) Putoukset oli hienot, vaikka saa oli hieman sateinen ja kylma. Kun kuulin,etta tulen asumaan New Yorkissa, ajattelin etta Niagaran putoukset on nahtava! Nyt on ne onneksi nahty. :)

Perjantaina tuli taas shoppailtua vahan lisaa. Taytyy sanoa, etta vaikka kuinka shoppailusta tykkaankin, niin ton viikon aikana alko kaiken maailman Mall:it sun muut tulla korvista pihalle! :D Mutta minkas sille voi, ku Amerikassa ollaan ja halpaa on. Porukat halus uusia koko vaatekaappinsa. Olisitte nahnyt kuinka niiden matkalaukut hipoi niita painorajoja, kun ne lahti!

Lauantaina meilla oli suuren suuri Brunch. Mooret jarjesti sen, jonne oli kutsuttu kaikki host perheet. Se oli ihanasti tehty Mooreilta, koska olin hieman ajatellut sita, etta olisi kiva saada kaikki koolle. :) Mun counselor Lori tuli ottaan kuvia meista kaikista yhdessa. Mun kamerassa oli yksi kuva, missa kaikki nayttaa hyvalle paitsi mina olen silmat kiinni! :( Ja se on paras kuva, mita mun kamerasta loytyy. Mutta onneks host isalla on tosi hyva kuva! Aion ottaa sen itselleni, mutta tanne pitaa laittaa nyt toi mun silma kiinni -kuva.

Brunchin jalkeen kierreltiin Skaneateleksessa ja otettiin muutamia kuvia. :)

Pakko viela selittaa, mita toi "Finnish Line" tarkottaa. Se on siis Jimin (tokan host isan) keksima vitsi, jos sita nyt vitsiksi voi kutsua. Se kerto sen mulla ekana paivana ku muutin niiden taloon ja siita lhtien se on kertonut sita mulle uudestaan ja uudestaan + kaikille mahdollisille muille. Se on niin kulutettu vitsi ja siita on vaan tullut semmone Jimin tavaramerkki. Legenda, jota en tuu koskaan unohtaan. Ja mun vanhempien kunniaks Jim teki ton kyltin ja oli pakko sit kuvat ottaa sen alla. Mut tassa tulee taa huima "vitsi", joka pitaa kertoo enganniks, koska suomeks se ei oikein toimi:

Do you know why Sonja is so good at tack?

Because she knows where the Finnish line is!

Jep jep... Surkea vitsi, mutta sen surkeus tekee siita hauskan enka voi olla nauramatta. :D

Sunnuntaina perhe lahtiki sit ajaan takasin Nyciin ja lento lahti takaisin Suomeen. Viikko oli tosi hauska, mutta oli jotenkin ihana huokaista sunnuntaina syvaan ja vahan rentoutua. Ensin Florida ja sitten toi erittain tapahtumarikas viikko perheen kanssa, jollon oltiin kokoajan menemassa ja tulemassa. Olin niin poikki sunnuntaina, etta en tehnyt kylla yhtaan mitaan! :)

Rotaryt ja muut vaihtari-ihmiset usein sanoo etta perheen vierailu ei oo hyvaksi vaihtarille ja se pahentaa koti-ikavaa. Taytyy sanoo, etta jos vaihtarilla on tosi vaikea alku ja sopeutuminen kestaa kauan, perheen tulo ei valttamatta ole hyva juttu. Mun tilanteessa se ei tuonut minkaan nakoisia negatiivisia asioita! En ma alkanut ikavoimaan uudestaan niiden lahdettya. Suurin syy on varmaan se, etta tiedan tan ajan taalla menevan aivan liian nopeaa ja mulla on enaa muutama kuukausi jaljella. En halua kuluttaa siita hetkeakaan uudestaan ikavoimiseen. Mun pitaa ottaa taalta kaikki mahdolline ilo irti, koska parin kuukauden paasta olen taas kotona ja kaikki palaa siihen normaaliin arkeen.

Taytyy sanoa, etta huhtikuu oli varmaan paras kuukausi taalla tahan mennessa. :) Toivottavasti kesasta tulee yhta ihana ja tapahtumarikas. :)

Kirjoittelemisiin!

Sonja