Meillä meni ukkosella joku modeemi rikki. Eli tarkoittaen, ettei meillä toiminut netti eilen ollenkaan. Isä kuitenkin tarvii töissään nettiä, joten onneksi uusi modeemi tuli aika pian hankittua. Täytyy kuitenkin myöntää, että ei se ollut ollenkaan paha olla ilman nettiä. Tuli tehtyä kerrankin jotain hyödyllistäkin, nimittäin pinssejä! Laitan niistä vähän myöhemmin kuvaa, kun nyt eka saan niitä vielä vähän enemmän tehtyä.
Olen myös aloittanut kunnon kohotuksen vaihtovuotta varten. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olen käynyt noin joka toinen päivä oman ”personal trainerini” kanssa lenkillä. Tämä trainer on siis isä! Se aina tulee patisteleen minut sohvan pohjalta ja tulee minun kanssa juokseen! Mitä tekisinkään ilman sitä? Okei, tämä lenkkeily johtuu siis tulevasta isäntäperheestä, joka on sisko Carolinen kuvailemilla sanoilla ”family of runners”. Carolinen siskokin on juossut maratoonin (ilmeisesti useammin kuin kerran). Joten pieniä paineita, pieniä paineita. Hah, no ei nyt sentään! Pitää kuitenkin pikkasen kerätä kuntoa.
Tulipas taas höpötettyä kaikkea turhaa. Nyt asiaan! Ajattelin siis kirjoittaa postauksen asioista, joita mitä luultavammin tulen ikävöimään vaihtovuoden aikana. Teen sitten siellä Amerikassa uuden postauksen, missä kerron, mitä sitten oikeasti siellä ikävöin. En tiedä eroaako ne asiat näistä, mitä nyt kirjoitan. Se jää nähtäväksi!
Kaikista eniten luultavasti tulen kaipaamaan perhettä, äitiä, isää ja Roosaa. Olen oikeasti tosi onnellinen, että mulla on just sellainen perhe kuin on. Se on tosi rakas mulle ja mua aina kuunneellaan ja tuetaan. Äitikin on mulle melkein kuin kaveri. Me aina nauretaan yhdessä kaikille tyhmille jutuille, mitä luultavasti kukaan muu ei tajuaisi! Eniten harmittaa jättää pikkusisko Roosa ”yksin” tänne. Se on niin reppana, kun se tulee iltaisin sanomaan kuinka tylsää sille tulee olemaan ilman mua. Ja meidän kaksi koiraa! Niitä vasta ikävä tuleekin. Pelottaa, että vaihtovuoden jälkeen ne ei enää muista mua ollenkaan. Toivottavasti haju ja ääni sitten kuitenkin nopeasti palauttaa minut niiden mieleen.
Jään kaipaamaan myös kavereita. Saan varmasti paljon uusia kavereita Amerikassa, mutta silti ikävöin varmasti iki-ihania suomikavereitani! On jotenkin inhottavaa olla vuosi pois kaikista kuvioista täällä. Vuoden aikana ehtii syntyä niin paljon kaikkia uusia juttuja, joihin en sitten enää kuulu. Se on yksi vaihtovuoden miinuspuolista, mutta se on kuitenkin kestettevä! Täytyy pitää paljon Facebookin ja skypen kautta yhteyttä. Ja haluan ehdottomasti kuulla kuulumisia täältäkin päin: kuka on kenenkä kanssa ja sitä rataa! ;-)
Oma huone ja tietysti oma sänky on ikävöimislistan kärkipäässä! Saan ainakin ensimmäisessä isäntäperheessä oman huoneen (tai oikeastaan kuulemma oman kerroksen), mikä on ihan kiva juttu, koska kaipaan välillä sitä omaa tilaa ja rauhaa. Eikä oikeasti omaa sänkyä voita mikään! Se on aina niin kiva palata matkoilta kotiin ja rojahtaa omaan sänkyyn. Kyllä se oma koti todella on kullan kallis. Kotona saan olla oma itseni, maata sohvalla ja käydä jääkaapilla. Vieraassa paikassa se ei ole niin helppoa. Ainakin aluksi on varmasti vaikea olla rennosti siellä. Mutta eiköhän se olo siitä sitten rentoudu!
No sitten on tietysti suomalainen ruoka. Keräsin pieneen kuvakollaasiin ruokia suomesta, joita saattaa tulla ikävä. Tuosta kollaasista tulee kyllä ilmi melkein kaikki olennainen. Jos siihen jotain haluaisin vielä lisätä, niin kaurapuuro, korvapuustit ja karjalanpiirakat! Kaikista eniten tulen luultavasti ikävöimään Fazerin sinistä suklaata. Tulee varmaan kamalia vierotusoireita, jos en saa sitä silloin tällöin syötyä. :-D Onneksi on posti keksitty. Äiti saa lähettää aina suomipaketteja, joissa on sitten suklaata, salmiakkia ja kaikkea ihanaa Suomesta!
Ikävöin luultavasti myös suomeksi puhumista ja ymmärretyksi tulemista. Kieltähän sinne lähdetään oppimaan ja olen niin onnellinen, että joudun sellaiseen kielikylpyyn, ettei suomella enää yksinkertaisesti pärjää! Siinä sitä oppii kaikkein parhaiten. Mutta turhautuminen saattaa olla lähellä, jos ei millään saa asiaansa sanotuksi, kun jokainen sana tökkii. Silloin luultavasti tekisi mieli vaihtaa suomen kieleen, mutta onneksi se ei ole mahdollista. On pakko käyttää englantia. Onneksi voi sitten skypen kautta jutella suomalaisten kanssa suomeksi. Ei pääse oma äidinkieli kokonaan unohtumaan.
Ja nyt kun eletään minun lempivuodenaikaa, niin täytyy sanoa, että tulee kyllä ikävä tätä Suomen kesää. Ja mikä tärkein, saunaa! Sauna, grillimakkara ja uudet perunat! En oikeastaan edes tykkää makkarasta, mutta se vain kuuluu kesään. Niin kuin kuuluu ah-niin-ihanat hyttysetkin. Ihana ininä korvassa ja miljoona punaista kutisevaa näppylää joka paikassa. Rakastan saunomista oli mikä vuodenaika tahansa. Siellä on niin ihana vain istua hiljaa lämpimässä ja ajatella asioita. Sitä tulee varmasti ikävä.
Viimeiseksi voisin mainita suomalaisen joulun. Ensin ajattelin, että ikävöisin kaikkia suomalaisia juhlia ja perinteitä, mutta luultavasti tulen ainoastaan ikävöimään joulua ja jouluruokia. Tietysti odotan innolla, mitä amerikkalaisella joululla on minulle annettavanaan, mutta en voi kieltää, etten ikävöisi suomalaista joulua ollenkaan. Lanttulaatikko ja kinkku! Niitä tulee ikävä kaikista eniten. Ja joulun aikaan varmasti ikävöin perhettä, jonka kanssa olen tähän mennessä aina viettänyt joulun. Eräs saksalainen vaihtari täällä Suomessa sanoi, että joulu on melkein jokaiselle vaihtarille se pahin aika. Silloin ikävöi kaikista eniten. Saa nähdä pitääkö se paikkansa myös minun kohdallani.
Unohtuikohan jotain olennaista... Mitä sinä jäät/jäisit ikävöimään Suomesta? :-)
Rakkaudella
Sonja
Sullakin näyttää olevan aika urheilullinen perhe :D Mun host veli on juossu kans maratooneja ja nyt kun sisko on kotona Slingerissä niin se käy myös joka päivä jouksemassa (syytä en tiedä mutta jooh...) ja kaikki tuon perheen kolme lasta on ollu mukana koulun cross country joukkueessa. Ite mä haaveilin just siitä harrastuksesta ja nyt mom on tosiaan käyny jo puhumassa sille joukkueelle musta. Mom myös vihjas vähä siihen suuntaan, että olis varmaan hyvä jatkaa taas juoksua (oon siis juossu ala-asteen ajan suhteellisen aktiivisesti lyhyitä matkoja) kun muutamia maileja juostaan jokapäiviäisissä treeneissä. Kuka tietää sitte jaksanko sitä menoa kauan x) Ja ihan hyvähän se on jo nyt näin Suomessa kuntoa kohotella niin samalla luulis vähän hoikistuvanki niin sitte on varaa vähä syödä sitä ruokaa tuolla USA:n rajojen sisällä :s Ihan hirvittää mikä kumipallo tulee takasin kotiin ens vuonna :s
VastaaPoistaMiretta, joo munki sisko on iha innoissaan sit lähdössä juokseen mun kanssa. Mitäköhä siitäki tulee... :-DD Ei vaan, ihan innolla odotan tulevia lenkkejä siskon kanssa ja tosiaan ei pääse sit kauheesti vaihtarikilot yllättään! :-) Ite oon kans miettiny vähä cross countrya, mut saa nähdä. Kyl mä jotain urheilua alotan, mut en oo vielä ihan varma, mikä se sit olis. :-)
VastaaPoistaMulla on tullut ikava Suomen ihania raikkaita kesapaivia. New Yorkissa on kesalla tukahduttavan kuuma, polyista ja kosteustasapaino 90%. Aivan kamalaa jos taytyy elaa normaalia elamaa ja kayda toissa ka kulkea metrolla. Rantaelamaan tama saa sopisi vallan mainiosti.
VastaaPoistaKatz NYC, totta siellä saattaa ikävöidä tätä Suomen raikasta ilmaa. :-) Mä tosin rakastan lämpöö ja helteitä! Tietty se on tosi painostavaa jos täytyy samaan aikaa tehdä töitä tms!
VastaaPoistaVoi että mä oon kateellinen sulle, ite pääsen vasta ehkä vuoden tai kahden päästä vaihtariksi. Ja New York ois aivan unelma! :) Mutta niin, mitä mä ikävöisin Suomesta? Jotenki just nyt tuntuu siltä, että ois vaan ihana päästä pois ja ei tulis ikävä ainakaan itse Suomea, mutta perhettä ja kavereita varmasti tulis.
VastaaPoistaJohanna, toivottavasti säki pääset vaihtoon sit kun sun aikas tulee. :-) Ihan mahtava kokemus se varmasti ainaki olis! Ja ehkä siellä paikan päällä sitte oikeesti vasta tajuaa sen, mitä sitten ikävöi vai ikävöikö mitään :-DD
VastaaPoistaMyös entisenä vaihtarina voin sanoa, että se joulu ei ole paha paikka kaikille :) Joulu on aina ollut tärkee juttu ja etukäteen vähän mietitytti, että mitenköhän se sujuu Lattareissa palmujen alla ja auringonpaahteessa, mutta eipä se sitten paha paikka ollutkaan vaan ihan mielenkiintoinen kokemus. Ja muutenkaan ei ollut koti-ikävää kovinkaan paljon, vaikka sitä etukäteen miettikin kovasti. Eli aina noi ei mee just niin kuin oli etukäteen odottanut tai pelännyt :)
VastaaPoistaJep! Kaikki tommonenhan on aina tosi yksilöllistä ja kukin ikävöi mitä ikävöi ja milloin ikävöi. Ja odotan kyllä innolla amerikkalaista joulua! Ja se on kuitenkin vain yksi joulu mun elämässä. Pitää yrittää ikävänkin keskellä nauttia siitä ja elää hetkessä, niin kuin koko vuosi! :-)
VastaaPoistaÄlyttömän hienoja asioit. :---) voin samaistua aika laill kaikkiin. Jos jtn vois lisätä nii: matikan tunnit <3 ja meiän ex-luokka muutenkin..
VastaaPoistaSami, voi että!! Unohdin täysin Helenan <3 Sitä tulee kyl ikävä!
VastaaPoistaälä muuta viserrä :( tehää ryhmäpuhelu sille skypes ;-)
VastaaPoista