Kolme yötä lähtöön on

Pelottaa, jännittää, naurattaa, itkettää. Tunteet vaihtelee niin paljon laidasta laitaan, ettei oikeasti enää voi vastata kysymykseen "miltä tuntuu?". Vielä en ole kyllä itkenyt, mikä on ihme sinänsä. Iltaisin vaan, kun menee nukkumaan, alkaa ahdistaan ihan kamalasti ja kyllä varmasti joku yö se itkukin sieltä vielä tulee. Päivisin on taas ihan erilainen olo, ei ahdista ollenkaan (tai ehkä välillä vähän). Kai se on vaan, kun iltaisin on aikaa miettiä ja sitten sitä alkaa miettiä liikaa.

Viime viikon lauantaina pidettiin läksiäiset minulle ja kahdelle muulle kaverille, jotka ovat myös lähdössä Jenkkeihin. Oli hauskaa viettää aikaa kavereiden kanssa. Syötiin, juotiin, saunottiin, pelattiin, naurettiin ja vähän itkettiinkin. Joillekin kavereille sanoin silloin viimeiset heipat. Huomenna ehkä nään vielä joitain kavereita ja silloin sanon luultavasti heille viimeiset heipat. Ellei nähdä vielä nopeasti perjantainakin. Se on inhottavaa sanoa "nähdään vuoden päästä". Ei siinä ole mitään järkeä, ei se tunnu todelliselta!

Iida (Juho) leipoi läksiäisiin ihanan amerikkalaisen suklaajuustokakun! En tiedä, kannattaako niitä muita kuvia läksiäisistä sen enempää täällä julkaista! :D

Eilen tehtiin illalla isän kanssa koepakkaus. Olen ylpeä itsestäni, että sain sen tehtyä! Tuntuu niin turhalta pakata kokeilun vuoksi. Keräsin vaatteistani "kyllä", "ei" ja "ehkä" pinon. Lopulta jouduin karsimaan hieman "kyllä"-pinostakin pois. Sängylle keräsin sitten kaiken mahdollisen, mitä otan mukaan.

Loppujen lopuksi sain sängylle ängettyä kaiken, minkä suurinpiirtein halusinkin. Sen jälkeen alkoi isän tehopakkaus. Isä on nimittäin meidän perheen pakkaaja. Se saa ison tavaramäärän aina tosi pieneen tilaan ja tästä on tietysti minulle hyötyä! Tietysti tuleehan se painokin sitten jossain välissä vastaan. No, katselin kauhulla, kun isä alkoi pakkaamaan, että ei se voi mitenkään saada kaikkea mahtumaan ja tadaa! Ei aikaakaan, kun kaikki oli siististi matkalaukussa ja matkalaukku meni keppoisasti vielä kiinnikin. :-)

Sitten vain punnitseen koko hökötys ja jäi kiloa vaille sallitun painon! Iso helpotus! Olen kuullut niin paljon kauhutarinoita koepakkauksesta, kuinka laukku ei mene kiinni ja kymmenen kiloa ylipainoa. Ajattelin, että se on sitten munkin kohtalo. Vaan ei ollut. :) Sain melkein kaiken haluamani mahtumaan! Lempifarkut jää kyllä kotiin, mikä harmittaa. Ne on kuitenkin jo yli kolme vuotta vanhat ja niin raihnaiset, etten edes kehtaisi kulkea niillä Amerikassa. :D Ne on vaan niin ihanat...

Siinä on sitten vielä laukkuakin. Ostettiin Helsingin reissulta muutama viikko sitten. Merkiltään laukku on Samsonite ja hinnaltaan alennettuna 150€. Lisäksi ostettiin käsimatkatavaroille laukku, joka taisi myös olla alennuksessa (?), mutta en nyt muista hintaa sen enempää. Tuo sininen on kiva väri! Erottuu hyvin sitten muiden laukkujen seasta ja sopii hyvin Rotary takkiin. ;D

Sitten asiasta kukkaruukkuun! Nimittäin joku lukija halusi kuulla minun odotuksista ja ennakkoluuloista. En jaksa nyt valitettavasti ihan omaa kirjoitusta niistä tehdä, joten laitan tähän loppuun. Toivottavasti ei haittaa!

Jos nyt aloitetaan niistä odotuksista, niin odotan tietysti (näin vaatimattomasti) niin ihanaa vuotta, että voin myöhemmin muistella sitä vain hymyillen. Tiedän, että vastoinkäymisiä tulee ja varsinkin minun kohdallani! Alku on varmasti hankalaa, kun kielenkin kanssa voi hieman takkuilla, mutta kuitenkin vastoinkäymisistä selvitään! Elekieli on keksitty ja pitää vain muistaa oikea asenne! Mitään muuta en halua niin paljon kuin että tästä vuodesta tulisi IHANA!

Enkä malta odottaa sitä, kun ajatusten kulkukin käy englanniksi. Kun sen tajuan, hymy on varmasti todella leveä. Muut höpöttää kamalasti, kuinka Jenkkeihin lähtijät menee sieltä mistä aita on matalin kielen takia. Minulle aita ei kuitenkaan ole matala! Englanti on aina ollut mulle hankalaa ja se tunne, kun tajuan osaavani puhua sitä kieltä kuin äidinkieltä on varmasti mahtava.

En oikeastaan tiedä sen enempää, mitä odotan. Odotan vain koko vuotta kokonaisuutena niin paljon, etten osaa luokitella yksittäisiä asioita. Ja uskotteko, jos sanon, ettei minulla ole ennakkoluuloja? Hah, no ettepä tietenkään! Kaikilla luultavasti on jonkinlaisia ennakkoluuloja Amerikkaa kohtaan, mutta minä olen ehdottomasti menossa sinne avoimin mielin. En halua muodostaa mitään isompia luuloja/odotuksia. Tiedän, kohtaan varmaan suuren kulttuurishokin, mutta kyllä siitä sitten selvitään! Ainakin toivottavasti. :-)

Kirjoittelen sitten juuri ennen lähtöä vielä viime hetken fiiliksistä.

♥:llä Sonja