A Whole New World

Elämä alkaa olla täällä jo arkea. Olen tarkkaillut, kysellyt ja oppinut perheen tapoja ja yrittänyt omaksua ne myös itselleni. Se ei ole ollut kovin hankalaa, koska oikeasti elämä on täällä melkein samanlaista kuin Suomessa. En ole siis kokenut mitään kulttuurishokkia, ainakaan vielä.

Eilen tänne Skaneatelekseen saapui toinen vaihtari! Minä olin ensimmäinen ja Checo toinen. Checo on poika Mexicosta. Lori kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssa Checoa vastaan lentokentälle ja tietenkin halusin! Lentokentällä tapasin Checon ensimmäisen host perheen ja jonkun rotarin. Oli niin jännä nähdä se Checon saapuminen ja muistella omaa saapumista, kuinka jännittävää se oli.

Nyt sen huomaa, miksi kaikki ihmettelee mun kielitaitoa. Checo ei puhunut kovin hyvin englantia, mutta kyllä nyt sen verran, että kommunikointi onnistui! Lori sanoi autossa, että ihan hyvinhän sekin puhui vasta saapuneeksi. Eli kai se on ihan normaalia täällä, että vaihtarit ovat aika onnettomia täällä alussa. Minä pystyn kuitenkin puhumaan kuitenkin melkein mistä vaan täällä näiden kanssa!

Ranskalainen tyttö Joy saapuu sunnuntaina tai maanantaina. Odotan sitä myös innolla ja pääsen silloinkin Lorin kanssa lentokentälle tyttöä vastaan. :) Puolalaisesta Piotrekista en tiedä vielä, koska se on tulossa, mutta menen varmaan sitäkin sitten vastaan, jos Lori pyytää.

Ehkä siksi odotan näitä muita vaihtareita tosi paljon, koska niiden kanssa tuntee aina sellaista yhteenkuuluvuutta. Kaikki on samassa veneessä ja tietää, mitä toinen käy läpi. Toivottavasti meistä neljästä tulee hyvät ystävät!

Eilen oli tyttöjen ilta yhdella Carolinen kaverilla Abbyllä. Niiden talossa oli ihana ullakkokerros, jossa me istuskeltiin, katseltiin leffaa (Last song) ja syötiin herkkuja. Siellä oli yhteensä 7 tyttöä. Ihan mukavaa oli, vaikka hieman ulkopuoliseksi itseni tunsinkin välillä. Mua ei hirveesti oteta vielä mukaan keskusteluihin, joten aika paljon kuuntelen vain hiljaa vierestä. Ja kaikki puhuu kamalan nopeasti, niin en aina oikein pysy edes kärryillä, mistä puhutaan. Toivottavasti pääsisin pian osallistumaan keskusteluihin. Tulee niin orpo olo, kun vain kuuntelee.

Annoin muuten tuliaiset tässä joku päivä! Unohdin kertoa siitä. Niistä tykättiin kamalasti. Suomi-kirja oli tosi mielenkiintoinen ja kaikki selaili sitä kiinnostuneena. Juustohöylä oli kans hyvä ostos ja he heti tiesivät mikä se on, vaikka eivät sellaista käytä! No illalla kokeiltiin heti sitten sitäkin! Salmiakista suurin osa ei tykännyt. Äiti kyllä väitti tykkäävänsä, mutta muut epäili hänen vain mielistelevän mua! Eilen kyllä huomasin, kun sisko Zandra söi niitä siitä pussista. Ei siis ihan pahoja voinut olla! Suklaasta on kyllä kaikki tähän mennessä tykännyt. :)

Ruoka on hyvää, mitä perheen äiti tekee! Ja täällä on aina myös salaattia, mikä on hyvä juttu. Ihan terveellisesti olen siis syönyt, jos ei lasketa New Yorkin leiriä. Tällä viikolla alkoi suurin osa urheiluista, mutta ensi viikolla alkaa tennis ja cross country (maastojuoksu). En oikein tiedä, kumman aloittaisin! Ensin ajattelin tennistä ja nyt olen miettinyt tota juoksua. Siskot Zandra ja Bea ovat harrastaneet juoksua ja he sanoivat, että valmentaja varmasti haluaisi mut joukkueeseen. Ja juoksu olisi itsenäistä. Tennis joukkuelaji. Jos olen huono tenniksessä (niin kuin luultavasti olen), pilaan muiden mahdollisuudet. Juoksussa ei haittaa, vaikka olisin huono, koska se ei vaikuta muihin. En tiedä... sanokaa te!

Huomenna lähdetään äidin, Bean ja Zandran kanssa Bostoniin! Viedään Zandra ja Bea yliopistoon. En ole ihan varma, missä yliopistossa Zandra opiskelee, mutta Bea aloittaa nyt Harvardissa. Pääsen siis tutustumaan siihen kouluun! Ja muutenkin Bostoniin. :) Tosi jännää! Tosin aamulla lähdetään 5am. Ei kovin houkuttelevaa, mutta lähden kuitenkin mielummin Bostoniin kuin jäisin nukkumaan kotiin! :)

Okei, tässä nyt teille hieman kuulumisia ilman kuvia. En ole edelleenkään kovin ahkera ollut kameran kanssa. Yritän oikeasti ryhdistäytyä!

Palaillaan!
Sonja

P.S. Laitan tähän loppuun tällaisen biisin, mitä siskoni Roosa oli kuunnellut, kun ne oli palannut kotiin lentokentältä. Olivat siis saattamassa mua maailmalle. Tässä on niin ihanat sanat!

Kristiina Brask: Kuva

Katso mua silmiin, katso mua silmiin.

Laukkuni mun hihnalle paan,
lähtee oon päättänyt maailmaan.

Seikkailu tää kauas mut vie minne lie.

Koneeseen saatat mua
luvannut oon matkalla aatella sua.

Mun kuvan laitoin lompakkoon sun,

etten vaan mielestäs jää.

Katso mua silmiin iltaisin kun ikävä sua itkettää.

Elämästäs nyt lennän pois,

vielä mut pysäyttää ehkä vois.

Mut tiedät sen mulle on tää tärkeää.

Koneeseen saatat mua

luvannut oon matkalla aatella sua.

Mun kuvan laitoin lompakkoon sun,

etten vaan mielestäs jää,

katso mua silmiin iltaisin kun ikävä sua itkettää.

Paljon nähdä kai saan, kun kierrän tän maan,

älä oo pahoillaan, mä vielä palaan

siipiäin kokeilen vaan.

Mun kuvan laitoin lompakkoon sun,

etten vaan mielestäs jää,

katso mua silmiin iltaisin kun ikävä sua itkettää.