Christmas!

Mulla on 100 lukijaa! Oh my gosh, i'm thrilled! :) Haha, oon oikeasti tosi iloinen, että ihmiset tykkää lukea mun blogia! Silloin aikoinani, kun tätä blogia aloin kirjoittaa, en ikinä uskonut, että joskus minulla olisi 100 lukijaa. Kiitos kaikille! Te pidätte mut motivoituneena kirjoittajana. :)

Ihan ensiksi, ennen kuin siirryn pääaiheeseeni, eli jouluun, haluan kertoa teille yhden asian. Olen löytänyt elämäni rakkauden! Hänen nimi on Sawyer. Hän on mun kaverin Kealyn veli. Hän pelaa jääkiekkoa ja on luultavasti parin vuoden päästä menossa joukkueensa kanssa Helsinkiin pelaan. Kerroin Sawyerille, että tulen sitten katsomaan sen pelejä Helsinkiin. Ja Sawyerhan on siis 11-vuotias. Haha se on niiin suloinen, en voi olla rakastamatta sitä! Aina kun olen Kealyllä, Sawyer kyselee multa kaikkea mahdollista Suomesta ja kaikesta. Myöhemmin selvisi, että syy kauheeseen kyselyyn oli se, että se rakastaa kuunnella mun puhetta, mun aksenttia. Se oli nimittäin myöhemmin sanonut perheelleen "i love the way she talks". Ja mun host äiti Julie oli jutellu Sawyerin kanssa puhelimessa ja kiusannut sitä, että se on ihastunut muhun. Se oli sanonut että en ole ihastunut, mutta sano hyvää joulua Sonjalle multa! :) Myöhemmin koko sen perhe on alkanu kiusoitteleen sitä, kuinka se on ihastunut muhun. Ja nyt se on niin nolona, että viime kerralla kun kävin siellä, se yritti vältellä mua. :( Haha se on niin suloinen. I love him! Toivottavasti se ens kerralla olis taas normaali ja tulis juttelee kaikesta! :)

No mutta nyt siihen pääaiheen: jouluun! Joka meni oikeasti tosi kivasti. Ei sen suurempaa koti-ikävää päässyt tulemaan. Tietysti, kun rupesi ajattelemaan kotia ja sitä normaalia joulua kotona perheen kanssa, tuli tietynlainen haikeus. Nautin kuitenkin täysin siemauksin uudenlaisesta joulusta! Ja jotenkin joulu on tietynlainen välietappi vaihtarin elämässä. Sitä pidetään "puolenvälin" merkkinä, vaikka eihän se oikeastaan ihan vielä sitä onneksi ole. Pian kuitenkin! Mutta aina puhutaan, kuinka ennen joulua aika kuluu hitaasti, elämä on vaikeaa, kielen kanssa ongelmia yms. Ja kuinka joulun jälkeen aika lentää siivillä ja kaikki alkaa sujumaan liiankin hyvin. Kunnes pitääkin lähteä kotiin. Täytyy sanoa, että mun alkukin on mennyt tosi hyvin ja tosi nopeasti! Mua pelottaa ajan nopeus. Yritän kuitenkin olla ajattelematta sitä ja ottaa tästä hetkestä kaikki irti!

Tuossa hieman joulukuusta ja joulusukkia takan päällä. Mooreilla on jotenkin tosi ihanat joulukoristukset täällä talossa ulkona ja sisällä. Tykkään tästä talosta tosi paljon! Pitäisi ottaa enemmän kuvia ja ulkoa myös. :)

Jouluaamuna syötiin isän tekemä aamupala: pannukakkuja, pekonia ja bagelseja. Oli ihana aamupala! Ja Amerikassahan on tapana avata lahjat aamusta, joten aamupalan jälkeen päästiinkin sitten niiden kimppuun. Sain oikeasti tosi kivoja lahjoja. En odottanut saavani niin kivoja ja niin paljon! Kotoa perheeltä sain suklaata, pyjaman, nominatioon paloja, hajuvesiä, korvikset, rahaa ja hmm... ehkä jotain muuta, en muista enää! Kaikki oli kuitenkin tosi kivoja. :) Iidalta sain ihanan korun, kiitos paljon! Mooreilta sain pari erilaista korua. Toinen oli sellainen, jota olin aikaisemmin kaupassa haaveillut, toinen oli taas ihana Skaneateles -koru! Tosi kiva muisto. Sitten sain lahjakortin Victoria Secret:iin, huivin ja isältä Syracuse basketball (isä on suuri fani) t-paidan. T-paita oli siis paketoitu pieneen laatikkoon, joka oli paketoitu isompaan laatikkoon, joka oli paketoitu vielä isompaan laatikkoon. Oli huvittava avata niitä laatikoita ja löytää aina vain pienempi paketti! :D Ja kun oltiin aikaisemmin mietitty, mitä siellä on sisällä, koska se oli kaikista isoin paketti ja mulle. :) Haha, Jim on niin huvittava tapaus! Lisäksi sain ison Edward Cullenin pahvisena. Nauroin niin paljon, kun se seiso aamulla kuusen vieressä. Carolinella on nimittäin Jacob ja joskus tuli puheeksi että tykkään Edwardista enemmän, joten sain sitten Edwardin. Laitan tähän kuvan meistä ja meidän "poikaystävistä".

Caroline Waltonilta sain huivin ja Rotareilta Skaneateles kalenterin vuodelle 2011. Joka kuukauden kohdalla on tosi nätti kuva jostain päin Skaneteleksesta. Tykkään siitä tosi paljon! Itse annoin minun counselorille Lorille ja yhdelle toiselle rotarille sellaiset joululta tuoksuvat kynttilät + itsetehtyjä joulutorttuja! Joylta olisi tarkoitus saada vielä joku lahja, mutta siinä oli suurinpiirtein tämän joulun lahjat. Olen tosi kiitollinen kaikesta. En todellakaan odottanut näin paljoa. :)

Lahjojen availujen jälkeen oli vain sellaista oleilua. Katsottiin jouluelokuvia, mitä tuli televisiosta ja siinä meidän päivä suurinpiirtein kuluikin. Tosin tein lanttulaatikon ennen jouluillallista! Jouluillallinen ei ole täällä mitenkään perinteinen, eikä edes kovin kummoinen. Se sisälsi kinkkua, perunamuusia, keitettyjä herneitä ja mun lanttulaatikkoa. Täytyy sanoa, että itse tykkäsin eniten mun lanttulaatikosta, koska kinkku ei maistunut läheskään samalle kuin Suomessa. Joten lanttulaatikko toi mulle eniten joulutunnelmaa. Mutta tykkäsin silti ruuasta, vaikka se olikin erilainen! Oli kiva kokea jotain uutta!

Lanttulaatikko!

Siinä mun joulu oikeastaan oli! :)

26. päivä lähdettiin lasketteleen! Moorejen koko perhe tykkää kauheesti laskettelusta, joten olin ensin hieman jännittynyt, miten pysyn heidän tahdissa, mutta hyvin se meni! Oli tosi kivaa, vaikka olikin aika kylmä.

Huomenna mulla on mun ensimmäinen track meet, eli kilpailu. Juoksen siellä 600 metriä, eli ei mikään sprintti! Olen hieman kauhuissani, koska en ole varma millaisella vauhdilla tuo pitäisi juosta, kun harjoituksissa harjoittelen aina sprinttejä! Ääk, pelottaa... No, kaippa se ihan hyvin menee. Pitäkää peukkuja mun puolesta!

Kealy's birthday party

Oikein ihanaa joulua kaikille!

Tässä postauksessa kerron kuitenkin keskiviikosta ja torstaista, koska haluan tehdä niistä postauksen! Kerron ensi kerralla joulusta. Eiköhän se ensi postaus tule ihan muutaman päivän sisällä. Toivottavasti!

Keskiviikkona alkoi täällä joululoma! Meillä oli sitten illalla pienet "pikkujoulut" yhden kaverin kotona. Kaikkien piti viedä yksi lahja mukanaan joka olisi alle 20 dollaria. Itse vein kahdenkympin lahjakortin Forever 21:iin. Oli tosi mukavaa, vaikka pikkujoulut olikin hieman eri kaveriporukan kanssa, keiden kanssa yleensä olen! Mutta mukava tutustua paremmin muihinkin. :)

Syömisten jälkeen leikittiin "Secret Santa" leikkiä. Arvottiin jokaiselle numero ja se kenellä on ykkönen, saa valita yhden lahjan. Mutta kukaan ei tiennyt, mitä niissä paketeissa oli. Kakkonen sai valita uuden lahjan, tai varastaa, jos halusi. Ja yhden tietyn lahjan sai varastaa korkeintaan kolme kertaa. Itse valitsin sokkona yhden lahjan ja "sain" ipod:in laturin autoon. Erittäin hyödyllinen lahja autottomalla henkilölle. Mietin, miksi joku toi sellaisen lahjan, kun ei kaikilla ole autoa...? No, ei kukaan sitä tietenkään halunnut varastaa, joten siinä oli sitten minun lahjani. Pelin päätyttyä Anna oli kuitenkin tosi kiltti ja vaihtoi lahjansa minun kanssa. Annalla on nimittäin auto + ipod, joten sille siitä on jotain hyötyä. Anna antoi minulle oman lahjansa, missä oli pieni kori täynnä kaikkia käsirasvoja yms.

Illan päätteeksi katsottiin jouluelokuva Love Actually. Olen sen nyt muutamaan kertaan täällä katsonut ja rakastan sitä elokuvaa! Menee melkein Notting Hill:in edelle! Ei vaan, en osaa sanoa kummasta tykkään enemmän. Mutta tajusin juuri, että kummassakin on Hugh Grant! Sen takia varmaan noita elokuvia rakastankin, haha.

Torstaina oli sitten Kealyn synttärit. Tai oikeastaan synttärit oli jo kuukausi sitten, mutta juhlat oli vasta nytten! Jos unohdin kertoa, tai ette vain muista, niin homecoming päivänä mentiin valmistautumaan Kealyn talolle ja se talo on UPEA. Kealyn perhe on varmasti aika varakasta porukkaa. Noi Kealyn juhlatkin puhuu puolestaan. Me nimittäin mentiin limusiinilla Syracuseen yhteen tosi kivaan ravintolaan syömään ja sitten limusiinilla takaisin.

Abby, Kealy, minä ja Sheila

minä ja Sheila

minä ja Caroline

Kealy, minä ja Sheila

Caroline, minä ja Maureen ravintolassa

Mulla on mun kamerassa limusiinista vielä ulkopuoleltakin kuva, mutta en jaksa siirtää sitä nyt koneelle! Otin nää kuvat Facebookista kavereilta. :) Olin aika köyhä oman kamerani kanssa.

Lopuksi limusiini heitti pojat koteihinsa ja me tytöt jäätiin sitten Kealylle yöksi. Kealyn talossa oli ihan oma vierashuoneensa isommalle porukalle. Kaikille oli siis oma sänky samassa huoneessa. Ja meitä tyttöjä oli siis seitsemän. Ihan jees. :)

Seuraavana aamuna olikin sitten Jouluaatto. Jouluaatto on kuitenkin täällä ihan normaali päivä. Sellainen lähtölaskenta jouluun, sillä 25. päivä on se virallinen joulu! Mutta kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa, jonka yritän kirjoittaa mahdollisimman pian.

Adios amigos! :)

New Home

Aloitin keskiviikkona kertomaan tästä muutosta, mutta kone sekosi jotenkin ja se jäi sitten siihen. Toivottavasti saan nytten kirjoitettua loppuun asti!

Tästä lähin Caroline Walton on ihan vain Caroline ja Caroline Moore on Care, koska se on oikeastaan täällä käytetty lempinimi sille. Joten ei tarvi selitellä kummasta Carolinesta puhun!

Aloitetaan vaikka ihan sieltä lauantaista, jolloin muutin. Ensinnäkin täytyy sanoa, että tavaraa oli kyllä enemmän kuin omiks tarpeiks! Olen oikeasti hieman huolissani siitä, miten pääsen täältä takaisin Suomeen tavaroideni kanssa. Onneksi perhe tulee keväällä käymään, niin voin antaa osan vaatteista heidän mukanaan takaisin Suomeen, mutta nyt kun näin todellisen tavaramäärän, niin ei se kyllä paljon lohduta!

Neljässä kuukaudessa on tavaramäärä kasvanut yli puolella. Kuvassa takana näkyy sininen ja musta matkalaukku. Niillä tulin tänne. Niiden lisäksi minulla on pussillinen kenkiä, pahvilaatikollinen vaatteita, talvivaatteet ja pahvilaatikollinen kaikkea sälää, mitä on kerääntyny, mutta en halua poiskaan heittää! Olen pian aloittamassa tekemään scrapbook:ia joten osa krääsästä menee sinne.

Oli todella outoa kantaa noi tavarat autoon. Muutamien halien ja kiitosten jälkeen lähdettiin Carolinen kanssa ajaan kohti Moorejen taloa. Sisällä tuli heti tuttu tuoksi, jonka muistin kesästä, kun asuin täälllä muutaman päivän! Tuntui tosi turhattavalle purkaa kaikki vaatteet yms. kaappeihin, kun olin juuri hetki sitten saanu ne pakattua! Sellaista se on. :) Kyllä mulla oikeasti ihan kiitettävästi täällä noita vaatteita on.

Julie ja Jim (host vanhemmat) lähtivät joihinkin pikkujoulu juhliin, joten jäätiin Caren kanssa kaksin kotiin. Katseltiin jouluelokuvia ja tilattiin pizzaa. Se oli mun ensimmäinen kerta, kun tilattiin pizza ihan kotiovelle! Haha.

Olin ennen Waltoneilta lähtöä jättänyt kirjeen Carolinelle Carolinen tyynylle, jossa kerroin mitä kaikkea tulen hänessä ikävöimään ja kuinka oikeasti olen niin kiitollinen että meistä tuli läheisemmät kuin uskalsin edes odottaa! Caroline laittoi minulle illalla viestin: "SONJA I LOVE YOU!!! I just got your letter and I was so close to crying. It's so weird without you here. I miss you". Ton viestin jälkeen mulle tuli ihan kauheen ikävä Carolinea! Se ilta ei ollut mikään helppo. Seuraava päivä oli aika saman tapanen, mutta pikkuhiljaa olen päässyt Caroline-ikävästä yli. Alan tottumaan elämään täällä Mooreilla! Onhan se vähän tyhmä ikävöidä Carolinea, kun kuitenkin ollaan edelleen ystävät, nähdään päivittäin yms! On se kuitenkin eri asia elää jonkun kanssa koko ajan. Ja se aika on nyt ohi... En edes kestä ajatella sitä, kun pitäisi täältä kokonaan lähteä Suomeen. Mä tulen olemaan niin romahduksen partaalla, tiedän sen jo nyt!

Uusi perhe on kuitenkin ihan älyttömän ihana! Julie, host äiti on hirveen kiva, isä Jim on niin hauska ja puhelias! Täydellinen vastakohta ensimmäiselle host isälle. Joten muutos tekee ihan hyvää! En oikeastaan ensimmäistä perhettä niin kauheasti ikävöi, ainoastaan Carolinea. Voisin pakata sen aina mukaan uusiin perheisiin! :) Ja Moorejen talo on tosi kiva ja rakastan omaa huonettani! Minulla on kuulemma talon paras sänky. Tää on tosi korkea parisänky, joka on ihanan pehmeä. :) Mutta parasta mun huoneessa on ehdottomasti oma kylppäri! En oo koskaan omistanut omaa kylppäriä, joten tää on niin luksusta mulle.

Mitäs muuta kertoisin tästä ekasta viikosta täällä...

Caren kanssa tullaan hyvin juttuun ja hänen veli Chris on tulossa kotiin sunnuntaina Uudesta Seelannista. Ja pian onkin joulu. Sain tänää kotoa joululahjoja ja odotan innolla, että pääsen avaamaan niitä! :) Meillä oli koulussa kavereiden kanssa sellainen Secret Santa juttu, missä arvottiin jokaiselle henkilö jolle pitää ostaa lahja. Tänään oli se päivä, kun lahjat piti tuoda. Maureen oli minun Secret Santa ja sain häneltä ihanan nallen, jolla oli Lakers - paita päällä ja tietenkin koulun väreissä: tumman sininen ja keltainen/kulta. Lakers tulee siis siitä, että me asutaan Skaneteleksessa ja täällä on iso järvi, josta ollaan kauhean ylpeitä. Me ollaan siis lakers:eja. :D Esim koripallopelissä tänää kannustettiin: "let's go Lakers!" Lisäksi Maureen antoi minulle kirjan, johon oli koottu kuvia kaikista syksyn tapahtumista. Se oli tosi ihana idea!

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä vähän jouluostoksille. En ole vielä kenellekkään oikein hommannut mitään... Ideoita kyllä on, pitäisi vain käydä hommaamassa ne! Ihan uskomatonta, että ensi viikolla on joulu! Kohta sitä ollaan jo puolessa välissä...

Saa nähdä jos ehtisin vielä tässä joskus kirjoittaa ennen joulua, mutta jos en niin ensi kerralla kerron sitten ensimmäisestä joulustani kaukana kotoa!

Jouluisin terveisin - Sonja

ps. Mun mokkapalat on täällä menestys! Kaikki haluaa reseptin. :) Seuraavaks haluan tehdä joulutorttuja, että pääsisin vähän suomalaisen joulun makuun. Ja Julie haluaa tehdä lanttulaatikon! Ihanaaa, eihän joulu ole kunnon joulu ilman lanttulaatikkoa!

The Big Apple & Snowday!

Hei kaikki, pojat ja tytöt! Nyt on aika kertoa teille viime lauantain New York -reissusta ja lopuksi hieman ensimmäisestä snowday:stä! Tai oikeastaan ensimmäisestä ja toisesta, koska meillä on nyt ollut kummatkin päivät vapaata: maanantai ja tiistai.

No aloitetaan kuitenkin siitä New Yorkista ensin. Lauantaina oli nimittäin aamuherätys 4:30am. Unohdin vissiin laittaa herätyskellon soimaan, tai sitten nukahdin herätyksen jälkeen, koska host äiti tuli lopulta herättään mut 4:50 ja siinä oli sitten kymmenisen minuuttia aikaa laittaa itsensä lähtökuntoon. Otin kuitenkin tyynyn autoon mukaan, niin matka meni oikeastaan aika lailla nukkuessa erittäin epämukavissa asennoissa.

New York City oli kyllä muuttunut sitten viime näkemän! Oli aika kylmä ja tuulinen ilma, joten se kesän kuuma ja tunkkainen ilma oli tiessään. Oli helppo hengittää raikasta ilmaa, haha! Vaikka kyllä mä silti tykkään nycistä enemmän kesällä. Vaikka upeahan se oli näin joulun aikoihinkin!

Ihan ensimmäisenä tavattiin Waltoneiden sukulainen, joka asuu cityssä, ja mentiin hänen kanssaan sitten Time Squerille. Räpsittiin muutama kuva ja sain ensimmäisen ihan perhekuvan tästä mun host perheestä ja musta. Tosin se ei ole mikään paras mahdollinen, kun se sukulainen otti sen kuvan, ja se on vähän tärähtänyt. :( No täytyy elää sen kanssa!

Time Squerilta mentiin Rockefeller centerille katsomaan iso joulukuusi, mikä sinne pystytetään joka vuosi. Odotin ehkä hieman upeampaa kuusta, mutta isohan se oli ja valot teki kyllä vaikutuksen! Siihen kuuseen on käytetty yli 5 mailia valoja. Ja kuusen vieressä oli luistelurata, mikä oli hieno nähdä, koska sen on ennen nähny vain kaikissa leffoissa yms. :D Olisi niin hieno päästä itsekin luisteleen sinne, mutta on kuulemma tosi kallista. Ja pitkät jonot näytti olevan!

Muita erityisiä ”nähtävyyksiä” ei tällä kerralla tullut kierreltyä. Kierreltiin vain yleisesti ympäri kaupunkia. Ja mä olin edellisenä päivänä ollut ajattelematon, sillä unohdin ladata kameran akun! En aamulla ehtinyt kuin ehkä kymmenen minuuttia lataan sitä, mutta aina kun pysähdyttiin kahville tai syömään, niin latasin akkua ravintoloissa. Haha, kyllä toimi! Sain otettua kuvia, onneksi.

Kaupoissa oli tosi paljon hienoja joulukoristeita, kaikkeen oli panostettu tosi paljon. Oli tosi hieno nähdä New York näin jouluaikaan. Käytiin myös suloisella torilla kiertelemässä, josta ostin itselleni kivan pipon! Oli oikeasti tosi mukava päivä. Tuli ostettua joululahjojakin sinne Suomeen, joten se ongelma ainakin ratkaistu! Päivän jälkeen oli jalat kyllä niin poikki, että teki mieli vaan mennä sänkyyn ja nopeasti. Mutta oli se sen arvoista!

Sunnuntaina lähdettiin hakeen kuusta! Voitteko kuvitella. Jotkut laittaa heti thankgivingin jälkeen kuusen ja se on ihan normaalia. Mulle se on ihan liian aikaista! Oon tottunut laittaa kuusen vasta jouluaattona. Menee jotenkin hohto, kun se kuusi on nyt jo sisällä. mutta ei se mitään. :) Amerikassa kun ollaan, niin mennään amerikkalaisten mukaan!

Sunnuntaina satoi myös aikalailla lunta, joten mentiin laskeen pulkkamäkeä Carolinen ja kavereiden kanssa! Mietittiin, että snowdayn mahdollisuus on olemassa, mutta jotkut olivat aika pessimistisiä sen kanssa. Itse olin aika varma, että snowday on tulossa. Ja niin se sitten lopulta tulikin! Aamulla menin väsyneenä yläkertaan ja host äiti sanoi: ”voit mennä takaisin nukkumaan, tänää ei ole koulua ollenkaan.” Haha se oli niin mukava mennä takaisin nukkuun. Ja sain hyvän vastauksen siihen, miksi Suomessa ei ole snowdayta vaikka olisi kuinka paljon lunta hyvänsä: Amerikkalaisilta puuttuu suomalainen sisu!

Maanantai oli erittäin hyvä päivä vapaapäivälle, koska oli myös Suomen itsenäisyyspäivä! Joten maanantai kuuluikin olla vapaa. :) Se päivä oli kyllä niin kiva! Mentiin kavereiden kanssa laskeen pulkkamäkeä ja sen jälkeen yhden kaverin kotiin tekeen joulukeksejä. Täytyy sanoa, että vaikka maanantai oli suht tavallinen päivä, se kuitenkin kuuluu mun listan kärkipäähän mitkä päivät ovat olleet kaikista kivoimpia täällä. Se oli kokonaisuudessaan vaan tosi mukava päivä!

Minä ja toinen host siskoni Caroline

Minä ja Sheila

Tänä aamuna, kun menin yläkertaan, olin ihan varma, että host äiti kertoisi mulle, että koulu alkaa pari tuntia myöhemmin. Mutta ei, koko päivä oli tänäänkin vapaa! Haha, ja ensi yöksi on luvattu tosi paljon lunta, että saa nähdä mitä huomiselle tapahtuu. Ja Caroline sanoi, että ensi maanantai on 90 prosentin varmuudella snowday, koska sunnuntai-maanantai yöksi on luvattu paljon lunta. Ihan mukavia nämä ekstra vapaapäivät. :)

Seuraavan tekstin kirjoitan mitä luultavammin Moorejen talosta, koska sinne muutan ensi lauantaina puolen päivän aikoihin! Ihanaa, kun kaikki on nyt varmaa, koska pitkään mietin, mikä päivä se sitten loppujen lopuksi on. Odotan muuttoa innolla, mutta haikeudella. Aika sekalaisin tunnelmin. Caroline Moore on niin ihana tyttö, että viihdyn sen kanssa varmasti! Toisaalta outoa elää ilman Caroline Waltonia. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja niin kuin sanottu: pysyn silti hyvänä ystävänä ensimmäisenkin perheen kanssa!

Ensi kertaan! :)

Rakkaudella Sonja

Tarinaa koulusta ja joulusta

Noniin, nyt sitä ollaan sitten joulukuun puolella. Ja eilen saatiin vihdosta viimein kunnolla lunta!! Eilen oli koulun jälkeen kaikki aktiviteetit peruttu koulun jälkeen lumisateen takia. Näin Amerikassa! :D Ja nyt on viikonlopuksi luvattu lisää lunta, joten olen innoissani. Ainoa miinus puoli on, että minun pitäisi hankkia talvitakki! Äiti kyllä lähetti minulle laskettelutakin, mutta en kuitenkaan sillä haluaisi tuolla ulkona liikkua. Se on sitä laskettelua varten, ja mahdollisesti muita talviaktiviteetteja varten. Tarvisin jonkun lämpimän takin kouluun ja sellaiseen normaaliin käyttöön. Mutta mutta... Joulu on pian!! En malta odottaa! :) Ja nyt kun tuli luntakin, niin pääsin oikeanlaiseen joulutunnelmaan!

Mutta asiasta viidenteen: viime viikonloppuna sain ensimmäisen todistuksen! Niitä saadaan täällä neljä vuodessa. Ja ajattelin, että jos nyt sitten kertoisin uudestaan lukujärjestykseni aineista ja mitä mieltä niistä olen. Kerroin joskus aikasemmin, mutta se oli oikeastaan vain sellainen ensivaikutelma, mikä minulla oli. Nyt olen saanut ensimmäisen todistuksen ja voin kertoa, jos mieli on joidenkin aineiden kanssa muuttunut.

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että koulu on täällä tosi helppoa! En kuitenkaan yleistä, koska minun lukujärjestys on tosi helppo, joten silloin koulunkäyntikin on helppoa. Host sisko taas tekee tosi paljon töitä. Joten ei koulu täällä välttämättä kaikille ole helppoa. Mutta täällä ei ole mitään kunnon kokeita oikeastaan ollenkaan. Pieniä testejä taas aika usein, jossa on siis pienen pieni koealue. Ei isoja laajoja alueita. Täällä on kuitenkin vuoden lopussa iso koe vissiin koko vuodesta. Kauhulla niitä odotellessa. Numerot ei ole täällä 4-10, vaan nollasta sataan. Mutta jos saan jostain testistä esim. 93, ajattelen aina että se olisi Suomessa 9+. :)

Health: Eli siis terveystiedon tapainen kurssi. Numeroksi sain 87, mutta toi numero on korkeampi, mitä olisin oikeasti ansainnut. Testeissä ei ikinä tarvitse kirjoittaa mitään. On joko monivalintaa, oikein vai väärin -tehtäviä yms. Silti ne on aika vaikeita! Onneks voi kuitenkin aina veikata. Mutta aiheet on masennus, alkoholi, sukupuolitaudit, huumeet jne. niin on välillä aika vaikea tietää sanastoa ja kokeet ei mene ihan putkeen. Saan kyllä käyttää sanakirjaa, mutta en yleensä jaksa käyttää sitä. On rasittavaa selata niitä pieniä sivuja! Mutta en oikein jaksa edes välittää. Jos joku testi menee tosi huonosti, opettaja ei yleensä laske huonoja numeroita mun keskiarvoon. Haha, ja siksi toi mun keskiarvo on 87. Tunnit on ihan mukavia. Pelataan pelejä ja katsotaan elokuvia tosi usein!

International Foods: Eli vähän kuin kotitalous. Tosin tehdään paljon muutakin kuin ruokaa. Katsellaan vidoita ja puhutaan muiden maiden kulttuureista. Tästä kurssista sain 99. Opettaja on tosi rento varsinkin meitä vaihtareita kohtaan. Se ei välitä, mitä me tehdään ja se aina sanoo kuinka meidän ei ole tarkoitus opiskella, vaan pitää hauskaa ja oppia englanti! Haha, eli jos opettaja arvostelisi meitä vaihtareita ihan normaalisti, numero olisi varmasti alhaisempi. Toisaalta olin ainut vaihtari, joka sai 99. Muut sai alempia numeroita. Mutta ei nekään huonoja ollut! Jokatapauksessa olen varmaan ainut vaihtari, joka edes vähän yrittää panostaa testeihin. :)

Frech: Ranskantunnit... Oi mun lempitunnit! Keskiarvo on 95 ja se on ihan realistinen numero. Ei mitään vaihtariekstroja. :D Kaikki, mitä tunnilla tehdään, arvoidaan ja ne kaikki vaikuttaa keskiarvoon. Melkein kaikki. Mutta syy, miksi rakastan ranskantunteja, on ehdottomasti se luokkahenki ja opettaja! Mrs. Taylor on paras opettaja ikinä! Se vitsailee oppilaiden kanssa ja sillä on tosi sarkastinen huumorintaju. Se kehuu oppilaiden vaatteita tai kampauksia, jos se tykkää niistä. Se kysyi kerran, mistä olin ostanut yhden neulepaidan, koska sekin halusi samanlaisen. Harmi, että se oli Suomesta. Checo ja Piotrek on myös tällä tunnilla ja Piotrek, joka on muuten tosi ujo, on niin paljon vapautuneempi ranskan tunneilla. Opettaja tekee vitsejä Piotrekista koko ajan ja joka tunnilla saa nauraa ihan kamalasti. Ja Piotrek siis nauraa näille jutuille myös!

Chorus: Keskiarvo on 94, enkä oikein tiedä, mistä se tulee. Olen missannut muutaman tunnin ja se varmaan laski keskiarvoa, en tiedä. Chorus on siis kuoro ja tykkään siitä vaihtelevasti. En ole mikään hyper lahjakas musiikissa, tykkään vain lauleskella ihan muuten vain. Ja opettaja on vaihtelevasti tosi tiukka tai mukava. Ei se kuitenkaan minulle koskaan mikään tiukka ole ollut, kun tietää että olen vaihtari. Ei mikään lempikurssi, mutta ei nyt ehkä kamalinkaan.

PE: eli liikunta. Siitä ei tullut mitään numeroa, pääsin läpi kuitenkin! :D En tykännyt liikunnasta yhtään! Joka hemmetin tunti pelattiin socceria, ja se alkoi olla niin tylsää! Ja koska ryhmä oli todella pieni, niin pojat ja tytöt olivat yhdessä. Ja pojat olivat aina todella lapsellisia, hyppivät seinille yms. Nyt kun aloitin yleisurheilun, pystyn vaihtamaan liikunnan study hall:iin eli hyppytuntiin. Olisin pystynyt tehdä sen tenniksenkin kanssa, mutta halusin silloin kokeilla millaista liikunta on. Nyt kun tiedän, että en siitä hirveästi tykkää, voin jättää sen pois!

Studio Art: En tiedä, mitä sana studio tuossa tekee, mutta kyse on siis ihan normaalista kuvistunnista. Keskiarvo on 96, mihin olen todella tyytyväinen! Sain kaikista töistä 95 tai 96 ja kun vertasin niitä muiden numeroihin, niin se on tosi hyvä numero. Haha, en olisi uskonut olevani hyvä kuviksessa. Tällä hetkellä meillä on työn alla tosi iso projekti. En malta odottaa, että se on valmis. Toivottavasti se onnistuu, sillä onnistuessaan siitä tulee varmasti tosi hieno! Opettaja on edelleen aika pelottava, tosin ei mulle! Mulle se on mukava. :)

Geometry: Oi niin ihana geometria. Keskiarvo on vaatimaton 100. Tää on niin naurettava kurssi. Opiskelin viime vuonna geometriaa ja ajattelin että tänä vuonna yritän vain pitää asiat muistissa ja opiskella samoja asioita uudestaan. Tosin mun pitkä matikka Helenan kanssa on vähän eri asia kuin täällä tämä matikka. Olen tottunut paljon vaikeampaan. Mutta näillä mennään. Eipähän tarvi stressata matikkaa tänä vuonna. :)

Public Speaking: Tämä on varmaan lempikurssi heti ranskan jälkeen! Ei olisi kyllä ikinä uskonut. En yleensä tykkää puhua luokan edessä, tai pitää esitelmiä. Jännitän kaikkee tollasta tosi paljon! Tää kurssi on siis ehdottomasti tehnyt hyvää mulle. Ei se kyllä tosin kaikkea esiintymisjännitystä vielä ole saanut pois. Keskiarvoksi sain 93, mihin olen tosi tyytyväinen! En olisi ikinä uskonut, että pidän useita esitelmiä luokan edessä englanniksi ilman suurempia ongelmia. Opettaja on myös tosi mukava! Ensi viikolla pitäisi kertoa Suomen ja USAn eroista. :)

Siinä siis lukkari tällä hetkellä! Ei kovin haastava, heh. Mielenkiintoista palata ensi vuonna takaisin lukioon ja jatkaa siihen mihin jäin, eli kovaan opiskeluun lääkis suurimpana unelmana.

Track on alkanut ihan mukavasti myös! Juostaan tosi paljon lenkkejä ja tehdään jotain muita harjoituksia. Ryhmä on tosi iso ja tykkään kauhesti ihmisistä, joita siellä on. Melkein kaikki parhaimmat kaverit ovat nimittäin track joukkueessa! Meillä on siis tosi hauskaa yhdessä! Tänään piti lämmitteyksi juosta 10 min koulun sisällä (lumen takia) ja me mentiin kavereiden kanssa syrjäiselle käytävälle ja leikittiin hippaa, suomeksi! :D Tai siis aina kun sai jokun kiinni, niin sanottiin suomeksi hippa. :) Eli ihan juoksua se 10 minuuttia oli!

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja mulla on stressiä joululahjoista. Jotain ideaa mulla on Carolineille, mutta ei mitään selkeää vielä. Tässä siis haaste teille lukijoille:

1) Mitä antaisin joululahjaksi host perheille? Waltoneille ja Mooreille?
2) Host siskoille Carolineille?
3) Muille kavereille?

Oikeasti olen tosi kiitollinen kaikista ideoista, eikä tyhmiä ideoita ole keksittykään! :) Joten antakaa palaa!

Thanksgiving in Boston

Täytyy myöntää, että ennen tänne tuloa kaikista juhlista eniten odotin Thanksgivingiä eli suomeksi Kiitospäivää. Se on amerikkalainen perinne, jota ei muualla maailmassa juurikaan tunneta. Vain täällä ja Kanadassa? Ja host sisko kertoi sähköposteissaan kuinka Kiitospäivä on melkein jopa parempi kuin joulu. Ainakin ruuiltaan. Odotukset olivat siis korkealla!

Olen varmaan jo aikasemminkin kertonut, mutta kertauksen vuoksi kerron uudestaan: minun host sisarukset Zandra, Beatrice ja Eddie asuvat Bostonissa. Päätettiin siis mennä Bostoniin. Lähdettiin keskiviikko-aamuna ja alunperin luulin, että vietetään siellä koko loma sunnuntaihin asti. Sitten kuulin, että tullaankin lauantaina kotiin. Mutta loppujen lopuksi tultiinkin jo perjantaina. Kolme päivää siis oltiin siellä.

Minä ja Caroline majoituttiin Bean asuntoon. Bea siis opiskeleen Harvardissa ja oli hauska päästä näkemään Harvardin asuntolat oppilaille. Bean huonekaveri ei ollut paikalla, joten mahduttiin kaikki hyvin sinne. Tosin Bean asunto oli kuulemma yksi isoimmista, joten olisi sinne varmasti vielä se huonekaverikin mahtunut.

Keskiviikkona ei oikeastaan tehty mitään ihmeellistä. Mentiin sisarusporukalla japanilaiseen ravintolaan syömään ja sen jälkeen Zandran asuntoon jutteleen niitä näitä. Jossain välissä Eddie (joka on sisaruksista vanhin, 24) alkoi kertoa muutamista riidoistaan tyttöystävänsä kanssa. Muut sisarukset sitten kuunteli, auttoi ja analysoi. Itse vain kuuntelin, mutta se oli jotenkin niin huvittavaa kuunneltavaa. Myöhemmin naurettiin sitä sitten Carolinen kanssa. Jotenkin se oli tosi suloista, haha. :D

Torstaina oli sitten odotettu Thanksgiving! Aamupäivästä lähdettiin koko perheen voimin kiertään Bostonia. Se on tosi nätti kaupunki. Aika erilainen kuin New York city (minne olen menossa uudestaan ens lauantaina!!). Ilma oli tosi kylmä! Lainasin Bealta vähän lämpimämpää takkia, kun en ole vielä ostanut kunnon talvitakkia ja ilmat alkaa pikkuhiljaa kylmeneen. Otettiin myös sisarusporukalla kuva, koska perheellä on sellainen perinne, että ne ottaa aina kiitospäivänä sisaruskuvan, jonka ne sitten lähettää joulukorttina kaikille sukulaisille. Tänä vuonna minäkin pääsin mukaan. Haha sekoitetaan mummujen pää, kun onkin yhtäkkiä kuusi lasta.

Minä, Caroline, Beatrice, Linus, Zandra, Eddie

Muutamia kuvia Bostonista:

Illalla mentiin sitten Zandran asuntoon taas. Sinne tuli meidän perheen lisäksi Zandran kämppiksen äiti ja kaksi veljeä. Oli siis hieman ahdasta 12 ihmisen kanssa suht pienessä asunnossa. Mutta hyvin me selvittiin! Ruuaksi oli kaikkea perinteistä ja vähän ei niin perinteistäkin. Tuli mieleen jotenkin joulu, kun lautasella oli niin paljon kaikkia eri ruokia. Ainoa tunnelmaa latistava tekijä oli, että tulin taas kipeäksi! Mulla oli kauheen kylmä, vaikka oli fleecet sun muut päällä ja olin tosi tosi väsynyt. Yritin juoda kahvia, kokista ja kaikkea kofeiinipitoista, etten nukahtaisi pystyyn! Hieman kyllä harmitti, mutta kiva thanksgiving oli silti!

Voista tehdyt kalkkunat

Perjantaina oli sitten Black Friday! Se on sellainen suuri shoppailupäivä Amerikassa. Kaupat aukeaa jo aamuyöllä joskus kolmen aikaan ja alennukset saattaa olla tosi isoja! Jotkut menee siis jo kolmen aikoihin kauppoihin hakemaan jotain tiettyä tavaraa. Olisi ollu hauska kokea ihan se aamuyö shoppailu isossa tungoksessa, mutta olin silloin torstai-iltana sen verran kipeä, että en olisi jaksanut. Mentiin kuitenkin perjantaina joskus yhdentoista aikaan kierteleen kauppoja. Ei siellä enää tungoksesta ollut tietoakaan, mutta aika paljon ihmisiä silti. Muutama paita tuli ostettua. :)

Perjantaina olin vielä jonkin verran kipeä. Kurkku oli todella kipeä ja puhuminen sattui ihan kiitettävästi, joten olin aika hiljainen. Haha aamusta se oli huonompi, mutta päivällä se vähän parani ja mielikin koheni. Tosin illasta se taas paheni. Olen nyt kaksi kertaa käynyt Bostonissa ja kummallakin kerralla palanut sieltä kiepänä kotiin. Mikäköhän siinä kaupungissa oikein on? :D

Käveltiin Bostonissa muuten aivan ihanassa puistossa. Se on vähän niinkuin New Yorkin central park. Niin nätti paikka! Laitan siitä vielä muutaman kuvan:

Oli tosi kiva nähdä taas koko Waltoneiden perhe! Varsinkin Bea, koska se oli viime vuonna vaihtarina Puolassa ja tietää tosi hyvin miltä vaihtarina olo tuntuu yms. Joten sitä aina kiinnostaa kysellä kaikkea mahdollista ja se tykkää vertailla mun vuotta omaansa. Ei sillä, että se haittaisi mua. Se on tosi mieenkiintosta kuulla sen vuodesta Puolassa. Bea on muuten menossa joulun aikohin käymään siellä uudestaan. :)

En voi käsittää, että kolmen päivän päästä ollaan jo joulukuun puolella. Aika menee tosi nopeata. Silloin kun luin muiden vaihtareiden blogeja joskus viime vuonna ja ne hoki ajan menevän nopeeta, en oikein uskonut sitä. Ajattelin, että vuosi ei voi mennä nopeata. Vuosi on kuitenkin... no vuosi. Mutta uskokaa tai älkää, se voi mennä nopeaa. Ja monet sanoo, että ensimmäinen puoli vuotta menee hitaasti, toinen nopeasti. Jos tämä on sitten se hidas alku, kuinka nopea se toinen puolikas voi oikein olla? En ehdi silmiäni räpäyttää, niin olen taas jo Suomessa.

Ensi lauantaina mennään sitten New York cityyn ja sitä seuraavana viikonloppuna vaihdan perhettä! Ja sitten onkin parin viikon päästä joulu. Olen innoissani joulusta, mutta aina kun ajattelen suomalaista joulua saunoineen ja jouluruokineen, tulee ikävä sitä! Mutta tämä on vain yksi joulu mun elämästä. Ensi jouluna kaikki on taas täynnä suomalaisia perinteitä. Nyt täytyy osata nauttia uusista perinteistä! :)

I'll spread my wings and I'll learn how to fly

Anteeksi pitkä tauko viime kirjoituksesta! On vaan jotenkin ollut kauheasti tekemistä ja silloin kun on vähän vapaata, niin ei oikein huvita kirjoittaa tänne. Mutta kirjoitan nyt tapahtumia yms. mitä tässä parin viikon aikana on tapahtunut. En jaksa yksinkertaisesti ladata nyt kuvia, joten saattaa olla ehkä hieman tylsää luettavaa, mutta parempi kuin ei mitään. Eks je? :)

Unohdin muuten laittaa edelliseen postaukseen kuvia kurpitsoista, mitä oon täällä kaivertanut! Suunnittelin laittavani niistäkin kuvia tuohon Halloween postaukseen, mutta unohdin. Niitä on kuitenkin Facebookissa. Oli hauskaa kaivertaa ensimmäistä kertaa kurpitsa! Se jotenkin niin kuuluu tänne amerikkalaiseen Halloweeniin.

No jokatapauksessa viime viikko oli ihan kamala! Se ei meinannut millään loppua. Päivät mateli niiiiin hitaasti. Yleensä aika vierähtää täällä kuin siivillä. Ehkä se oli ihan hyvä, että välillä aika menee vähän hitaampaa! Olin vain älyttömän väsynyt aina koulussa ja illalla kotona. Ja tuntui, ettei ikinä tule se odotettu viikonloppu.

Viime viikonloppuna oli Carolinen synttärit! Annoin lahjaksi Fazerin suklaata, äidin lähettämän Kalevala korun ja tein kortin. Ainiin ja tein myös unelmatortun! Aluksi vaikutti siltä, että voi ei, tää ei tule onnistumaan. Ja olin vieläkin sitä mieltä, kun laitoin valmiin kakun jääkaappiin. Sunnuntaina, kun äiti otti jääkaapista mun kakun ja yhden toisen kakun esille, Caroline ei ottanut mun kakkua vaan sitä toista. Harmitti ihan kauheesti, koska tein sen kuitenkin sille. Musta tuntuu, ettei se koskaan kunnolla edes maistanut sitä, ennen kuin se meni pahaks. Host äiti kyllä tykkäsi ja halusi jopa reseptinkin! Ja sitten kun lopulta itsekin uskallauduin maistamaan sitä, niin se oli oikeasti hyvää! Yritin syödä sitä itse, kun ei se muuten tuntunut jääkaapista katoavan. Loppujen lopuksi heitettiin pieni pala roskikseen, koska se alkoi menemään jo vähän huonoks.

Carolinen syntymäpäivänä, lauantaina, mentiin kaveriporukalla italialaiseen ravintolaan Syracuseen. Oli tosi hyvää ruokaa! Sen jälkeen mentiin katsomaan meidän koulun näytelmä, joka oli ihan hyvä. Olen alkanut harkitsemaan, että liityn keväällä koulun tekemään isompaan näytelmään, joka on musikaali. Olisi hauska olla sellaisessa mukana sitten keväällä! Luultavasti toteutan tämän idean. Ellen sitten rakastu ensi viikolla alkavaan yleisurheiluun niin, että haluan tehdä sitä sitten keväälläkin näytelmän sijasta. Kuka tietää...

Tämä viikko on sitten taas mennyt normaalilla nopeudellaan, eli suht nopeasti. Keskiviikkoon asti oli normaalisti koulua, mutta torstai ja perjantai olivat vapaita. Ja nuo vapaapäivät on ollu kyllä tämän viikon kohokohta!

Torstaina uskallauduin leipomaan uudestaan! Meille tuli kylään Joy, Maureen ja Carrie. Tein heille mokkapaloja ihan tuntemattoman reseptin kanssa. Otin sen nimittäin netistä. Ja ainoana perusteluna on hyvän näköinen kuva! Sen takia valitsin sen reseptin ja olin niin onnellinen, että se onnistui kunnolla! Tytöt rakastuivat jo pelkkään taikinaan ja kuorrutukseen. Kaikki halusi nuolla käytetyt astiat. Ja kun sanoin, että meidän pitää odottaa ensin kakun jäähtymistä, ennen kuin laitan kuorrutuksen ja sen jälkeen kuorrutuksen jähmettymistä, kaikki alkoi olla kärsimättömiä! Lopulta, kun annoin luvan syödä, kaikki rakastui mokkapaloihin! Success!

Maureen ja Joy jäi yöksi meille, koska perjantai aamuna lähdettiin aikaisin ajaan kohti New York cityä. Haha, no ei me ihan cityyn asti menty, mutta melko lähelle sitä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen päädyttiin paikkaan nimeltä Woodbury commons. Se on siis outlet mall, eli sieltä löytyi kaikki mahdolliset merkkivaatteet halvalla. Se ei ollut iso rakennus, jossa oli pieniä liikkeitä, se oli ikään kuin pieni kylä täynnä muotiliikkeitä. Todella suloinen paikka! Jos haluat käydä kurkkaamassa sen nettisivuja, niin klikkaa tästä. :) Ostin sieltä muutamat kengät ja yhden villapaidan. Olisin halunnut löytää talvitakin. Olen niin kateellinen, kun Joy löysi ihanan! Eikä sitä tietenkään samaa voi ostaa. :D

Joysta puheenollen, välillä tykkään siitä tosi paljon, välillä en oikein yhtään! Esim, kun se oli torstaina meillä yötä ja me valvottiin kaksin ties kuinka myöhään vain jutellen kaikesta, se oli tosi mukavaa. Mutta välillä taas joku tökkii ja pahasti. En oikein osaa sanoa mikä siinä on... Saattaa olla että nää mun tunteet on vaan jotain kateutta. Joy tuntuu olevan niin suosittu ja kaikki rakastaa sitä. Ajattelin, että kaikki on hyvin niin kauan kun mulla on mun omat kaverit. Ja kaikki tosiaan oli ihan hyvin, mutta nyt tuntuu että Joy alkaa olla aina meidän kanssa. Mun kaverit on täällä niiiin ihania! Ne saa mut tosi hyvälle tuulelle. Vapaa-ajalla haluaisin olla vain niiden kanssa ilman Joyta. Koska olen koulussa melkein kokoajan Joyn kanssa. Ja nyt tuntuu, että olen kokoajan Joyn kanssa. Ja jos Joy on paikalla niin huomio on aina siinä. Alan väsyä siihen!

Tänään oli suht normaali päivä. Mentiin parin tunnin ajomatkan päähän (voi luoja tätä autossa istumista!) katsomaan poikien soccer peliä. Pojat voitti! Jos ne voittaa vielä pari seuraavaa peliä, niin ne voittaa staten! Eli ne on New Yorkin parhain high school soccer team! Täytyy pitää peukut pystyssä poikien puolesta.

Tällä viikolla on ollut pinnalla mun muutto seuraavaan perheeseen. Puhuttiin siitä vähän mun host perheen kanssa ja host äiti sanoi lähettävänsä spostia mun toiselle host äidille ja kysyvänsä koska niille sopisi parhaiten mun muutto. Caroline on selvästi masentunut mun muutosta! Se yrittää puhua, että jos haluan, voin olla täällä jouluun asti. Koska se selvästi haluaa että yritän olla täällä joulunkin. Ja tällä hetkellä mulla on todella ristiriitaiset tunteet tän muuton kanssa! Koska jos kyse olisi vain Carolinesta, niin mä jäisin tähän perheeseen vaikka koko vuodeks! Mulle tulee Carolinea niin ikävä...

Sitten taas kun ajattelen yleisesti tätä perhettä, niin host äiti on ihan jees. Mä oon tottunut sen juttuihin ja yleisesti ottaen tykkään ihan mun host äidistäkin. Host isästä en sano juuta enkä jaata. En oo koskaan oikeesti ees kunnolla jutellut sen kanssa! Se on niin kaukainen ihminen mulle, harvemmin se ees on kotona.

Sitten alan ajattelemaan Caroline Moorea, mun toista host siskoa. Se on parasta kaveria Kealyn kanssa, josta tykkään kyllä tosi paljon! Ja oon varma, että tulen sen kanssa oleen paljon yhdessä muuton jälkeen. Mutta olen kuullut kaikkia tarinoita, kuinka Kealy menee ravintolaan poikaystävänsä Ryanin kanssa ja sitten niiden kanssa menee Jeff tyttöystävänsä Ellenin kanssa + Caroline. Caroline on viides pyörä. :D Kai mä tuun olemaan sitten Carolinen deitti. Ei ei ei... En halua. Toi tilanne kuulostaa jotenkin niin kiusalliselta. Pelkään et joudun tollasiin usein muuton jälkeen. Kerroin tosta kyllä Carolinelle (Waltonille) ja se sanoi, että "soitat sit mulle niin tuun pelastaan sut sieltä". Haluan muutenkin muuton jälkeen olla yhtä usein mun vanhojen kavereiden kanssa, vaikka Caroline Moore ei niiden kanssa niin usein olekkaan. Toivottavasti se on sille okei... Ehkä mä ajattelen liikaa. Toivottavasti kaikki vaan sujuu sitten omalla painollaan.

Mutta niin... En osaa sanoa, haluanko muuttaa vai en. Toisaalta joo, toisaalta en. Ja tosiaan ainut asia, mikä mua pidättelee tässä perheessä, on Caroline. En tiedä, miten tuun pärjään ilman sitä! Ja tänään me jotain pelleiltiin Carolinen kanssa taas, niin Katherine sanoi Maureenille: "miten noi kaksi tulee pärjään, kun Sonja muuttaa?". En tiedä, en tosiaan tiedä. Toivottavasti Caroline Moorenkin kanssa klikkaisi, mitään muuta en toivo yhtä paljon!

Tässä nyt vähän parin viikon takaisia tapahtumia ja tuntemuksia!
Ensi kerralla lupaan laittaa vähän kuviakin piristykseksi. :)
With love Sonja

Trick or Treat?

Halloween tosiaan tuli ja meni. Tuntui oikeastaan, että viimeiset 1½ kk on ollut halloweenia, tai ehkä jopa enemmänkin. Kurpitsoja nimittäin on myyty jo niin kauan, etten enää edes muista sitä aikaa, kun niitä ei näkynyt missään! Ja kaikenlaista Halloweenkrääsää kauppojen hyllyt täynnä + paljon paljon karkkia! Eli ehkä pieni helpoituksen huokaisu olisi nyt paikallaan, että vihdoin päästään siirtymään Halloween teemasta johonkin muuhun. Thanksgivingiin vai Jouluun? Eilen yhdessä kaupassa soitettiin joululauluja... Aikaista?

Halloween viikonloppu meni ihan kivasti. Perjantaina oli koulussa Senior Servant day. Keksiviikkona sai ostaa huutokaupassa Senioreita. Aloitettiin dollarista ja enimmillään sai huutaa 25 dollaria. Joistakin Senioreista oikeasti maksettiin toi 25 dollaria! Ja ostajat saivat sitten päättää, miten Seniorit pukeutuu perjantaina kouluun ja miten ne käyttäytyy. Esim joidenkin piti laulaa, tanssia, kävellä takaperin tms. Se päivä oli kyllä todella hauska! Nauroin vain kaikille asuille yms. Jotkut oli oikeasti panostanut! Paras oli se, kun yksi poika oli pukeutunu läskiksi ja sen piti aina "kuolla" koulun käytävällä. Se sitten lojui aina milloin missäkin ja kaikki oli piirinä sen ympärillä katselemassa ja naureskelemassa. Sitten kaksi muuta poikaa oli pukeutunu lääkäreiksi. Ne juoksi paarien kanssa läskin pojan luo, otti esiin ne elvytysjutut ja elvytti. Sitten ne nosti sen pojan paareille ja juoksi pois. Se oli niin hauskaa katseltavaa. Ja kaikilla kolmella oli radiopuhelimet, joilla ne ilmoitti toisilleen missä kukakin on: "Trevor makaa kirjaston edessä!"

Perjantai-iltana oli yhdet bileet, jotka kuitenkin oli enemmänkin "koko perheelle" kuin nuorille. Siellä oli siis paikalla ihan pienistä lapsista vanhuksiin, kaiken ikäisiä. Me mentiin sinne kaveriporukalla ja oltiin pukeuduttu Antiikin kreikkalaisiksi. Meillä oli siis valkoisesta lakanasta tehdyt toogat päällä. Pienen tanssimisen jälkeen ne melkein tippui päältä. :D En omalla kameralla ottanut kuvia näistä pippaloista, mutta toivottavasti pian facebookiin ilmestyy kavereiden ottamia kuvia!

Lauantai-iltana oli sitten nuorille bileet. Näihin bileisiin päätin pukeutua Marilyn Monroeksi, koska Carolinelta löysin sopivan mekon. Bileet pidettiin isossa ulkorakennuksessa, jossa oli ihan hemmetin kylmä! Enkä tajunnu sitä etukäteen, joten olin siellä sitten mekolla. En oikein viihtynyt siellä, ehkä sen kylmyyden takia. Ja kaikki tuntui olevan enemmän vai vähemmän humalassa. Ja niin kuin kerroin, mun kaveriporukka täällä ei oikeastaan juo, joten ihan selvin päin me noissakin bileissä oltiin.

Otin kauheesti kuvia meistä ennen noita juhlia. En kuitenkaan jaksa tänne ladata ton enempää. Facebookissa niitä on kuitenkin enemmän! :)

Sunnuntaina oli sitten Haunted Hallways! Mä oon liittyny koulussa Interact klubiin, joka on siis jotenkin yhteydessä Rotareihin. Interact klubin kanssa järjestettiin lapsille sitten Haunted Hallways, eli ikäänkuin Kummituskäytävät. :D Ei ollut talo, vaan käytävä. Mentiin ala-astelle puolenpäivän aikoihin ja alettiin kasaamaan käytävälle erilaisia huoneita. Kova oli kyllä työ, koska jotkut ihmiset jättivät tulematta ja jouduttiin siis miettimään huoneita, jotka kuului toisten mietittäväksi. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkiin kaikki kasaan ja ihan hieno siitä tuli!

Kuuden aikaan alkoi lapsia sitten tulla kiertään meidän kauhukäytävää läpi. Itse olin keittiössä Ryanin, Jamien ja parin muun kaverin kanssa. Maalasin kasvot ja puin valkoisen verta täynnä olevan "lääkärintakin" päälleni. Olin piilossa pöydän takana ja aina kun joku tuli kohdalle, hyppäsin sieltä ja aloin kiljumaan täysiä. Pienten lasten kohdalla en tosin ihan täysiä. Ja välillä kuulin, kun jotkut lapset itki. En sitten niiden kohdalla hypännyt esiin ollenkaan. Kauheata, kun en pysty pieniä itkeviä ja kauhuissaan olevia lapsia pelotteleen. Muut oli ihan onnessaan, että "jes, saatiin se itkeen".

Meidän huone, eli keittiö, oli kyllä ehdottomasti pelottavin huone! Ryan oli tuonut sellaisen sirkkelin mukanaan, joka pitää sirkkelin ääntä, mutta siellä ei ollut sitä terävää pyörää pyörimässä. Se oli kuitenkin tosi pelottava, koska ääni oli aito! Ja mun kurkku oli kyllä illan jälkeen niin kipeä kaikesta kiljumisesta. Haha, mutta hauskaa ainakin oli!

Meillä oli puolentunnin tauko puolessa välissä ja sillä ajalla mentiin Joyn kanssa arvosteleen liikuntasaliin pienten lasten pukukilpailua. Se oli joku rotary juttu. Piotrekin ja Cheicon piti olla siellä myös, mutta ei ne päässyt tuleen. En kyllä tykännyt siitä arvioinnista. Tosi monet oli panostanut niin hyvin, että oli todella vaikea sanoa mikä oli paras. Ja sitten joku rotari mies kokoajan päätti meidän puolesta ja Joy alko väitteleen sen kanssa, mikä on paras. Ja joku tyttö alko jopa itkeen, kun ei sitä valittu. Se meno oli siellä jotenki vaan niin katastrofaalista, että olin onnellinen kun pääsin takasin keittiöön kiljuun. :D

Illalla mentiin viellä Joyn ja Carolinen kanssa trick or treat -kierrokselle! Pitäähän tämä amerikkalainen halloween perinne kokea, kun täällä kerran ollaan. :D Oltiin aika myöhään liikkeellä, joten karkit oli monilta jo loppu. Mutta saatiin kuitenkin ihan kiitettävä kasa karkkia kerättyä. Ja oli kyllä hauskaa!

Suomeen tulevilla amerikkalaisilla vaihtareilla saattaa olla hieman tylsää, kun ei Suomessa niin välitetä Halloweenista. Täällä panostetaan kaikkeen täysillä ja täällä saa kokea kaikkea uutta ja jännää! Siks tykkään olla Amerikassa. :)