Ajatuksen juoksua

Nyt on luvassa ehkä hieman tunnekeskeisempi postaus. Ei niinkään tapahtumarikas. Vaikka paljon täällä kokoajan tuntuu tapahtuvan! Nytkin on menossa homecoming viikko. Joka päivälle koulussa on oma teema, tänään piti olla bonfire (peruttu sateen takia), huomenna homecoming football peli ja lauantaina sitten koko viikon huipentuma: homecoming tanssit! Minulla oli vähän stressiä että löydänkö mekkoa noihin tansseihin, mutta viime viikonloppuna löysin onneksi kivan mekon. :) Näätte siitä sitten kuvia, kun tanssit on ohi!

Jokatapauksessa, vieläkin olen sitä mieltä että nää mun melkein kaksi kuukautta täällä Amerikassa on sujunut "liian" hyvin. Ehkä olin vain henkisesti asennoitunut, että näistä parista ekasta kuukaudesta tulee olemaan todella rankkoja! Ja nyt kun mietin, niin mulla on ollut kaks iltaa, jotka on ollut rankinpia: ensimmäinen ilta New Yorkissa ja ilta, kun ajettiin Bostonista kotiin. Molemmissa tapauksissa olen ollut kamalan väsynyt kauhean valvomisen takia. Jokatapauksessa ei nämäkään illat ole niin kamalia olleet. Kaikki tuntuu vain menevän omalla painollaan ilman suurempia suruja. Ja aika menee niin nopeasti!

Mutta ei kaikki kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Tai sanoisinko, että on siinä myös huonotkin puolet, että samassa koulussa on muita vaihtareita. Enimmäkseen tykkään siitä. Joy ja minä ollaan todella hyvät kaverit. Me vietetään paljon aikaa yhdessä, varsinkin kun ollaan samassa tennis teamissä. Ja vaikka en koskaan oikeastaan ole halunnut olla mikään huomion keskipiste, niin täällä jostain syystä välillä ärsyttää jakaa huomio muiden vaihtareiden kesken. Tai ehkä se johtuu siitä, että se huomio ei jakaudu tasaisesti.

Kyllä sen varmaan kaikki tajuaa, että kun suomalainen ja ranskalainen laitetaan vierekkäin, niin kummasta amerikkalaiset on enemmän kiinnostuneita? Joy on saanut niin paljon enemmän kavereita/tuttuja kuin minä. Ja kun olen Joyn kanssa jossain isommassa kaveriporukassa, niin kaikki juttelee Joyn kanssa kysyen kysymyksiä Ranskasta yms, mutta mulle ei kukaan puhu yhtään mitään. Ja kerran minä ja Joy käveltiin yhdessä koulun käytävällä ja yksi tyttö tennis joukkueesta käveli vastaan ja sanoi "hi Joy". Se harmitti. Vaikka eihän tuo nyt iso juttu ole.

Checo saa myös paljon huomiota koulussa. Varsinkin työiltä. Minä ja Joy ei kuitenkaan olla kovin kiinnostuneita Checosta. Se on niin pihalla aina kaikesta, että välillä se on enemmän ärsyttävä kuin hauska. Amerikkalaiset tytöt jaksaa kuitenkin hihittää Checon jutuille, kun minä ja Joy pyöritellään silmiä. Piotrek on sitten taas hieman samassa tilanteessa Checon kanssa, kun minä Joyn kanssa. Ei kukaan ole kiinnostunut puolalaisesta, jos vieressä on Mexicolainen.

Vaikka me siis vietetään Joyn kanssa aikaa yhdessä tosi paljon, olen kuitenkin onnellinen, että meillä on siitä huolimatta ihan omat kaveriporukat. Minä olen tutustunut jo kesällä Carolinen kaveriporukkaan ja se on edelleen mulle se läheisin kaveriporukka. Ja Joy ei oikeastaan kuulu siihen porukkaan. Tykkään siitä, koska tässä kaveriporukassa mun ei tarvi jakaa huomiota. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta en voi sille mitään, että ajattelen näin.

Entäs elämä perheessä? Ei ongelmia. Kaikki sujuu tasaisen varmasti, eikä perheen kanssa ole ollut minkäänlaisia riitoja vielä. Ja toivottavasti ei tule olemaankaan. Keskenään nämä riitelee silloin tällöin (viimeksi tänä aamuna) ja välillä täällä on kauhea mekkala. Mä en kuitenkaan koskaan ole osallinen niissä riidoissa. Pysyn vain hiljaa ja yleensä olen täällä alakerrassa ja kuulen vain huutoa yläkerrasta.

Perhe siis on mukava. Carolinen kanssa ollaan löydetty yhteinen sävel. Meillä on samanlainen huumorintaju ja me nauretaan aina kaikelle tyhmälle. Kesti heti, et päästiin tälle vitsailun tasolle, mutta olen onnellinen, että on nyt joku kenen kanssa nauraa niin että poskiin sattuu. Host äiti huolehtii aina kaikesta, saan syödä kaapeistä mitä haluan ja kaikki tuntuu sujuvan. Mutta silti jostain syystä en osaa sanoa: "mulla on käynyt hyvä tuuri perheen kanssa". Ja kesti hetki tajuta, että miksi.

Kotona Suomessa pystyin puhumaan äidin kanssa asioista ja meillä on muutenkin samanlainen huumorintaju. Vitsaillaan ja nauretaan paljon yhdessä. Tajusin, että täällä mun host äiti ei ole yhtään samanlainen. Se huolehtii mun asioista, mikä on hyvä. Mutta se ei vain ole ihminen, kenelle voisin avautua. Se ei melkein ikinä hymyile, tai naura. Ja sen vitsit ei naurata mua. Meillä on siis ihan erilainen huumorintaju. Ja aina kun me nauretaan maha kippurassa Carolinen kanssa, niin host äitiä ei naurata yhtään. Kerran vitsailin Carolinen kaverin kanssa että sen ja Carolinen pitäisi vaihtaa perheitä, niin se sanoi että ei kiitos, mä pelkään Waltoneita. Ja vaikka se oli vitsi, niin on se myös osaltaan vähän totta.

Tähän postaukseen tuli ehkä hieman negatiivinen sävy. Älkää pelästykö, koska kerroin vain kaikki hieman negatiivisemmat asiat, mitä tän kahden kuukauden aikana olen ajatellut. Yleisesti ottaen viihdyn täällä tosi hyvin, mutta ei kenenkään elämä voi kokoajan pelkkää hymyä olla! Ei edes siellä Suomessa. :)

Ensi kerralla sitten Homecomingista lisää ja se tulee olemaan paljon iloisempi postaus!

My home here!

Keskiviikko ja olen kello 5 kotona jo? Ihmeellistä, mutta totta. Tennis peli peruttiin sateen takia, joten siinä syy. Nyt on kuitenkin hieman ylimääräistä aikaa ja voin laittaa vähän kuvia tästä talosta missä asun!

Tuossa muutama kuva talosta ulkoa. Siirrytään sitten sisälle!

Tuossa on siis keittiö ja ruokailutila (mikälie). Pahoittelen, että keittiö on hieman sotkuinen, mutta harvemmin sitä ton siistimpänä näkee. :D Noi kurkut on näiden omasta puutarhasta. Nää kasvattaa kurkkuja, tomaatteja, salaattia ja raparperiä omassa pihassa. :)

Toi flyygeli on ihana! Oon aina unelmoinut omistavani flyygelin. Aika vähän oon kuitenkin tota soitellut. Ei sitä oikein kehtaa mennä soitteleen, kun kaikki oleskelee samassa huoneessa ja en kuitenkaan mikään erikoisen hyvä tossa pianon soittamisessa ole. Yks päivä tässä kaikki kuitenkin soiteltiin pianoa vähän. :) Host äiti, minä ja lopuksi host isä! En tiennyt, että sekin osaa soittaa pianoa. Ja hyvin vielä soittikin!

Minun huoneeni (vai pitäisikö sanoa, minun kerrokseni)! Tämä talo on siis kolmikerroksinen ja alin kerros on puoliksi maan alla. Ja alin kerros on siis minun valtakuntaani. Minulla on tuollainen olohuoneen tapainen isompi huone, jossa on sohva ja pienempi piano ja jotain muuta. Sitten on pienempi huone, jossa on sänky, lipasto ja vaatekomero. Nuo kaksi alimmaista kuvaa on otettu ihan ensimmäisenä päivänä, kun en ollut vielä purkanut laukkuja. Näkisitte nyt tuon pienemmän huoneen... Ei ihan noin siisti. :D

Nyt olen parin päivän sisällä huomannut, että tämä alin kerros on jäätävän kylmä! Kun nuo rappuset kävelee alas, kyllä huomaa eron lämpötilassa. Ihan kuin ulos astuisi. Ei ihme, että on ollut vaikea aamulla vaihtaa vaatteita, kun on niin kamalan kylmä! Täytyy varmaan host äidille vähän vihjaista, että lämmittäisi tätä alakertaakin vähän.

Muita huoneita tässä talossa on mm. vanhempien makkari, Carolinen huone, työhuone ja kylpyhuone, mutta ei ne nyt niin kovin kuvattavan arvoisia huoneita ole. Noista kuvista saatte jonkinlaista käsitystä, missä asustelen tällä hetkellä. Odotan muuttoa seuraavaan perheeseen sen takia, että Moorejen talo oli aivan älyttömän hieno ja se on niin paljon lähempänä koulua. Voin herätä varmaan puoli tuntia myöhemmin muuton jälkeen. Mutta kyllä mä täällä viihdyn. :)

Tässä myös pari kuvaa tämän talon eläimistä. Ylemmässä kuvassa Gus ja alemmassa kissa, jolla ei ole nimeä. :D Sitä kutsutaan vain kissaksi. Täällä on myös kaksi muuta koiraa, Molly ja Bendo, mutta ei ole niistä nyt kuvia. Gus kävi eilen lääkärissä ja lääkäri totesi, että sillä on kasvain jossain jalkojen lähettyvillä. :( Ei se kuitenkaan häiritse ollenkaan, joten ainakaan vielä sille ei tehdä mitään. Eikä sitä vissiin muutenkaan leikata, koska leikkaus saattaisi tehdä koirasta kävelykyvyttömän (onko toi suomenkieltä?).

Ja mulla on EHKÄ kolmas host perhe!! Tenniksen joukkue illallisella yksi tyttö Kathryn yhtäkkiä sanoi, että niiden perhe on ehkä mun kolmas perhe. Olin ihan ihmeissäni. Kathryn on sophomore, eli kaksi vuotta mua nuorempi. Mutta tosi mukava tyttö kuitenkin! :) Ja jos niiden perhe on mun kolmas perhe, niin pääsen niiden kanssa kuulemma Floridaan huhtikuussa!! Aaaaaa, olin ihan sekaisin kun kuulin tosta! Nyt yritän olla kärsivällinen ja odottaa lopullista tietoa mun kolmannesta perheestä. :) Täytyy vain toivoa, että se olisi Kathrynin perhe!

Rotary camp

Taisin viime kerralla sanoa, että kirjoitan leiristä heti sunnuntaina? Olen pahoillani, että se ei toteutunut. Ei edes lähelle. Täällä on vaan yksinkertaisesti liikaa tekemistä! Nyt on onneksi hetki aikaa huokaista ennen kuin alkaa taas uusi kouluviikko. Rakastan viikonloppuja!

Viime viikonloppuna oli siis Rotary camp meidän piirin vaihtareille. Piiri ei ole kovin iso, sillä vaihtareita oli 28.

Vaihtareita oli siis ympäri maailmaa. Eniten oli (yllätys yllätys) Saksasta. Ranskasta oli muutama, Etelä-Amerikasta ja yleensäkin espanjaa puhuvista maista oli todella paljon. Thaimaasta ja Taiwanista oli muutama ja Australiasta yksi. Pohjoismaiden edustus olin minä ja Elin Ruotsista. Aluksi oli tosi hauska jutella Elinin kanssa. Meillä oli yhteinen country contact henkilö, joka kertoi että yleensä pohjoismaista tulleiden vaihtareiden kanssa ei ole ollut ongelmia. Sitten se perui sanansa ja sanoi, että joskus joku ruotsalainen on ollut kova juhlimaan, mutta suomalaiset on aina ollut fiksuja. Haha, Elin sanoi, että "yllättävää, koska Ruotsissa me ajatellaan, että suomalaiset on kovia juomaan ja juhliin". Tämän jälkeen Elin aloitti ärsyttävän "Ruotsi on parempi kuin Suomi" väittelyn. En olisi halunnut mennä sille linjalle. Ei sitten loppujen lopuksi kauhean läheisiksi tultu Elinin kanssa.

Kenenkään muun klubissa ei ollut muita vaihtareita. Kaikki ihmetteli, kun meitä Skaneatelelaisia oli neljä siellä!

Skaneateleksen edustus

Oli tosi kiva tavata kaikki vaihtarit, jutella ja vaihdella kuulumisia. Leirillä oli kuitenkin välillä hieman tylsää, koska oikeasti se oli melkein pelkästään sääntöjä, sääntöjä ja vielä kerran sääntöjä. Rotarit kertoi samoja asioita, mitä olen jo miljoonaan kertaan kuullut Suomessa. Ei se mitään, osaanpahan säännöt nyt vaikka unissani ja oli mulla oikeasti tosi hauskaakin. :) Jos vain jotenkin muuttaisin leiriohjelmaa, ottaisin muutamat sääntöluennot pois ja vaihtaisin tilalle vaikka jotain pelejä/leikkejä. :)

Australia, Suomi, Ranska ja Brasilia

Ruokatarjoilutkin oli ihan kohdallaan. Tuli koko viikonloppu syötyä hampurilaisia, hot dogeja, pizzaa, pannareita, sipsejä yms. terveellistä. Jokaisen piti myös tuoda jotain jälkiruokaa sinne ja olisitte nähnyt sen jälkiruokapöydän! Valitettavasti unohdin ottaa siitä kuvan. Se oli täynnä kaikkia leivoksia ja keksejä. Ja hallitseva väri oli ruskea, koska kaikki tuntui sisältävän suklaata. Haha, tuli hieman syötyä sinä viikonloppuna!

Yö nukkuttiin sellaisissa räihnäisissä kopeissa, jossa ei ollut lämmitystä eikä mitään. Yöllä heräsin ja olin ihan jäässä! Ja vessat oli ihan karmeet. Suihkuista puhumattakaan. Toivottavasti seuraava Rotary viikonloppu on jossain muualla. Onneksi suurin osa ajasta vietettiin eri rakennuksessa, jossa oli lämmin! :D Ja kyllä sen yhden yön siellä ihan hyvin nukkui. Onneksi ei kuitenkaan sen enempää.

Joy ja Checo taisi olla väsyneitä leirin jälkeen? :D

Kotona olisin halunnut mennä suihkuun ja nukkumaan pienet päikkärit, mutta lähdinkin melkein saman tien juhlimaan (yllätys yllätys) Carolinen kaverin synttäreitä!! Kakkua siis taas luvassa. Mentiin saman tyyliseen japanilaiseen ravintolaan, missä oltiin New Yorkin leirillä. Kokki siis teki ruoat meille meidän edessä. Ruoka oli tosi hyvää, vaikka ei ollut kyllä yhtään nälkä, kun oli leirillä tullut syötyä niin paljon.

Jos nyt jotain vielä viime viikosta kerron, niin koulu on sujunut ihan hyvin. Vaihdoin economics kurssin Studio Art:iin, ja tällä hetkellä tykkään mun lukujärjestyksestä tosi paljon! :D En oo koskaan ollut mikään hyvä taiteissa, mutta opettaja kehuu kauheasti mua tunnilla. Ja se on niin hauska se opettaja, kun muille se on tosi pelottava ja tiukka. Mulle on se on kuitenkin kauheen mukava. Mulla ei ollut sellaista lyijykynäsettiä mukana, niin opettaja antoi omansa mulle käyttöön.

Tenniskin on lähtenyt sujumaan vähän paremmin, mutta kerron siitä joskus sitten ihan erikseen! :)

Pääasiassa mun arkipäivä täällä on kouluun > tennikseen > kotiin > syömään > läksyt > suihkuun > nukkumaan. Ei oikeastaan muuta ehdi tehdä. Nyt on kuitenkin viikonloppu ja vähän monipuolisempaa ohjelmaa. Illalla ollaan menossa Syracuseen Italia-festivaaleille Carolinen ja sen kavereiden kanssa. :) Toivottavasti tulee oleen hauskaa!

Ja toivottavasti teillä on kivaa siellä Suomessa. :)

Laittakaa sähköpostia, tai kertokaa facebookissa teidän kuulumisista. Tai kirjeitse! Niitä on niin ihana saada. :)

Sonja

First Schoolweek

Okei, nyt yritän kirjoittaa nopeasti tästä viikosta. Miten on koulut alkanut jne. Kello on noin 11 illalla ja huomenna olisi herätys puoli 7. En siis kovin pitkään ehdi jaaritella, joten aloitetaan!

Ensimmäinen koulupäivä, tiistai, oli katastrofi. No ei ehkä ihan, mutta melkein. Olin ihan hukassa koulussa. Ihan esimmäiseksi meillä on homeroom, jossa ollaan noin 10min ja ikään kuin ilmoittaudutaan opettajalle. En tiedä, mikä sen tunnin idea on, mutta siellä kuunnellaan myös aamunavaus. No ensimmäisenä päivänä olin väärässä luokassa, en siis omassa homeroomissa. Hieno alku! Ja sama jatkui koko päivän. Olin melkein joka tunnilta myöhässä ja muutenkin ihan hukassa koko koulussa. Ei se mitään, opettajat ymmärsi kyllä.

Ensimmäisestä päivästä ei tehnyt katastrofia itse koulu, vaan koulun jälkeinen tennis. Kyllä, olen siis aloittanut täällä tenniksen. Keuhkoputkentulehduksen takia viime viikolla en kuitenkaan pelannut tennistä. Lääkäri kielsi. Tiistaina koulun jälkeen menin kuitenkin tennikseen ja valmentaja oli potkimassa mua pihalle joukkueesta, koska en ollut ollut harjoituksissa viime viikolla. Yritin selittää, että lääkäri kielsi, mutta valmentaja pysyi tiukkana. Se kuitenkin soitti koululle asiasta ja ne tietää koululla mun keuhkoputkentulehduksesta. Koululta siis sanottiin, että mulla on oikeus jatkaa pelaamista. Arvatkaa vaan, tuntuuko ton jälkeen kuitenkaan kivalta jatkaa? No ei. Tän tapahtuman jälkeen en ole oikeastaan valmentajasta juurikaan tykännyt.

Toinen päivä koulussa meni paremmin kuin ensimmäinen. En ollut enää niin hukassa, olin tunneilla ajoissa ja juttelin ehkä jopa hieman jo uusille ihmisille. Tuntuu, että koulussa on kuitenkin kauhean vaikea alkaa tutustua uusiin ihmisiin, koska tunneilla ei voi keskustella juurikaan ja tuntien välissä on vaivaiset 4min aikaa vaihtaa luokkaa ja ehkä käydä lokerolla. Ei siis hirveästi ehdi jutella muille. Lokerot olivat muuten varsinkin ekana päivänä ongelma! Täällähän siis jätetään kirjat ja kaikki lokeroihin ja kannetaan käsissä vain niitä kirjoja, mitä tarvitaan. Lokero on hieman hankala saada auki, mutta kyllä nyt viikossa olen senkin oppinut. :)

Kerron vaikka tässä välissä mun lukujärjestyksen ja samalla kerron millaista milläkin tunnilla on!

1. Health: Eli heti aamusta homeroomin jälkeen minulla on ikään kuin terveystietoa. Opettaja Ms. Whiting on todella mukava ja tunnit on hauskoja. Tähän asti ollaan oikeastaan vaan pelattu erilaisia pelejä ja niiden kautta tutustuttu toisiimme. Yhdellä tunnilla arvottiin parit ja sain parikseni Joyn hostveljen Thomasin. Ainoa ihminen, kenet tiesin tunnilta. Ja me melkein voitettiin yksi peli! Oletiin toisia. :)

2. International Foods: Ehkä vähän niinkuin kotitalous, mutta ei ihan kuitenkaan. Ei olla vielä tehty ruokia, lähinnä puhuttu turvallisuudesta keittiössä ja katsottu youtube videoita ravintoloista, joiden keittiöistä löytyy kaikkea ällöttävää. Opettaja Mrs. Welch on todella mukava ja hauska! Puhuu ihan älyttömän nopeasti, joten joskus jutut menee vähän ohi, mutta silti tykkään siitä tosi paljon! Tänään meillä oli testi. Opettaja sanoi, että vaihtarit saa käyttää muistiinpanoja, mutta ei me käytetty. :) Ihan hyvin meni. Jos en tiennyt jotain englanniksi, niin piirsin kuvan. :D

3. French 1: Aloitin täällä kauan haaveilemani ranskan. Olen siis halunnut pitkään opiskella ranskaa ja nyt siihen tuli täydellinen tilaisuus! Opettaja Mrs. Taylor on niin hauska! Sen tunneilla saa aina nauraa. :) Vielä ei olla itse ranskaa kauheasti opiskeltu. Numerot ja muutama fraasi lukee vihossa. Muuten ollaan vaan puhuttu Ranskasta ja sen kulttuurista ja historiasta. Vähän pohjustusta ennen kielen opiskelua.

4. Chorus: Kuoro... Voi kyllä! Tämä on siis sekakuoro, eli löytyy myös poikia. Kun pari viikkoa sitten lukujärjestykset tehtiin, ilmaisin haluni osallistua koulun musikaaliin ja nainen, joka minua auttoi, laittoi minut kuoroon. Mr. Kringer on ihan mukava mies, mutta kuoro ei kuitenkaan kuulu ihan niihin suosikki aineisiin. Tosin ollaan kuoron kanssa menossa jossain välissä New Yorkiin katsomaan joku musikaali! Toivottavasti ei Billy Elliot, kun se on jo tultu nähtyä. Kuoroa on mulla aina jokatoinen päivä. Jos ei ole kuoroa, niin on study hall. Se on ikäänkuin hyppytunti. Siellä saa tehdä mitä huvittaa. Seniorit saa poistua jopa koulualueelta silloin. Yleensä siellä kuitenkin tehdään läksyjä tai jotain muita kouluhommia.

5. Physical Education: Liikuntaa mulla on myös jokatoinen päivä. Ja toisena päivänä on sitten study hall. Tällä viikolla ei olla vielä tehty yhtään mitään. Istuttu vaan liikuntasalissa ja juteltu. Olisin voinut ottaa liikunnan pois, koska harrastan tennistä. Mutta en kuitenkaan ottanut. Kai sitä liikuntaa on ihan hyvä olla aina välillä!

6. Lunch: Koulussa voi ostaa ruuan (pizzaa tai jotain muuta ihanan rasvaista) tai tuoda omat eväät kotoa. Monet tuo omat eväät ja niin myös minä. Host äiti tekee joka aamu minulla ja Carolinelle eväät ja me napataan ne keittiön pöydältä, kun lähdetään. Yleensä se sisältää pienen leivän, pari hedelmää, jogurttia, keksejä ja jonkun myslipatukan. Kyllä siellä Suomessa kannattaa arvostaa sitä ilmaista kunnon kouluruokaa.

7. Economics: Voi ei, tämä tunti on päivän kamalin ja vaikein. Tunneilla puhutaan jostain, mistä en tajua yhtään mitään. Ja katsellaan videoita, mistä en tajua mitään. Täytetään papereita, mistä en tajua mitään. En vain yksinkertaisesti tajua tällä tunnilla mitään! Opettaja Mr. Demass ei juurikaan noteeraa meitä vaihtareita. Joy ja Piotrek ovat siis samalla tunnilla. Me vaan istutaan siellä silmät pyöreinä eikä kukaan meistä tajua mitään. Luultavasti vaihdan tämän tunnin ensi viikolla study hall:ksi. Täytyy katsoa...

8. Math (Geometry): Viime vuonna tuli Suomessa tuota geometriaa opiskeltua, joten toivon, ettei tämä aine aiheuta hirveitä ongelmia. Tähän asti asia on ollut vanhaa tuttua, eikä ole ollut suurempia ongelmia. Tosin nämä ratkaisee yhden asian eritavalla, mitä minä olen tottunut Suomessa tekemää ja kesti hetki muistella, miten me se Suomessa tehtiin. Tänään kun muistin, niin kaikki on mennyt kuin vettä vaan. :) Toivottavasti jatkossakin. Mr. Sevey on todella hyvä opettaja! En vain ymmärrä matikkaa kauheasti puheena. Ymmärrän kaikki mitä se kirjoittaa numeroina taululle, mutta kun se puhuu ne asiat, niin en ymmärrä. Mutta opinpahan täällä, mikä on potenssi, neliöjuuri yms. englanniksi.

9. Public Speaking: Tykkään tästä tunnista tosi paljon, vaikka en juurikaan tykkää esiintyä luokan edessä! Opettaja Mr. Chapman on todella mukava myös ja tunnit on hauskoja. Eilen pidin ensimmäisen puheeni tällä tunnilla ilman kunnon tukisanalistaa! En tajunnut, että sellainen piti tehdä. Muut vaihtarit olivat tehneet omat puheensa sanasta sanaan, paikalliset olivat tehneet tukisanalistan ja minä en mitään. Ei se mitään, pidin varmaan elämäni parhaimman puheen. :D Suomessa olen aina niin hermona, enkä osaa puhua pelkän tukisanalistan kanssa. Nyt oli pakko ja kyllä se onnistui! Sain jopa yleisön nauraan ja opettajalta paljon kehuja. Lokerolla tunnin jälkeen joku poika tuli vielä kehumaan mun puhetta. Siitä tuli niin hyvä mieli. :)

Sitten kello onkin 2:18PM ja me päästään kotiin. Tai oikeastaan, pelaamaan tennistä. Jokainen tunti kestää 40min. Hassua, kun on tottunut Suomen 75min tunteihin. Tai jotain sinne päin, en ole ihan varma kauanko ne Suomessa kesti. Ja sekin on hassua, kun opettajia kutsutaan aina sukunimellä + etuliite Ms. Mrs. tai Mr. Suomessa meillä oli aina ihme lempinimiä (Aitis, Saastis, Hellu yms.) Täällä tollanen ei tulis kuuloonkaan. On se hassua, miten erilaista se on täällä. Ja keltaiset koulubussit! Haha, ne on ihania!

Ensi kerralla lisää. :) Tuntuu että on niin paljon kerrottavaa ja niin vähän aikaa kertoa. Yh, haluaisin kertoa kaikki pikkujututkin! Pakko kuitenkin mennä nyt nukkumaan että jaksaa herätä huomenna. Meillä on nimittäin Rotary camp viikonloppuna, minne tulee kaikki tämän piirin vaihtarit! Jeij, en malta odottaa, että pääsen tapaamaan ne. Tosin aamuherätys ei juurikaan houkuttele.

Mutta adios! Kirjoitan sunnuntaina (jos ehdin) viikonlopun tapahtumista. :)
Sonja

Labor Day

Tänään on viimeinen kesälomapäivä ja samalla Labor day! Se on joku "turha" juhla, jolloin juhlitaan nimensä mukaan työläisiä tai jotain sinne päin. En ole ihan itsekään kärryillä, mutta ei se mitään, koska ei tunnu täällä nämäkään olevan! Kaikki vain sanoo, että se on turha juhlapäivä, jolloin ei ole koulua. Eli ei siis ollenkaan turha. :)

Vaikka tänään virallisesti on Labor day, eilen sitä kuitenkin juhlittiin täällä Skaneateleksessa! Tänne oli tehty pieni ja suloinen huvipuisto, jossa oli muutamia laitteita. Sitten täällä oli jokavuotinen ilotulitus, joka oli hieno! Ja olin niin ylpeä mun kamerasta, kun sain sillä hienoja kuvia. Yleensä tuntuu, että kaikki kuvat tärähtää tai on jotenkin huonoja.

Ilotulitukset ja huvipuistot olivat siksi jo eilen, koska tänään on viimeinen kesälomapäivä ja kaikkien pitää olla ajoissa kotona nukkumassa koulua varten.

Tällä viikolla olen tutustunut amerikkalaiseen jalkapalloon hieman paremmin. Ensin perjantaina oli meidän lukion jalkapallojoukkueen peli ja siellä oli ihan kamalasti porukkaa! Joukkue on kuulemma yleensä tosi huono ja nyt ne on saanut uuden ammattilaisen valmentajaksi ja siksi kaikki tuli kiinnostuneina katsomaan peliä, että onko joukkue kehittynyt uuden valmentajan myötä. No, ei ainakaan huomattavasti. Hävisivät nimittäin, en kyllä muista kuinka paljon. Tunnelma oli kuitenkin loistava, vaikka vähän satoikin! Kaikki niin innolla kannusti meidän koulun surkeaa joukkuetta.

Eilen, eli sunnuntaina menin taas katsomaan college jalkapalloa, kun host veljen joukkueella (Hamilton) oli peli Utican collegea vastaan. Host vanhempien kanssa katseltiin peliä ja aloin jo hieman tajuta sääntöjä. Ihan mielenkiintoista sitä on katsella. Tuntuu vaan, että ne pelit kestää ihan äyttömän kauan! Olisin niin halunnut ottaa kuvia tästä jälkimmäisestä pelistä, mutta kamera unohtui kotiin. No, tulee näitä pelejä kuulemma lisää!

Tänään oli puolestaan Carrien synttärit. Carrie täytti 17 ja tehtiin Carolinen ja Maureenin kanssa kakku Carrielle. En tiedä, näyttääkö se niin hienolta, mutta ainakin maistui hyvälle!

Jälkimmäinen kuva on muffinsseista (cup cakes), mitä Carrie sai synttärilahjaksi myös. Tuntuu, että olen kamalasti laittanut kuvia kaikista herkuista. Haha, tällaista mä täällä syön. :D No ei, syön mä vähän jotain muutakin, mutta kyllä! Paljon on tullut kaikenmaailman kakkuja ja leivoksia syötyä. Tervetuloa siis vaihtarikilot! :D

Huomenna alkaa siis koulut ja olen yllättävän rauhallinen! Normaalisti tällainen tilanne saisi mut ihan paniikkiin. Pelottaisi ja jännittäisi ihan kamalasti. Mutta nyt ei... Mitä ihmettä on tapahtunut? No okei myönnän, kyllä vähän jännittää. Mutta yllättävän vähän. Luulen, että se vaikuttaa aika paljon, että tunnen jo paljon muita opiskelijoita ja esimerkiksi ruokalassa minulla on jo kaveriporukka, kenen kanssa syödä! Ei tarvitse jännittää, saanko kavereita vai en. Tosin ihmiset ketä tunnen, eivät luultavasti ole samoilla tunneilla. Mutta en jännitä sitä. Kyllä sitä varmasti sitten tutustuu uusiin ihmisiin. :) Ja vaihtarikaverit ovat ainakin joillain tunneilla! Että joitakin tuttuja naamoja on luvassa.

Kerron sitten tässä joku päivä, miten koulu on lähtenyt sujumaan! :)

Sonja

Sonja, say it again!

Keuhkoputkentulehdus. Ette arvaakaan kuinka hauska sana toi täällä on! Paljon hauskempi kuin itse sairaus. Tosin alan olla jo voiton puolella! Yskin enää satunnaisesti silloin tällöin ja olo on muutenkin jo paljon parempi. Koko Skaneateles tuntuu tietävän mun keuhkoputkentulehduksesta ja kaikki kysyy "voitko jo paremmin" vaikken koskaan edes muista kertoneeni, että olen kipeä. Haha! Mutta joo otsikko tulee siis siitä, kun host sisko pyytää koko ajan minun toistamaan sanaa keuhkoputkentulehdus. Se kuulostaa niin pitkältä ja hauskalta. Ja aina kun on uusia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet tuota, sisko käskee aina sanoa sen! Ja sen jälkeen kauhea nauraminen! :D En keksinyt siis muutakaan otsikkoa...

Nyt ollaan siis Syyskuun puolella. Syyskuu... Kauhean syksyinen sana. Eikä täällä tunnu vielä yhtään syksyltä. Kauheat 30 asteen helteet joka päivä ja olen ruskettunut ihan kamalasti muutaman päivän aikana! En valita kuumuutta. :) Rakastan helteitä ja aurinkoa!

Tiistaina oli meille vaihtareille tervetulojuhlat. Siellä oli paljon porukkaa. Kaikkien vaihtareiden kaikki isäntäperheet ja paljon paljon muita. Olen meistä neljästä ainoa, jolta puuttuu vielä yksi istäntäperhe... Mikä minussa on vikana? :( No ei, en mä pelkää, että olisi joku vikana. Joy ja Piotrek ovat ihan parin päivän sisällä saaneet omat viimeiset perheensä, joten ehkä minun kolmas perhe ilmestyy ihan näinä päivinä! En malta odottaa, millainen perhe se on ja missä se asuu. :) Toivottavasti lähellä kaupunkia!

Juhlissa oli myös muutama muu vaihtari meidän piiristä. Kaksi tyttöö Saksasta ja tyttö ja poika Itävallasta. Niihin tulee tutustuttua enemmän piirikoulutuksissa, mutta vaikutti tosi mukaville. :) Ja ruokatarjoilu oli ihan mahtava. Kaikki toi jotain pientä ja koska porukkaa oli niin paljon, niin pöydät notkuivat herkkuja! Ja voi että mä rakastan brownieita! Ja minut tuntien voitte varmaan arvata, että nuo herkut sisältävät suklaata. Ne on pieniä suklaaleivoksia. Haha, voi että mä rakastan suklaata!

Juhlien jälkeen menin yöksi Joylle ja sinne tuli muutkin vaihtarit. Siis me neljä, ei ne Saksalaiset ja Itävaltalaiset. Yövyttiin siis Joylla ja aamulla aikaisin lähdettiin patikoimaan Watkins Glen State Parkiin. Se on siis joku kansallispuisto noin tunnin ajomatkan päässä Skaneateleksesta. Todella kaunis paikka! Meidän vaihtereiden kanssa sinne tuli Joyn host äiti Mary Beth ja Joyn host sisko Michele.

Minä, Checo, Joy ja Piotrek

Ihan kuin sydän!

Minä ja Joy

Joy, Michele ja minä

Patikoitiin tuolla noin kaksi ja puoli tuntia, kunnes palattiin autolle ja ajettiin Mary Bethin vanhempien kesämökille, joka oli todella lähellä. Se oli ihana paikka! Siellä meillä oli piknik. Mary Beth oli tuonunt kaikkia ihania herkkuja, mitä syötiin lounaaksi. Istuttiin, syötiin ja juteltiin. Ilma oli niin kuuma, että lopuksi mentiin uimaan järveen, joka oli kylmä! Järvi on meinaan todella iso ja todella syvä, joten vesi oli aika kylmää. Mutta ilma oli niin kuuma, että piti päästä virkistäytymään. Sen jälkeen maattiin auringossa rusketuksen toivossa.

Minä, Joy, Mary Beth ja Checo

Se oli mukava päivä. Illalla oli sitten Carolinen kaverin Sheilan syntymäpäiväjuhlat! Nuorilla on täällä tapana mennä ravintolaan syömään porukalla ja sen jälkeen synttärisankarin kotiin katsomaan leffaa tai jotain. Nuoret ei siis juo täällä. Vaikka oli sentään Sheilan 18-vuotis synttärit! Haha, vaikka ei se täällä tarkoita juomisikää. Mutta siis jokatapauksessa, jotkut nuoret juo ja juhlivat railakkaasti, mutta ei Carolinen kaveriporukka. Ja mulle se käy paremmin kuin hyvin. Ei mulla ole mitään tarvetta juoda täällä. Tykkään paljon enemmän leffailloista. :)

Mentiin siis ravintolaan ja syötiin. Sheilaa harmitti, kun kaksi sen kaveria tulivat puoli tuntia myöhässä eivätkä ne sen enempää pyydellyt anteeksi. Olihan se kurjaa, mutta Sheila mökötti sitä koko illan. Yleensä Sheila on todella kovaääninen ja railakas persoona. Nyt se oli hiljaa koko ajan eikä mikään hymyilyttänyt. Oli tosi kurjaa nähdä se surullisena sen omana syntymäpäivänä! Mutta muuten meillä oli ihan hauskaa. :) Ja Sheilan äiti oli tehnyt hienon kakun! Täällä muuten panostetaan kakkuihin. Ja ne on ihan älyttömän hyvän makusiakin!

Sheila, Caroline, Carrie, Katherine, Abby ja Kealy

Annoin Sheilalle lahjaksi fazerin sinistä suklaata. :) Toivottavasti tykkää! Tai kuka siitä nyt ei tykkäisi?

Tänää oli High School orientation uusille oppilaille. Lähinnä siellä oli vain freshmaneja, jotka tulee muualta + sitten me vaihtarit. Paitsi Piotrek ei ollut siellä. Ehkä se unohti tai jotain. Mutta se oli todella hyödyllinen! Näytettiin koulua ja opetettiin lokeron käyttämistä, mikä on aika vaikea. :D Luulen kuitenkin osaavani sen nyt. Tosin 4 minuutissa pitäisi löytää lokerolle, avata se, ottaa seuraavan aineen kirjat ja löytää seuraava luokka. Haha tulen olemaan niin eksyksissä/myöhässä ekoina päivinä. Luulen kuitenkin selviäväni, kunhan opin tuntemaan paikat!

Tällä hetkellä istun kahvilassa, juon mansikka-banaani -pirtelöä ja kirjoittelen täällä omalla koneellani. :) Carolinella on lentopallo-harjoitukset, ja hän ehdotti että tulen siksi aikaa tänne. Ei tarvi istua kotona yksin. No, onhan täällä mukavampi istua koneella kuin kotona. :) Carolinen harjoitusten jälkeen lähdetään ostaan koulutarvikkeita ja ensi viikon tiistaina alkaakin sitten koulu! En enää oikeastaan malttaisi odottaa, vaikka toisaalta tykkään nukkua pitkään ja lomailla. Silti odotan koulujen alkua!

Ehkä tämä riittää tältä erää. :)

Kirjoittelen taas pian!

Sonja