Thanksgiving in Boston

Täytyy myöntää, että ennen tänne tuloa kaikista juhlista eniten odotin Thanksgivingiä eli suomeksi Kiitospäivää. Se on amerikkalainen perinne, jota ei muualla maailmassa juurikaan tunneta. Vain täällä ja Kanadassa? Ja host sisko kertoi sähköposteissaan kuinka Kiitospäivä on melkein jopa parempi kuin joulu. Ainakin ruuiltaan. Odotukset olivat siis korkealla!

Olen varmaan jo aikasemminkin kertonut, mutta kertauksen vuoksi kerron uudestaan: minun host sisarukset Zandra, Beatrice ja Eddie asuvat Bostonissa. Päätettiin siis mennä Bostoniin. Lähdettiin keskiviikko-aamuna ja alunperin luulin, että vietetään siellä koko loma sunnuntaihin asti. Sitten kuulin, että tullaankin lauantaina kotiin. Mutta loppujen lopuksi tultiinkin jo perjantaina. Kolme päivää siis oltiin siellä.

Minä ja Caroline majoituttiin Bean asuntoon. Bea siis opiskeleen Harvardissa ja oli hauska päästä näkemään Harvardin asuntolat oppilaille. Bean huonekaveri ei ollut paikalla, joten mahduttiin kaikki hyvin sinne. Tosin Bean asunto oli kuulemma yksi isoimmista, joten olisi sinne varmasti vielä se huonekaverikin mahtunut.

Keskiviikkona ei oikeastaan tehty mitään ihmeellistä. Mentiin sisarusporukalla japanilaiseen ravintolaan syömään ja sen jälkeen Zandran asuntoon jutteleen niitä näitä. Jossain välissä Eddie (joka on sisaruksista vanhin, 24) alkoi kertoa muutamista riidoistaan tyttöystävänsä kanssa. Muut sisarukset sitten kuunteli, auttoi ja analysoi. Itse vain kuuntelin, mutta se oli jotenkin niin huvittavaa kuunneltavaa. Myöhemmin naurettiin sitä sitten Carolinen kanssa. Jotenkin se oli tosi suloista, haha. :D

Torstaina oli sitten odotettu Thanksgiving! Aamupäivästä lähdettiin koko perheen voimin kiertään Bostonia. Se on tosi nätti kaupunki. Aika erilainen kuin New York city (minne olen menossa uudestaan ens lauantaina!!). Ilma oli tosi kylmä! Lainasin Bealta vähän lämpimämpää takkia, kun en ole vielä ostanut kunnon talvitakkia ja ilmat alkaa pikkuhiljaa kylmeneen. Otettiin myös sisarusporukalla kuva, koska perheellä on sellainen perinne, että ne ottaa aina kiitospäivänä sisaruskuvan, jonka ne sitten lähettää joulukorttina kaikille sukulaisille. Tänä vuonna minäkin pääsin mukaan. Haha sekoitetaan mummujen pää, kun onkin yhtäkkiä kuusi lasta.

Minä, Caroline, Beatrice, Linus, Zandra, Eddie

Muutamia kuvia Bostonista:

Illalla mentiin sitten Zandran asuntoon taas. Sinne tuli meidän perheen lisäksi Zandran kämppiksen äiti ja kaksi veljeä. Oli siis hieman ahdasta 12 ihmisen kanssa suht pienessä asunnossa. Mutta hyvin me selvittiin! Ruuaksi oli kaikkea perinteistä ja vähän ei niin perinteistäkin. Tuli mieleen jotenkin joulu, kun lautasella oli niin paljon kaikkia eri ruokia. Ainoa tunnelmaa latistava tekijä oli, että tulin taas kipeäksi! Mulla oli kauheen kylmä, vaikka oli fleecet sun muut päällä ja olin tosi tosi väsynyt. Yritin juoda kahvia, kokista ja kaikkea kofeiinipitoista, etten nukahtaisi pystyyn! Hieman kyllä harmitti, mutta kiva thanksgiving oli silti!

Voista tehdyt kalkkunat

Perjantaina oli sitten Black Friday! Se on sellainen suuri shoppailupäivä Amerikassa. Kaupat aukeaa jo aamuyöllä joskus kolmen aikaan ja alennukset saattaa olla tosi isoja! Jotkut menee siis jo kolmen aikoihin kauppoihin hakemaan jotain tiettyä tavaraa. Olisi ollu hauska kokea ihan se aamuyö shoppailu isossa tungoksessa, mutta olin silloin torstai-iltana sen verran kipeä, että en olisi jaksanut. Mentiin kuitenkin perjantaina joskus yhdentoista aikaan kierteleen kauppoja. Ei siellä enää tungoksesta ollut tietoakaan, mutta aika paljon ihmisiä silti. Muutama paita tuli ostettua. :)

Perjantaina olin vielä jonkin verran kipeä. Kurkku oli todella kipeä ja puhuminen sattui ihan kiitettävästi, joten olin aika hiljainen. Haha aamusta se oli huonompi, mutta päivällä se vähän parani ja mielikin koheni. Tosin illasta se taas paheni. Olen nyt kaksi kertaa käynyt Bostonissa ja kummallakin kerralla palanut sieltä kiepänä kotiin. Mikäköhän siinä kaupungissa oikein on? :D

Käveltiin Bostonissa muuten aivan ihanassa puistossa. Se on vähän niinkuin New Yorkin central park. Niin nätti paikka! Laitan siitä vielä muutaman kuvan:

Oli tosi kiva nähdä taas koko Waltoneiden perhe! Varsinkin Bea, koska se oli viime vuonna vaihtarina Puolassa ja tietää tosi hyvin miltä vaihtarina olo tuntuu yms. Joten sitä aina kiinnostaa kysellä kaikkea mahdollista ja se tykkää vertailla mun vuotta omaansa. Ei sillä, että se haittaisi mua. Se on tosi mieenkiintosta kuulla sen vuodesta Puolassa. Bea on muuten menossa joulun aikohin käymään siellä uudestaan. :)

En voi käsittää, että kolmen päivän päästä ollaan jo joulukuun puolella. Aika menee tosi nopeata. Silloin kun luin muiden vaihtareiden blogeja joskus viime vuonna ja ne hoki ajan menevän nopeeta, en oikein uskonut sitä. Ajattelin, että vuosi ei voi mennä nopeata. Vuosi on kuitenkin... no vuosi. Mutta uskokaa tai älkää, se voi mennä nopeaa. Ja monet sanoo, että ensimmäinen puoli vuotta menee hitaasti, toinen nopeasti. Jos tämä on sitten se hidas alku, kuinka nopea se toinen puolikas voi oikein olla? En ehdi silmiäni räpäyttää, niin olen taas jo Suomessa.

Ensi lauantaina mennään sitten New York cityyn ja sitä seuraavana viikonloppuna vaihdan perhettä! Ja sitten onkin parin viikon päästä joulu. Olen innoissani joulusta, mutta aina kun ajattelen suomalaista joulua saunoineen ja jouluruokineen, tulee ikävä sitä! Mutta tämä on vain yksi joulu mun elämästä. Ensi jouluna kaikki on taas täynnä suomalaisia perinteitä. Nyt täytyy osata nauttia uusista perinteistä! :)

I'll spread my wings and I'll learn how to fly

Anteeksi pitkä tauko viime kirjoituksesta! On vaan jotenkin ollut kauheasti tekemistä ja silloin kun on vähän vapaata, niin ei oikein huvita kirjoittaa tänne. Mutta kirjoitan nyt tapahtumia yms. mitä tässä parin viikon aikana on tapahtunut. En jaksa yksinkertaisesti ladata nyt kuvia, joten saattaa olla ehkä hieman tylsää luettavaa, mutta parempi kuin ei mitään. Eks je? :)

Unohdin muuten laittaa edelliseen postaukseen kuvia kurpitsoista, mitä oon täällä kaivertanut! Suunnittelin laittavani niistäkin kuvia tuohon Halloween postaukseen, mutta unohdin. Niitä on kuitenkin Facebookissa. Oli hauskaa kaivertaa ensimmäistä kertaa kurpitsa! Se jotenkin niin kuuluu tänne amerikkalaiseen Halloweeniin.

No jokatapauksessa viime viikko oli ihan kamala! Se ei meinannut millään loppua. Päivät mateli niiiiin hitaasti. Yleensä aika vierähtää täällä kuin siivillä. Ehkä se oli ihan hyvä, että välillä aika menee vähän hitaampaa! Olin vain älyttömän väsynyt aina koulussa ja illalla kotona. Ja tuntui, ettei ikinä tule se odotettu viikonloppu.

Viime viikonloppuna oli Carolinen synttärit! Annoin lahjaksi Fazerin suklaata, äidin lähettämän Kalevala korun ja tein kortin. Ainiin ja tein myös unelmatortun! Aluksi vaikutti siltä, että voi ei, tää ei tule onnistumaan. Ja olin vieläkin sitä mieltä, kun laitoin valmiin kakun jääkaappiin. Sunnuntaina, kun äiti otti jääkaapista mun kakun ja yhden toisen kakun esille, Caroline ei ottanut mun kakkua vaan sitä toista. Harmitti ihan kauheesti, koska tein sen kuitenkin sille. Musta tuntuu, ettei se koskaan kunnolla edes maistanut sitä, ennen kuin se meni pahaks. Host äiti kyllä tykkäsi ja halusi jopa reseptinkin! Ja sitten kun lopulta itsekin uskallauduin maistamaan sitä, niin se oli oikeasti hyvää! Yritin syödä sitä itse, kun ei se muuten tuntunut jääkaapista katoavan. Loppujen lopuksi heitettiin pieni pala roskikseen, koska se alkoi menemään jo vähän huonoks.

Carolinen syntymäpäivänä, lauantaina, mentiin kaveriporukalla italialaiseen ravintolaan Syracuseen. Oli tosi hyvää ruokaa! Sen jälkeen mentiin katsomaan meidän koulun näytelmä, joka oli ihan hyvä. Olen alkanut harkitsemaan, että liityn keväällä koulun tekemään isompaan näytelmään, joka on musikaali. Olisi hauska olla sellaisessa mukana sitten keväällä! Luultavasti toteutan tämän idean. Ellen sitten rakastu ensi viikolla alkavaan yleisurheiluun niin, että haluan tehdä sitä sitten keväälläkin näytelmän sijasta. Kuka tietää...

Tämä viikko on sitten taas mennyt normaalilla nopeudellaan, eli suht nopeasti. Keskiviikkoon asti oli normaalisti koulua, mutta torstai ja perjantai olivat vapaita. Ja nuo vapaapäivät on ollu kyllä tämän viikon kohokohta!

Torstaina uskallauduin leipomaan uudestaan! Meille tuli kylään Joy, Maureen ja Carrie. Tein heille mokkapaloja ihan tuntemattoman reseptin kanssa. Otin sen nimittäin netistä. Ja ainoana perusteluna on hyvän näköinen kuva! Sen takia valitsin sen reseptin ja olin niin onnellinen, että se onnistui kunnolla! Tytöt rakastuivat jo pelkkään taikinaan ja kuorrutukseen. Kaikki halusi nuolla käytetyt astiat. Ja kun sanoin, että meidän pitää odottaa ensin kakun jäähtymistä, ennen kuin laitan kuorrutuksen ja sen jälkeen kuorrutuksen jähmettymistä, kaikki alkoi olla kärsimättömiä! Lopulta, kun annoin luvan syödä, kaikki rakastui mokkapaloihin! Success!

Maureen ja Joy jäi yöksi meille, koska perjantai aamuna lähdettiin aikaisin ajaan kohti New York cityä. Haha, no ei me ihan cityyn asti menty, mutta melko lähelle sitä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen päädyttiin paikkaan nimeltä Woodbury commons. Se on siis outlet mall, eli sieltä löytyi kaikki mahdolliset merkkivaatteet halvalla. Se ei ollut iso rakennus, jossa oli pieniä liikkeitä, se oli ikään kuin pieni kylä täynnä muotiliikkeitä. Todella suloinen paikka! Jos haluat käydä kurkkaamassa sen nettisivuja, niin klikkaa tästä. :) Ostin sieltä muutamat kengät ja yhden villapaidan. Olisin halunnut löytää talvitakin. Olen niin kateellinen, kun Joy löysi ihanan! Eikä sitä tietenkään samaa voi ostaa. :D

Joysta puheenollen, välillä tykkään siitä tosi paljon, välillä en oikein yhtään! Esim, kun se oli torstaina meillä yötä ja me valvottiin kaksin ties kuinka myöhään vain jutellen kaikesta, se oli tosi mukavaa. Mutta välillä taas joku tökkii ja pahasti. En oikein osaa sanoa mikä siinä on... Saattaa olla että nää mun tunteet on vaan jotain kateutta. Joy tuntuu olevan niin suosittu ja kaikki rakastaa sitä. Ajattelin, että kaikki on hyvin niin kauan kun mulla on mun omat kaverit. Ja kaikki tosiaan oli ihan hyvin, mutta nyt tuntuu että Joy alkaa olla aina meidän kanssa. Mun kaverit on täällä niiiin ihania! Ne saa mut tosi hyvälle tuulelle. Vapaa-ajalla haluaisin olla vain niiden kanssa ilman Joyta. Koska olen koulussa melkein kokoajan Joyn kanssa. Ja nyt tuntuu, että olen kokoajan Joyn kanssa. Ja jos Joy on paikalla niin huomio on aina siinä. Alan väsyä siihen!

Tänään oli suht normaali päivä. Mentiin parin tunnin ajomatkan päähän (voi luoja tätä autossa istumista!) katsomaan poikien soccer peliä. Pojat voitti! Jos ne voittaa vielä pari seuraavaa peliä, niin ne voittaa staten! Eli ne on New Yorkin parhain high school soccer team! Täytyy pitää peukut pystyssä poikien puolesta.

Tällä viikolla on ollut pinnalla mun muutto seuraavaan perheeseen. Puhuttiin siitä vähän mun host perheen kanssa ja host äiti sanoi lähettävänsä spostia mun toiselle host äidille ja kysyvänsä koska niille sopisi parhaiten mun muutto. Caroline on selvästi masentunut mun muutosta! Se yrittää puhua, että jos haluan, voin olla täällä jouluun asti. Koska se selvästi haluaa että yritän olla täällä joulunkin. Ja tällä hetkellä mulla on todella ristiriitaiset tunteet tän muuton kanssa! Koska jos kyse olisi vain Carolinesta, niin mä jäisin tähän perheeseen vaikka koko vuodeks! Mulle tulee Carolinea niin ikävä...

Sitten taas kun ajattelen yleisesti tätä perhettä, niin host äiti on ihan jees. Mä oon tottunut sen juttuihin ja yleisesti ottaen tykkään ihan mun host äidistäkin. Host isästä en sano juuta enkä jaata. En oo koskaan oikeesti ees kunnolla jutellut sen kanssa! Se on niin kaukainen ihminen mulle, harvemmin se ees on kotona.

Sitten alan ajattelemaan Caroline Moorea, mun toista host siskoa. Se on parasta kaveria Kealyn kanssa, josta tykkään kyllä tosi paljon! Ja oon varma, että tulen sen kanssa oleen paljon yhdessä muuton jälkeen. Mutta olen kuullut kaikkia tarinoita, kuinka Kealy menee ravintolaan poikaystävänsä Ryanin kanssa ja sitten niiden kanssa menee Jeff tyttöystävänsä Ellenin kanssa + Caroline. Caroline on viides pyörä. :D Kai mä tuun olemaan sitten Carolinen deitti. Ei ei ei... En halua. Toi tilanne kuulostaa jotenkin niin kiusalliselta. Pelkään et joudun tollasiin usein muuton jälkeen. Kerroin tosta kyllä Carolinelle (Waltonille) ja se sanoi, että "soitat sit mulle niin tuun pelastaan sut sieltä". Haluan muutenkin muuton jälkeen olla yhtä usein mun vanhojen kavereiden kanssa, vaikka Caroline Moore ei niiden kanssa niin usein olekkaan. Toivottavasti se on sille okei... Ehkä mä ajattelen liikaa. Toivottavasti kaikki vaan sujuu sitten omalla painollaan.

Mutta niin... En osaa sanoa, haluanko muuttaa vai en. Toisaalta joo, toisaalta en. Ja tosiaan ainut asia, mikä mua pidättelee tässä perheessä, on Caroline. En tiedä, miten tuun pärjään ilman sitä! Ja tänään me jotain pelleiltiin Carolinen kanssa taas, niin Katherine sanoi Maureenille: "miten noi kaksi tulee pärjään, kun Sonja muuttaa?". En tiedä, en tosiaan tiedä. Toivottavasti Caroline Moorenkin kanssa klikkaisi, mitään muuta en toivo yhtä paljon!

Tässä nyt vähän parin viikon takaisia tapahtumia ja tuntemuksia!
Ensi kerralla lupaan laittaa vähän kuviakin piristykseksi. :)
With love Sonja

Trick or Treat?

Halloween tosiaan tuli ja meni. Tuntui oikeastaan, että viimeiset 1½ kk on ollut halloweenia, tai ehkä jopa enemmänkin. Kurpitsoja nimittäin on myyty jo niin kauan, etten enää edes muista sitä aikaa, kun niitä ei näkynyt missään! Ja kaikenlaista Halloweenkrääsää kauppojen hyllyt täynnä + paljon paljon karkkia! Eli ehkä pieni helpoituksen huokaisu olisi nyt paikallaan, että vihdoin päästään siirtymään Halloween teemasta johonkin muuhun. Thanksgivingiin vai Jouluun? Eilen yhdessä kaupassa soitettiin joululauluja... Aikaista?

Halloween viikonloppu meni ihan kivasti. Perjantaina oli koulussa Senior Servant day. Keksiviikkona sai ostaa huutokaupassa Senioreita. Aloitettiin dollarista ja enimmillään sai huutaa 25 dollaria. Joistakin Senioreista oikeasti maksettiin toi 25 dollaria! Ja ostajat saivat sitten päättää, miten Seniorit pukeutuu perjantaina kouluun ja miten ne käyttäytyy. Esim joidenkin piti laulaa, tanssia, kävellä takaperin tms. Se päivä oli kyllä todella hauska! Nauroin vain kaikille asuille yms. Jotkut oli oikeasti panostanut! Paras oli se, kun yksi poika oli pukeutunu läskiksi ja sen piti aina "kuolla" koulun käytävällä. Se sitten lojui aina milloin missäkin ja kaikki oli piirinä sen ympärillä katselemassa ja naureskelemassa. Sitten kaksi muuta poikaa oli pukeutunu lääkäreiksi. Ne juoksi paarien kanssa läskin pojan luo, otti esiin ne elvytysjutut ja elvytti. Sitten ne nosti sen pojan paareille ja juoksi pois. Se oli niin hauskaa katseltavaa. Ja kaikilla kolmella oli radiopuhelimet, joilla ne ilmoitti toisilleen missä kukakin on: "Trevor makaa kirjaston edessä!"

Perjantai-iltana oli yhdet bileet, jotka kuitenkin oli enemmänkin "koko perheelle" kuin nuorille. Siellä oli siis paikalla ihan pienistä lapsista vanhuksiin, kaiken ikäisiä. Me mentiin sinne kaveriporukalla ja oltiin pukeuduttu Antiikin kreikkalaisiksi. Meillä oli siis valkoisesta lakanasta tehdyt toogat päällä. Pienen tanssimisen jälkeen ne melkein tippui päältä. :D En omalla kameralla ottanut kuvia näistä pippaloista, mutta toivottavasti pian facebookiin ilmestyy kavereiden ottamia kuvia!

Lauantai-iltana oli sitten nuorille bileet. Näihin bileisiin päätin pukeutua Marilyn Monroeksi, koska Carolinelta löysin sopivan mekon. Bileet pidettiin isossa ulkorakennuksessa, jossa oli ihan hemmetin kylmä! Enkä tajunnu sitä etukäteen, joten olin siellä sitten mekolla. En oikein viihtynyt siellä, ehkä sen kylmyyden takia. Ja kaikki tuntui olevan enemmän vai vähemmän humalassa. Ja niin kuin kerroin, mun kaveriporukka täällä ei oikeastaan juo, joten ihan selvin päin me noissakin bileissä oltiin.

Otin kauheesti kuvia meistä ennen noita juhlia. En kuitenkaan jaksa tänne ladata ton enempää. Facebookissa niitä on kuitenkin enemmän! :)

Sunnuntaina oli sitten Haunted Hallways! Mä oon liittyny koulussa Interact klubiin, joka on siis jotenkin yhteydessä Rotareihin. Interact klubin kanssa järjestettiin lapsille sitten Haunted Hallways, eli ikäänkuin Kummituskäytävät. :D Ei ollut talo, vaan käytävä. Mentiin ala-astelle puolenpäivän aikoihin ja alettiin kasaamaan käytävälle erilaisia huoneita. Kova oli kyllä työ, koska jotkut ihmiset jättivät tulematta ja jouduttiin siis miettimään huoneita, jotka kuului toisten mietittäväksi. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkiin kaikki kasaan ja ihan hieno siitä tuli!

Kuuden aikaan alkoi lapsia sitten tulla kiertään meidän kauhukäytävää läpi. Itse olin keittiössä Ryanin, Jamien ja parin muun kaverin kanssa. Maalasin kasvot ja puin valkoisen verta täynnä olevan "lääkärintakin" päälleni. Olin piilossa pöydän takana ja aina kun joku tuli kohdalle, hyppäsin sieltä ja aloin kiljumaan täysiä. Pienten lasten kohdalla en tosin ihan täysiä. Ja välillä kuulin, kun jotkut lapset itki. En sitten niiden kohdalla hypännyt esiin ollenkaan. Kauheata, kun en pysty pieniä itkeviä ja kauhuissaan olevia lapsia pelotteleen. Muut oli ihan onnessaan, että "jes, saatiin se itkeen".

Meidän huone, eli keittiö, oli kyllä ehdottomasti pelottavin huone! Ryan oli tuonut sellaisen sirkkelin mukanaan, joka pitää sirkkelin ääntä, mutta siellä ei ollut sitä terävää pyörää pyörimässä. Se oli kuitenkin tosi pelottava, koska ääni oli aito! Ja mun kurkku oli kyllä illan jälkeen niin kipeä kaikesta kiljumisesta. Haha, mutta hauskaa ainakin oli!

Meillä oli puolentunnin tauko puolessa välissä ja sillä ajalla mentiin Joyn kanssa arvosteleen liikuntasaliin pienten lasten pukukilpailua. Se oli joku rotary juttu. Piotrekin ja Cheicon piti olla siellä myös, mutta ei ne päässyt tuleen. En kyllä tykännyt siitä arvioinnista. Tosi monet oli panostanut niin hyvin, että oli todella vaikea sanoa mikä oli paras. Ja sitten joku rotari mies kokoajan päätti meidän puolesta ja Joy alko väitteleen sen kanssa, mikä on paras. Ja joku tyttö alko jopa itkeen, kun ei sitä valittu. Se meno oli siellä jotenki vaan niin katastrofaalista, että olin onnellinen kun pääsin takasin keittiöön kiljuun. :D

Illalla mentiin viellä Joyn ja Carolinen kanssa trick or treat -kierrokselle! Pitäähän tämä amerikkalainen halloween perinne kokea, kun täällä kerran ollaan. :D Oltiin aika myöhään liikkeellä, joten karkit oli monilta jo loppu. Mutta saatiin kuitenkin ihan kiitettävä kasa karkkia kerättyä. Ja oli kyllä hauskaa!

Suomeen tulevilla amerikkalaisilla vaihtareilla saattaa olla hieman tylsää, kun ei Suomessa niin välitetä Halloweenista. Täällä panostetaan kaikkeen täysillä ja täällä saa kokea kaikkea uutta ja jännää! Siks tykkään olla Amerikassa. :)