Happily Ever After

Enkös mä joskus alottanu blogittamisen sanoilla "Once upon a time". Ja onnelliset tarinathan loppuu aina sanoihin "Happily ever after". Eli kaippa tämä siis ihan onnellinen loppu on, jos niin voi sanoa. Vaikka tulevaisuudestahan on vaikea tässä vaiheessa vielä sen enempää sanoa. Kyllä mä silti toivon ja unelmoin, että mulla olisi onnellinen tulevaisuus... elämäni loppuun asti! :)

Kotona menee ihan kivasti. Kaipaan tietty aina välillä takaisin Jenkkeihin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Olisi niin ihana päästä käymään siellä lukion jälkeen! Saa nähdä, onko rahaa. :) Amerikkaan ei kuitenkaan ihan noin vaan lähdetä, valitettavasti!

Amerikasta kaipaan ihmisiä tietysti eniten! Joitakin ruokiakin, kuten esim bagelseja ja leivoksia. Oreioita löytyy vielä kaapista, mutta sitten kun ne loppuu niin niitäkin saattaa kyllä tulla ikävä! Joitakin amerikkalaisia luonteenpiirteitäkin on ikävä... Sitä ystävällisyyttä, kuulumisten kyselyä kaupankin kassalla, halailua, hymyilyä jne. Suomi on aika kolkko välillä. Ja tiettekö mikä ärsyttää! Se että kun aivastan, kukaan ei ole sanomassa terveydeksi! Jenkeissä oli aina joku joka sanoi sen. :)

Ehkä eniten Amerikasta kuitenkin ikävöin sitä menoa ja meninkiä, mikä siellä oli yleensä päällä. Jos on tylsää, niin sitten kootaan kaikki kaverit yhteen ja kehitellään jotain. Ihan mitä vaan! Se oli tosi kiva tapa. Tuntuu, että täällä Suomessa (tai siis Hämeenkyrössä, missä minä asun) ei tapahdu yhtään mitään. Vaihtovuoden seurauksena on kova halu muuttaa isompiin paikkoihin siis kasvanut!

En oikein tiedä, huomaanko itsessäni mitään suurta muutosta... Vaihtareille aina sanotaan että sitten kun pääset kotiin niin huomaat kuinka kaikki on muuttunut. Mutta todellisuudessa se olen minä, joka on muuttunut. En kuitenkaan huomaa suurempia muutoksia mihinkään suuntaan. Kaikki on aina kuin ennenkin, enhän mä ole koskaan täältä pois ollutkaan? Ainakin siltä tuntuu! Ainut suurempi muutos on itsessä varmaan se, että pärjään nyt itsekseni eli paljon itsenäisempi. Mutta toinen huomattava muutos on matkailun halun kasvaminen!! En mä ennen näin paljo ole halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Ja jos halusin, niin rantalomat altaan vierellä on tyydyttänyt kaikki tarpeet. Tällä hetkellä halu on niiin kova päästä kiertämään vaikka Eurooppaa.. Päästä näkemään eri maiden kulttuuria ja oppia vähän kieltäkin!

Ensi kesänä suuri haaveeni olisi lähteä Italiaan katsomaan yhtä tuttuani, joka oli kesävaihtari mun ekassa host perheessä viime kesänä. Haluaisin sinne mennä kurkkaamaan millaista sen elämä on. Ja sen jälkeen ylittäisin rajan ja menisin Ranskaan moikkaamaan parasta ystävääni Jenkeistä, eli Joyta! Jos näistä unelmista tulee ensi kesänä totta, olisin ikionnellinen! :) Ainakin tällä hetkellä halu on tosi kova. Saa nähdä laantuuko tää tästä ajan kanssa.

En voi ymmärtää että uudet Rotari vaihtarit lähtee jo ensi viikolla... Muistan itseni samaan tilanteeseen. Olen onnellinen, ettei mun tarvitse kokea kaikkea taas alusta. Mutta samaan aikaan kateellinen, että uusilla vaihtareilla on kaikki hieno aika vasta edessä. Ja minä palaan takaisin rankkaan lukioelämään. Kaikki hauska loppuu aikanaan... :)

Olen rakastanut tän blogin pitämistä, mutta niin kuin sanoin: kaikki hauska loppuu aikanaan. On siis aika pistää päätökseen tämä blogi vaikka suoraan sanoen se on aika vaikeaa minulle! Jätän tämän kuitenkin tänne kaikkien luettavaksi, uusia vaihtareita kiinnostaa aina vanhojen vaihtareiden vuodet joten olen iloinen jos tästä on tulevaisuudessakin hyötyä jollekin!

Kiitos kaikille ihanille lukijoille! I love you!

With love,
Sonja

P.S. Ette te kuitenkaan ihan lopullisesti musta pääse eroon! Halukkaat voi seurata mun tylsää Suomielämääkin mun uudesta blogista. Pitäis vaan ryhdistäytyä, tehdä sinne kiva ulkoasu ja alottaa kunnolla kirjottelu. Lupaan tehdä sen tässä pian... Mutta kaikki kiinnostuneet, mars sinne!

Uusi blogini: Happily Ever After

Home Sweet Home

Täällä sitä taas istutaan, kotona Suomessa. Nyt tähän on jo taas tottunut, mutta kyllä se sillon torstaina kun saavuin aika outoa oli!

Keskiviikko aamuna Amerikan puolella olin siis aivan hermona! Muutama kaveri tuli vielä sanoon heipat aamusta ennen kuin lähti töihin. Muutenkin tosi monella oli töitä just siihen aikaan, kun mun piti mennä kentälle, eli heipat piti sanoo ennen sitä. Kentälle tuli sit saattaan mun kolmas perhe (paitsi isä, jolla oli töitä) ja toinen perhe.

Toka perhe jopa hommas liput joilla pääsi saattaa mut turvatarkastuksen toisellekin puolelle. Oli aika haikee fiilis siellä, mutta en varmaan kuitenkaan kunnolla tajunnut että tässä nyt pitäis sanoo hyvästit. Toisaalta kenellekään niille en voisi ikinä sanoa viimeisiä hyvästejä! Mun kolmas perhe on tulossa Suomeen ensi kesänä ja toka perhe suunnittelee tänne tuloa myös. Ja vaikka ne ei sitä koskaan sais aikaseks, niin mä oon ehdottomasti menossa sinne takaisin niitä moikkaan!

Tässä kuva mun lentokenttäporukasta. Tulee niin haikee olo, kun kattoo tota kuvaa...

Lennot Suomeen meni ihan kivasti. Tosin Nycin päässä ei suostuttu siirtään mun laukkuja suoraan seuraavaan koneeseen, joten mun piti mennä hakeen mun kaikki kamat (kaks isoo matkalaukkua, käsimatkatavaralaukku, käsilaukku ja kameralaukku) ja siirtää ne terminaalista toiseen. Kärryjen kanssa yritin mahduttaa itseni hisseihin ja juniin sun muihin. Välillä laukut vähän lenteli minne sattui. Mutta jotenkin selvisin sinne kasi terminaaliin ja sain laukut tarkastettua sisään. Tosin en ihan ongelmitta sitäkään. Olin laittanu paljon painavaa tavaraa käsimatkatavaroihin, koska niitä harvemmin tarkastellaan. No nyt sitten tarkastettiin! Mun 13kiloa painava laukku olis saanut olla 8kiloa. Siinä sitten piti alkaa siirtään käsimatkatavaroista tavaraa isoihin laukkuihin jotka nekin oli jo valmiiks ihan täynnä. No sain kolme kiloa siirrettyä pois ja yritin kauniisti kysyä, jos ne pari lisäkiloa ei haittaisi ja se oli sitten onneksi ok!

Onneksi mulla oli monen tunnin vaihto siel Nykin päässä, koska tohon terminaalin vaihtoon, laukkujen selvittämiseen ja ainakin tunnin pitkään turvatarkastusjonoon meni ihan sairaasti aikaa! Ei onneksi tarvinnut pelätä, että seuraava lento olisi pian lähdössä. Sitten kun vihdoin pääsin turvatarkastuksen ohi, kävin syömässä ja tein vielä viimehetken shoppailua + juttelin tokan host äidin kanssa puhelimessa ja tekstasin ihmisille viimeisiä kertoja. Jenkkipuhelin ei enää toimi täällä Suomessa. :(

Sitten olikin vuorossa kahdeksan tunnin lento Suomeen. Suomalainen lentoemäntä toivotti mut suomeks tervetulleeks koneeseen ja mä vastasin thank you. Sit vieressä istui suomalainen mies, joka kyseli niitä näitä suomeks. Kesti kauheen kauan miettiä, miten vastaan suomeks. Tai lentoemäntä tuli kysyyn mitä haluan juoda. Mietin ihan paniikissa miten pyydän kohteliaasti omenamehua suomeks. Oli taas hieman totuttelua siihen kieleen. Kyllä se sitten pikkuhiljaa siltä tuli. Tosin kyllä se muutaman päivän totuttelemista vaatii. Oli niin outo käydä tilaan subway suomeks!

Oli se loppujen lopuksi ihan mukava palata Suomeen, vaikka aluksi kaikki aika oudolta tuntuikin. Meidän talo on vähän muuttunut. Takapihalle tullut hieno uusi terassi ja etupihalle rappuset ja autokatos! Meidän talo on muutenkin tosi uusi (just rakennettu) niin kaikkea pientä uutta löytää vähän sieltä täältä. :) Oli ihana palata omaan huoneeseen! Tosin mun sänky näyttää paljon matalammalta mitä muistelin! Samoin meidän talon portaat! Ja juomalasit näyttää naurettavan pienille. :D Se on, kun on tottunut että kaikki on isoa.

Ja mulle oli tehty Welcome Home kyltti oven yläpuolelle, kun tulin kotiin! Se oli ihana. :)

Nyt oon sit ollut Suomessa 4 päivää. Tänään alkamassa viides. Kiirettä on ollut enemmän kuin omiks tarpeiks! Eilen oli siskon Roosan rippijuhlat, joten se on aiheuttanut varmaan eniten kiirettä. Ollaan sinne tehty ruokia ja siivoiltu. Sitten oon vähän kavereita nähnyt ja yrittänyt purkaa mun täyteen ahtamia laukkuja. Siihen meni kyllä muutama päivä, mutta sunnuntaihin mennessä kaikki oli järjestyksessä. :)

Rippijuhlat oli tosi kivat, pääsi näkeen sukulaisia kaikkia samalla kerralla. On muutenkin tosi mukava nähdä ihmisiä taas pitkästä aikaa! Kavereita pitäisi kierrellä vielä läpi enemmän, nyt kun on tätä aikaakin enemmän! Ja tosiaan, 18-vuotiaana, pitää käydä vähän tutustumassa tähän täysi-ikäisyyteen! :-) Kavereilta ja tutuilta sain jo lahjaksikin kuoharia sun muuta, joita pitäis korkata tässä joku päivä!

Muutama kuva rippijuhlista:

Huomatkaa mun rusketus! En oo ikinä ollu siskooni ruskeempi... :D

Vielä ei ole suunnaton ikävä takaisin Jenkkeihin, johtuen varmasti siitä, että olen ollut tosi kiireinen enkä ole asiaa ehtinyt kauheasti edes ajatella! Olen kuitenkin varma, että kun kaikki tässä taas rauhottuu ja asettuu, kaipuu takaisin toiseen kotiini saattaa olla kovakin! Ihmisiä tulee varmasti älytön ikävä. Onneksi on skype, facebook, sähköposti ja kirjeet. En mä ilman niitä selviäis...

Minne se vaihtovuosi katosi? Justhan mä vasta lähdin...

Time to go home...

En vaan voi uskoa tata todeksi... Huomenna aamusta lennan ensin New Yorkiin JFK:lle ja sielta illalla sitten kohti Helsinkia. Tunteet on aika sekavat. Olen innoissani, kauhuissani, surullinen, onnellinen. Mutta paallimmaisin tunne on kylla ehdottomasti hermostuneisuus. Olen ihan alyttoman hermostunut!! Mahaan sattuu, en oikein pysty rentoutuun... Jannittaa lahto ihan hirveesti!

Viime viikonloppu oli ihan mahtava! Vietin sen mun tokan perheen kanssa ja olin melkein kokoajan vain jarvella. Oli upeat helteet. Veneiltiin, otettiin aurinkoo, uitiin, harrastettiin tubingia, vesilautailua (haha en tieda mikska sita kutsutaan) ja ajeltiin jet skilla ympari jarvee! Toi lautailu oli ehdottomasti paras kokemus! Olin ihan kauhusta kankea aluks, mutta onneks kerasin rohkeuteni ja kokeilin sita! Onnistuin paaseen ylos ja loppujen lopuks menin sen veneen perassa ties kuinka ja kauan! Aivan mahtavaa. Harmittaa vaan et Julien kamerasta loppu akku, enka saanu kuvaa siita. :(

Tana aamuna menin tohon keskustaan ekan host siskon ja yhden kaverin kanssa. Mentiin aamupalalle yhteen leipomoon ja kaveltiin hetki laheises puistos. Tuli jotenkin niin haikee olo... Viimeista kertaa kavella siella. Tulee ihan hirvee ikava tata paikkaa!

Tanaan oon sit pakkaillu ja stressaillu huomista. Host aidin kanssa itketty muutamaan kertaan... Mun host aiti itkee tosi herkasti ja saa mutkin helposti mukaansa! Tulee ihan alyton ikava. :-( Mutta taytyy ajatella etta ei naa oo lopulliset hyvastit, ma tuun joskus kaymaan ja ainakin kaksi viimeista perhetta on suunnittelemassa reissua Suomeen!

En vaan ymmarra miten taa vuosi hujahti nain nopeeta. En haluais lahtee viela... Tai haluan... Mutta samalla en oikeestaan. Huoh, oon ihan sekasin! Pakko menna yrittaa nukkuun vahan. Seuraava postaus tuleekin sitten sielta Suomen puolelta.

Goodbye America!

Michael Buble: Home
(yritin saada tahan ton biisin, mutta taa tokkii ny ja pahasti... menkaa kuunteleen se youtubesta. se on mun kotiintulobiisi!)

With Love
Sonja

Graduation + muita juttuja

Ooou maaai gaaad, oon niin vasynyt!! Ei kiinnostais yhtaan kirjottaa tanne, mutta pakko kai se on! En voi jattaa viimesia juttuja roikkuun, viimesia viedaan, joten blogikin pitaa paattaa kunnialla! Ei silla etta blogittaminen kyllastyttais, ei ollenkaan! On vaan niin paljon menoa ja meininkia, eika tieda missa valissa tanne ehtisi paivittaa. Nyt on aikaa, menisin kylla mielummin nukkumaan. Mutta pakko kirjoittaa vahan ensin viime viikkoisesta Graduationista eli valmistujaisista.

Kaikkihan on nahnyt jenkkilaisia teinileffoja, missa valmistutaan lukiosta. On ne tyypilliset lattanat hatut paassa ja kaapu. Cap & Gown. Ja kuinka nuoret heittaa ne hattunsa ilmaan yms. Tuli nekin koettua nyt ihan itsekin!

Meidan koululla on noiden tyypillisten perinteiden lisaks viela pari muuta omaakin perinnetta, jotka ei ole yleisia joka puolella Amerikkaa. Vain taalla mun koulussa. Me nimittain joka vuosi pidetaan Graduation jarven rannalla puistossa. Saata jannitetaan aina tosi paljon, koska kukaan ei halu poiketa perinteesta etta seremonia pidettais sisatiloissa. Ehei, kaikki haluaa hienon paivan etta voitais seremonia pitaa jarvella! Me jannitettiin sita kans aika paljon. Mutta saatiin onneksi pidettya se ulkona, vaikka vahan epavakaa saa olikin.

Toinen meidan koulukohtainen perinne on, etta seremonian jalkeen seniorit juoksee jarveen ja hyppaa sinne vaatteineen paivineen! Ma oon tosi vasyny, joten en jaksa You Tubesta sita videoo tahan laittaa, mutta kaikkia keta kiinnostaa klikkaa tasta niin paaset katsomaan vahan videoo tan vuotisesta jarveen hyppaamisesta. En oikein tykkaa tosta videosta, koska se on niin kaukaa otettu... Mutta toi 2009 vuoden video on tosi hyva, voitte senki katsoa jos kiinnostaa! Toivottavasti joku laittais tan vuotisesta seremoniasta vahan parempaa videoo jossain valis. :-)

Oli siis tosi kiva kokemus kokee toi Amerikkalainen High School Graduation. Taalla on tahan aikaan vuodesta tosi paljon Grad party:ja. Suurin osa mun kavereista on siis senioreita koulussa ja kaikilla kauheesti juhlia. Niissa oon nyt kiertany paivat pitkat, syony hyvaa ruokaa ja pelaillu kaikenmaailman peleja. Tosi kivaa on ollu!

Muuten oon kesalomaa vietelly enimmakseen Joyn kanssa. Amerikkalaiset kaverit tuntuu tyoskentelevan tosi paljon, joten niilla ei oo niin aikaa. Onneks on ollu Joy! Nyt tosin eilen vietin viimesen paivan sen kanssa taalla:( Se nimittain lahti tana aamuna sille America tourille. Itse en siis oo menossa sinne, joten pitaa ny viimeset paivat elella ilman Joyta. Hyvasteltii toisemme tana aamuna ja ei ollu mitenkaa kovin helppoa. Me kylla kummatkin tiedetaan, etta taa ei tosiaan oo viimenen kerta ku me nahdaan! Ma meen Ranskaan ja toivottavasti se eksyis joskus Suomeen. :) Mutta ei sita tieda, koska me nahdaan seuraavan kerran... Tanaan muutamaan kertaan kun joku on ottanu Joyn hyvastelyn puheenaiheeks, mulle tulee ihan hirvee olo ja alkaa itkettaa. Kyl taa tasta! Aluks on vaan niin kamalaa, koska Joy oli kuitenkin mun paras kaveri taalla! Mietin vaa millastakohan muista hyvastelyista tulee ens keskiviikkona...

Mulle tosiaan pidettiin laksiaisetkin tassa viime tiistaina. Lahimpia kavereita tuli kaymaa plus perheet. Syotiin ja istuskeltiin ison bonfiren ymparilla. Tytot lahti varmaan joskus 10-11 aikaan, mut sit tilalle tuli mun ja Joyn seuraks muutamat muut kaverit, joiden kanssa jatkettiin istuskelua puoliin oihin. Oli tosi mukavaa!

Anteeksi ehka hieman ankeasta postauksesta... Yritan ensi kerralla panostaa vahan paremmin! Naiden viimeisten paivien aikana on vaan jotenkin kaikki ihan hullunmyllya. Olen pakkaillut jo aika kiitettavasti ja talla hetkella itseasiassa asun tokan host perheeni kanssa taman viikonlopun. Nykynen perheeni on nimittain telttailemassa, enka mennyt sit mukaan koska taa on kuitenkin vika viikonloppu mulla taalla. Kuulostaa aika pelottavalta... Lahto on ihan kasilla! Kaiken haikeauden ja surullisuuden keskella on se myos iloinen juttu etta paasee takaisin kotiin. Mikas sita omaa kotia voittaisi?