Home Sweet Home

Täällä sitä taas istutaan, kotona Suomessa. Nyt tähän on jo taas tottunut, mutta kyllä se sillon torstaina kun saavuin aika outoa oli!

Keskiviikko aamuna Amerikan puolella olin siis aivan hermona! Muutama kaveri tuli vielä sanoon heipat aamusta ennen kuin lähti töihin. Muutenkin tosi monella oli töitä just siihen aikaan, kun mun piti mennä kentälle, eli heipat piti sanoo ennen sitä. Kentälle tuli sit saattaan mun kolmas perhe (paitsi isä, jolla oli töitä) ja toinen perhe.

Toka perhe jopa hommas liput joilla pääsi saattaa mut turvatarkastuksen toisellekin puolelle. Oli aika haikee fiilis siellä, mutta en varmaan kuitenkaan kunnolla tajunnut että tässä nyt pitäis sanoo hyvästit. Toisaalta kenellekään niille en voisi ikinä sanoa viimeisiä hyvästejä! Mun kolmas perhe on tulossa Suomeen ensi kesänä ja toka perhe suunnittelee tänne tuloa myös. Ja vaikka ne ei sitä koskaan sais aikaseks, niin mä oon ehdottomasti menossa sinne takaisin niitä moikkaan!

Tässä kuva mun lentokenttäporukasta. Tulee niin haikee olo, kun kattoo tota kuvaa...

Lennot Suomeen meni ihan kivasti. Tosin Nycin päässä ei suostuttu siirtään mun laukkuja suoraan seuraavaan koneeseen, joten mun piti mennä hakeen mun kaikki kamat (kaks isoo matkalaukkua, käsimatkatavaralaukku, käsilaukku ja kameralaukku) ja siirtää ne terminaalista toiseen. Kärryjen kanssa yritin mahduttaa itseni hisseihin ja juniin sun muihin. Välillä laukut vähän lenteli minne sattui. Mutta jotenkin selvisin sinne kasi terminaaliin ja sain laukut tarkastettua sisään. Tosin en ihan ongelmitta sitäkään. Olin laittanu paljon painavaa tavaraa käsimatkatavaroihin, koska niitä harvemmin tarkastellaan. No nyt sitten tarkastettiin! Mun 13kiloa painava laukku olis saanut olla 8kiloa. Siinä sitten piti alkaa siirtään käsimatkatavaroista tavaraa isoihin laukkuihin jotka nekin oli jo valmiiks ihan täynnä. No sain kolme kiloa siirrettyä pois ja yritin kauniisti kysyä, jos ne pari lisäkiloa ei haittaisi ja se oli sitten onneksi ok!

Onneksi mulla oli monen tunnin vaihto siel Nykin päässä, koska tohon terminaalin vaihtoon, laukkujen selvittämiseen ja ainakin tunnin pitkään turvatarkastusjonoon meni ihan sairaasti aikaa! Ei onneksi tarvinnut pelätä, että seuraava lento olisi pian lähdössä. Sitten kun vihdoin pääsin turvatarkastuksen ohi, kävin syömässä ja tein vielä viimehetken shoppailua + juttelin tokan host äidin kanssa puhelimessa ja tekstasin ihmisille viimeisiä kertoja. Jenkkipuhelin ei enää toimi täällä Suomessa. :(

Sitten olikin vuorossa kahdeksan tunnin lento Suomeen. Suomalainen lentoemäntä toivotti mut suomeks tervetulleeks koneeseen ja mä vastasin thank you. Sit vieressä istui suomalainen mies, joka kyseli niitä näitä suomeks. Kesti kauheen kauan miettiä, miten vastaan suomeks. Tai lentoemäntä tuli kysyyn mitä haluan juoda. Mietin ihan paniikissa miten pyydän kohteliaasti omenamehua suomeks. Oli taas hieman totuttelua siihen kieleen. Kyllä se sitten pikkuhiljaa siltä tuli. Tosin kyllä se muutaman päivän totuttelemista vaatii. Oli niin outo käydä tilaan subway suomeks!

Oli se loppujen lopuksi ihan mukava palata Suomeen, vaikka aluksi kaikki aika oudolta tuntuikin. Meidän talo on vähän muuttunut. Takapihalle tullut hieno uusi terassi ja etupihalle rappuset ja autokatos! Meidän talo on muutenkin tosi uusi (just rakennettu) niin kaikkea pientä uutta löytää vähän sieltä täältä. :) Oli ihana palata omaan huoneeseen! Tosin mun sänky näyttää paljon matalammalta mitä muistelin! Samoin meidän talon portaat! Ja juomalasit näyttää naurettavan pienille. :D Se on, kun on tottunut että kaikki on isoa.

Ja mulle oli tehty Welcome Home kyltti oven yläpuolelle, kun tulin kotiin! Se oli ihana. :)

Nyt oon sit ollut Suomessa 4 päivää. Tänään alkamassa viides. Kiirettä on ollut enemmän kuin omiks tarpeiks! Eilen oli siskon Roosan rippijuhlat, joten se on aiheuttanut varmaan eniten kiirettä. Ollaan sinne tehty ruokia ja siivoiltu. Sitten oon vähän kavereita nähnyt ja yrittänyt purkaa mun täyteen ahtamia laukkuja. Siihen meni kyllä muutama päivä, mutta sunnuntaihin mennessä kaikki oli järjestyksessä. :)

Rippijuhlat oli tosi kivat, pääsi näkeen sukulaisia kaikkia samalla kerralla. On muutenkin tosi mukava nähdä ihmisiä taas pitkästä aikaa! Kavereita pitäisi kierrellä vielä läpi enemmän, nyt kun on tätä aikaakin enemmän! Ja tosiaan, 18-vuotiaana, pitää käydä vähän tutustumassa tähän täysi-ikäisyyteen! :-) Kavereilta ja tutuilta sain jo lahjaksikin kuoharia sun muuta, joita pitäis korkata tässä joku päivä!

Muutama kuva rippijuhlista:

Huomatkaa mun rusketus! En oo ikinä ollu siskooni ruskeempi... :D

Vielä ei ole suunnaton ikävä takaisin Jenkkeihin, johtuen varmasti siitä, että olen ollut tosi kiireinen enkä ole asiaa ehtinyt kauheasti edes ajatella! Olen kuitenkin varma, että kun kaikki tässä taas rauhottuu ja asettuu, kaipuu takaisin toiseen kotiini saattaa olla kovakin! Ihmisiä tulee varmasti älytön ikävä. Onneksi on skype, facebook, sähköposti ja kirjeet. En mä ilman niitä selviäis...

Minne se vaihtovuosi katosi? Justhan mä vasta lähdin...