100 days to go!

Eli sadan päivän päästä tämä tyttö istuu lentokoneessa suuntana rakas kotimaa Suomi. Tosi outoa ajatella, että siihen on vain 100 päivää. Oikeastaan se kuulostaa aika paljolle. Mutta muistan kun täällä elelystä tuli sata päivää täyteen, ajattelin kuinka se oli tuntunut niin lyhyeltä ajalta. Yhdeltä hujaukselta. Toisaalta täältä lähtö hieman ahdistaa ja pelottaa. Mutta samalla myös odotan sitä ihan innolla. Mutta en halua nyt ajatella sitä, koska on tässä nuo 100 päivää vielä aikaa nauttia ja elää hetkessä! Muuten kaduttaa myöhemmin! :)

Eilen mentiin Joyn kanssa Mirbeau nimiseen paikkaan, jossa on paljon tarjolla ihania kasvohoitoja, hierontoja, pedikyyrejä, manikyyrejä yms. Se on tosi upee paikka, mutta hirveen kallis. Joyn host äiti antoi Joylle synttärilahjaks lahjakortin sinne ja mä pääsin mukaan! Meille oli pedikyyriin varaus kuuden aikaan, mutta mentiin sinne jo viideltä. Koska selvis, että siellä on altaita sun muita rentoutusjuttuja niille, jotka odottaa vuoroaan minne lie on ajan varannutkaan.

Mentiin tiskille ja sekoiltiin siinä jotain ihan kunnolla, kun ei oikein tajuttu mitä ne meille tarjos. Sit meille näytettiin kierros siellä itse spaassa ja kikatettiin kaikelle ihan ilman mitään syytä. Me oltiin vaan jotenkin niin haltioituneena siitä paikasta! Ja sit nähtiin meidän pari kaveria siellä työskentelemässä ja se nauratti. Haha loppujen lopuks jäätiin kahden hihittelemään ja vaihtaan bikineitä päälle, kun Katherine (toinen kavereista, joka työskelentelee siellä) tuli sanoon kuinka ne työntekijät tiskillä oli nauranu meille ja miettiny mistä ollaan kotosin.

No, jokatapauksessa Mirbeau on ihana paikka! Se on semmonen Antiikin Kreikka oikeesti. "odotushuone" oli hiljanen huone, jossa oli semmosia aurinkotuoleja missä sai nukkua yms. Ja keskellä pieni allas jonka reunalla jotkut istuskeli ja uitteli jalkojaan lämpimässä vedessä. En kehdannu siellä ottaa kuvia, kun kaikki oli niin hiljaa kylpytakit päällä siellä. Olisin varmaa häiriköiny niiden rauhaa. :-D Jos jotain enemmän kiinnostaa, niin klikkaa tästä Mirbeaun kotisivuille!

Ensin mentiin ulos ulkoaltaaseen, jossa oli sellainen pieni vesiputouskin. Näkyy vähän tossa kuvassa, mikä on alhaalla! Istuttiin siellä varmaan puoli tuntia kunnes mentiin SAUNAAN! Aa, se oli ihana! Pitkästä pitkästä aikaa saunassa! Tosin ei me siellä kovin kauaa oltu, ku Joy ei tuntenu oloaan turvalliseks siellä. Haha, sitä pelotti että se kuumuus aiheuttaa jotain vakavaa ja mä yritin selittää että ei tarvi pelätä. Seinälläki luki jotain varotuksia, kuinka pitää heti lähteä jos tuntee olonsa epämiellyttäväks ja kuinka liiallinen saunominen saattaa jopa johtaa kuolemaan. Ja ei suositella alle 10-vuotiaille. :D Voi voi, no jokatapauksessa oli ihana saunoa!

Pedikyyri oli kans tosi kiva ja kynsistä tuli tosi nätit! Ei oo ikinä ollu varpaan kynnet noin tarkasti lakatut. Ajattelin, että otan kuvan ja laitan tänne, mutta rupesin miettiin, että en mä kyllä halua varpaistani laittaa kuvaa tänne. :D Joten jäätte nyt ilman kuvaa.

Lopuks mentiin Mirbeaun ravintolaan syömään Joyn host perheen kanssa. Odotettiin ruokia tosi kauan ja loppujen lopuks tosi nälkäisenä sain sellaisen pienen annoksen. Se oli siis vähän hienompi ravintola, jossa ruuan ulkonäköön panostetaan! Mutta oli tosi hyvää!

Siellä järjestetään häitä sun muita kesällä, koska se on tosi kaunis paikka ja siellä on tosi upee puutarha. Näätte ton nettisivun kuvista, jos haluatte katsoa. Menisin niin mielelläni uudestaan vaikka manikyyriin tai jotain, mutta ei taida olla varaa. :-( No Joyn kanssa haaveiltiin, että joku antais mullekin lahjakortin sinne mun synttäreinä ja mennään sit Joyn kanssa uudestaan! Aivan ihana paikka!

Ens viikolla luultavasti muutto kolmanteen ja viimeiseen perheeseen. Sen vaan sanon, että siitä tulee vaikeeta!

Love, Sonja

I'm loving every step I take

Haha ihan tähän alkuun laitan uuden hittibiisin! :--D Meidän koulussa kaikki laulaa tota tällä hetkellä. En tiedä, ootteko te kuullu. Mutta jos ette ole kuunnellu aikasemmin, niin kuunnelkaa nyt. Toi on siis niin surkee biisi! Kuunnelkaa noita sanoja... hahaha. Mutta jotenkin se tekee mut iloiseks ja varoitus: se jää soimaan päähän tosi helpolla!



Ei mulla sinänsä mitään suurempaa kirjoittamisen aihetta ole, mutta on tässä nyt sellaista vapaata aikaan, kun ei noita läksyjäkään jaksa tehdä. :D Ja ajattelin, jos nyt vähän kerron vielä sellaisista eroista, mitä täällä nyt jonkin verran vielä huomaa. Oon kuitenkin asunut täällä jo aika kauan, että alkaa olla aika vaikeeta enää huomata eroja. Suomeen palatessa huomaan ne sitten taas paremmin. Mutta jos nyt jotain...

Aloitan pukeutumisesta, koska muutama lukija on kysellyt siitä. Mun koulussa ei siis ole minkäänlaista koulupukua. Kouluun mennään siis ihan normivaatteilla. Mutta kyllä sellaisia pieniä eroja huomaa ihan arkipäivän pukeutumisessa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa tai ylipäätään Euroopassa (ollaan nimittäin Joyn kanssa näitä eroja yhdessä mietitty) mietitään paljon tarkempaan mitä päällensä laittaa. Täällä jotkut saattaa tulla ihan jossain yövaatteissa kouluun eikä kukaan katso ihmeissään. Paitsi minä ja Joy, hah.

Toinen aika suuri ero pukeutumisessa on, että täällä ei välitetä millainen sää on. Voihan sitä pakkasessa laittaa hameen (ilman legginsejä/sukkiksia tms) ja balleriinat jalkaan. Itselle ei tulis mieleenkään... Siis oikeesti keskellä talvea jossain pienessä mekossa ja kesäkengissä kouluun? No, mikäs siinä jos ei kylmä oo! :-) Itse olisin kyllä niin jäässä.

Sitten jos kengistä puhutaan, niin tytöt ei juurikaan käytä nauhallisia kenkiä. Ainoot nauhalliset, mitkä "sallitaan" tytöille, on tennarit. Mä tulin tänne Puman sellaisilla mustilla kävelykengillä (mikskä niitä nyt kutsutaankaan) ja mun eka host sisko joskus aikoinaan sano et täällä ei tytöt käytä tommosia kenkiä juurikaan. Minä ja Joy ostettiin myös halvalla Niken sellaiset nauhalliset kengät ja nekin kuuluu samaan kategoriaan. Ns. "poikien kenkiä". Suomessa työtkin käyttää niitä! Täällä tytöt käyttää paljon UGG:eja tai sellaista kuin Minnetonka merkkiä, joista kyllä tykkään. :-)

Hmm... Yritän miettiä muita eroja pukeutumisessa, mutta ei oo varmaan semmosia suurempia ainakaan enempää.

Jos jotain muita eroja mietin, niin täällä ei syödä karkkia! Suomen karkkihyllyt on paljon laajemmat ja paremmat. Haha, kyllä täälläkin karkkia myydään, mutta ne on semmosissa isoissa pusseissa ja ei semmosia jaksa ostaa. Suklaata täällä enimmäkseen sydään. Mutta en ole esimerkiksi koskaan viettänyt täällä kavereiden kanssa leffailtaa, jossa syödään kaikenlaista mässyä, haha! Täällä sydään muita epäterveellisiä juttuja, kuten keksejä ja muita leivonnaisia.

En muista, olenko maininnut tämän jo aikaisemminkin, mutta julkinen liikenne on tällä tosi köyhää. Koulubusseja lukuunottamatta bussiliikennettä ei ole varmaan olemassakaan. Junia kulkee aika harvakseltaan ja jos jossain kulkee, niin niiden aikatauluihin ei ole kyllä luottamista. Ja koska Amerikassa kaikki on niin kaukana kaikesta, ainoa tapa matkustaa on oma auto tai lentokone. Juttelin tänään just yhden tytön kanssa, kun se oli viime viikon Espanjassa ja se sano kuinka erilaista se oli kun kaikki oli niin lähellä kaikkea. :-)

Mä muuten kävelen usein koulusta kotiin, koska asun noin 20min päässä. Monesti jotkut koulukaverit ajaa ohi ja pysähtyy ihan ihmeissään ja kysyy haluanko kyydin. Tosi harvat kävelee jos asuu 5min kauempana koulusta.

Tupakkaa ei täällä juurikaan polteta. Muuta polttelua on kyllä sitäkin enemmän. Mutta esimerkiksi South Carolinassa kun oltiin, niin näin hieman enemmän ihmisiä, jotka poltti, mutta hyvin vähän sielläkin. Suomessa niihin törmää ihan joka nurkalla. Ja Julien kanssa puhuttiin eilen, kuinka Julie oli järkyttynyt miten paljon South Carolinassa poltettiin. Haha, se olisi varmaan ihan kauhuissaan Euroopassa!

Hmm, mun ajatus ei kulje enää. Aika köyhäksi jäi lista mun eroista, mutta saittepahan nyt jotain luettavaa. :-D Hei muuten kaikille viime postauksen lukeneille, olen siis vieläkin tiimissä ja aion olla loppuun asti! Kyllä tästä selvitään, vaikka voin sanoa että rankkaahan se on. Tiedän, että olisin ollut tosi pettynyt itseeni jos olisin lopettanut. Tän kauden jälkeen voin kyllä olla tosi tyytyväinen itseeni. :-)

Ps. noin 3 viikkoa Floridaan!
Pps. ja Floridan jälkeen nään rakkahan perheeni pitkästä pitkästä aikaa! Olen innoissani. :-)

Kunnon kohotusta... vai kidutusta?

Kävin kaivaan esille Fazerin suklaata ja ajattelin tulla tänne kertoon vähän fiiliksistä. Nyt on muuten viimeinen suklaalevy menossa, äiti I need more!!

Viime viikolla alkoi toinen yleisurheilu kausi. Tällä kertaa ulkona. Ajattelin, että kun se indoor kausi meni niin mukavasti siinä kavereiden kanssa juostessa, niin kyllä mä nyt tohon outdooriinkin meen. Lacrosse (haavipallo?) on täällä tosi iso juttu ja Joy yritti mua vähän pyytää pelaan sitä sen kanssa, mutta tosi monet sano että siellä valmentaja on tosi intesiivinen ja kaikki pelaajat tosi täysillä pelaamassa. Joten itse ihan täysin kokemattomana ajattelin, että en mene sinne.

No, ensimmäisissä yleisurheilu reeneissä valmentaja sitten sanoi mulle, että haluais mun liittyvän pitkänmatkan juoksijoihin, koska se näki mussa jonkinnäköistä "potentiaalia" ja ajatteli, että olisin parempi siellä. Mä sitten aloin juokseen niiden kanssa ja täytyy sanoa, että se on rankkaa! Sprinttiporukassa on mun kaikki kaverit, kenen kanssa ennen juoksin ja meillä oli aina tosi hauskaa reeneissä. Pitkänmatkan juoksijat on kaikki tosi kilpailuhenkisiä ja ne vetää niin täysillä. Eikä siellä muutenkaan ole kuin muutama.

Reeneissä juostaan vähintään sellaiset 3 mailia, joka on noin 5km. Yleensä enemmän. Viime viikolla juostiin yks päivä 6 mailia, joka on noin 9km! Ja me ollaan kuitenkin ihan kauden alussa ja heti tommosia himolenkkejä. En edes uskalla ajatella, mitä on tulossa. Maratooni?

Onneks pitkänmatkan juoksijoissa on yks tyttö kenen kanssa oon juossut samaa tahtia, koska muut menee niin hirveetä vauhtia, etten pysy perässä. Se on ollut mun ainoo lohtu noissa reeneissä.Tänää se ei kuitenkaan ollut siellä. En tiedä lopettiko se vai mitä... Juoksin sitten itsekseni. Ja vähän eksyinkin, mutta ei kai sen niin väliä. Siinä juostessa kuitenkin ajattelin, että miksi mä teen tätä?

Mun ainoot plussat on 1) hyvässä kunnossa pysymyinen/kunnon kehittäminen ja 2) se toinen tyttö, kenen kanssa oon juossut. Siitä on ollut seuraa, enkä halua sitä yksin jättää juoksemaan. Miinuspuolia on kilpailut (en tykkää yleisurheilun kilpailuhengestä: jos voisin, en menis kisoihin ollenkaan), se ettei reeneissä oo enää mitään hauskaa (kaikki kaverit sprinttiporukassa) ja se, että lenkit on ehkä pikkasen liian pitkiä joka päivä juoksettavaks.

En mä tiedä kunnon syytä, miksi mä teen sitä. Voin ihan hyvin pitää kuntoo yllä itse juoksemalla ja mulla on ilmainen käyntikortti kuntosalille koko vuodeks. Täytyyhän siinä sitten itseään aina jaksaa ottaa niskasta kiinni ja mennä sinne lenkille/kuntosalille, koska ei ole kukaan sanomassa mitä tehdä. Mutta onhan se kai parempi, kun mennä reeneihin, joista ei oikeastaan nauti juuri yhtään?

Tää on nyt tämmönen "valituspostaus". Haluan kuulla mielipiteitä, mitä te tekisitte. Valitanko mä vaan turhaan? Koska joskus mä teen sitä. Ääh..

February Break

Nyt on muutama päivä sitten kotiuduttu Floridan lämmöstä ja täytyy sanoa, että sinne on kova ikävä! Se jotenkin sai mut ihan kesäfiiliksiin ja nyt en mitään muuta odotakkaan kuin kevättä ja kesää. Mmm, rakastan aurinkoa!

Perjantaina saavuttiin siis Jacksonvilleen (pohjois Floridaan) ja majotuttiin Julien äidin taloon. Talo oli tosi kaunis ja tosi iso. Sieltä löytyi uima-allasta sun muuta. Sellaisessa talossa olisi hieno asua vähän pidemmänkin aikaa! Perjantai-iltana ei tehty juuri mitään muuta kuin vain istuttiin olohuoneessa ja juteltiin. Julien äiti on tosi ihana! Tykästyin siihen heti ensimmäisenä iltana. :)

Lauantaiaamuna lähdettiin ajaan kohti Charlestonia (South Carolina). Tosin ennen sitä käytiin juoksemassa Carolinen kanssa tossa naapurustossa. Tosi kaunis alue ja paljon paljon kauniita taloja. Laitan myöhemmin siitä alueesta enemmän kuvia. Oli ihana lenkkeillä auringossa!

Charlestoniin kesti hetki ajaa, saavuttiin joskus illasta kuuden aikaan. Meillä oli pieni asunto käytössä, joka on Caren kaverin perheen loma-asunto. Se oli tosi kiva!! Miten täällä kaikilla on niin hienoja taloja ja sit vielä upeita loma-asuntoja? Illasta mentiin syömään ravintolaan ja saatiin muutan alkupalat ilmaseks, koska olen Suomesta haha. :D

South Carolinassa ja Floridassa on muuten tosi vahva etelän aksentti. Itse en sitä niin selkeästi kuullut kuin muut, mutta yhden eron kuulin tosi selkeesti. you sanotaan ya ja se on tosi korostettu ya. Kaupoissa myyjä sanoo how are yaaaaa hah. :)

Sunnuntaina kierreltiin Charlestonissa, otettiin bussi tour ja se oli tosi kiva! Se on nätti kaupunki. Myöhemmin mentiin shoppaileen. Siellä on tosi paljon kivoja liikkeitä vieri vieressä. :) Sää oli tosin hirveen tuulinen ja olin ihan jäässä (ehkä koska olin varautunut lämpimään säähän). Olin myös tosi kipee alussa. Ihan hirveen flunssa iski Julien epäilyjen mukaan lennoilta. En tie, matkustelu tekee musta aina kipeen! :( No, ei se tunnelmaa juurikaan latistanu!

Löydettiin Caren kanssa "Yogurt Mountain", jossa myydään frozen yogurtia, eli terveellistä jäätelöä! Se oli ihana paikka. Tosi paljon eri makuvaihtoehtoja ja paljon paljon kaikkea lisukkeita siihen päälle. Mansikoita, mustikoita, suklaata, kastikkeita, nonparelleja, kaikkea! Ja sai itse tehdä oman annoksensa. Se oli niin hyvää! Käytiin pari kertaa siellä, siitä tuli meille ihan taivas haha.

Maanantaiaamuna pienen kaupungilla kiertelyn jälkeen mentiin college tourille. Care pääsi College of Charlestoniin, joten mentiin tsekkaamaan millainen college se sitten oikein on! Tosi nätti, se on kuulemma Caren kärkipäässä. Ykkösenä se haluaa kuitenkin Californiaan. Tosin Julie ei halua tyttöä ihan niin kauaksi. Saa nähdä, minne se sitten lopulta päättää mennä! Tähän asti se on päässyt kaikkiin kouluihin sisälle mihin se on hakenut. :) College tourin jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Jacksonvilleen ja siinä menikin sitten maanantai päivä.

Tiistaina Care ja Jim lähti kotiin. Jimillä oli töitä joten se ei voinut viettää koko viikkoa. Caren piti viettää koko viikko, mutta se on laskettelu joukkueessa ja niillä oli kisoja keskiviikkona ja torstaina, jonne sen piti mennä. Ne siis lähti tiistaiaamuna ja me jäätiin Julien kanssa kahden. Plus tietenkin Julien äiti ja sen mies. :) Tiistaina oli varmaan myös koko reissun parhaat säät. Sellaista 27 celsiusta. Mentiin sitten beachille!

Keskiviikkona mentiin USA:n vanhimpaan kaupunkiin: St. Augustineen. Tosi nätti kaupunki sekin! Noin tunnin ajomatkan päässä Jacksonvillestä. Siellä tapahtui jotain tosi hassua! Mentiin pieneen liikkeeseen Julien ja sen äidin kanssa. Julie halusi ostaa laukun sieltä ja myyjä alkoi kirjoittaa jonkinnäköistä laskua Julielle. Olin jo aikaisemmin kuunnellut kuinka voimakas aksentti naisella oli, mutta en tunnistanut aksenttia ollenkaan (mikä on huvittavaa näin jälkeenpäin ajateltuna). No nainen siis kirjoitti laskua ja hiljaa itsekseen sanoi ne numerot ääneen SUOMEKSI! Ensin ajattelin, että kuulin varmaan vaan kaiken omassa päässäni, koska joskus saatan kuulla joitain suomalaisia sanoja puheessa, mut se nyt on normaalia. Ainoa, mikä mua hämäs, oli et kuulin monta eri numeroa. Sanoin Julielle, että ihan kuin toi myyjä puhui suomea ja Julie kysyi sitten saman tien myyjältä, puhuuko se suomea. Sen silmät suureni, kun se sanoi että se on Suomesta kotoisin. Hahahah, juteltiin hetki sitten suomeksi + vähän sekaisin englantia, että Juliekin ymmärtäisi. Tosi hauska sattuma! Juttelin kasvotusten jonkun kanssa suomea pitkään pitkään aikaan!

St. Augustinesta mentiin sellaiseen puistoon, missä oli paljon eläimiä mutta enimmäkseen krokotiileja ja alligaattoreita, koska olin aikaisemmin puhunut kuinka haluan nähdä alligaattorin jossain. :D Niitä on nimittäin Floridas ihan joissa sun muissa ja niitä saattaa nähdä ihan muuten vain. En ihan villinä nähnyt, mutta tuli tuolla puistossa sitten muutama nähtyä. :)

Torstaina oli beach päivä uudestaan, vaikka ei kyllä ihan niin hyvä mitä oli tiistaina. Mutta vähän tuli kuitenkin rannalla maattua! Melkein joka päivä siis menin lenkkeileen aamusta Jacksonvillessä, koska se oli vain niin ihana lenkkeillä siinä auringossa. Laitan tähän nyt siis kuvia vähän siitä naapurustossa, missä elelin! Ihan kuin tv:ssä? ;)

Perjantaina oli suht pilvinen päivä. Pakkailtiin, otettiin vähän arskaa, käytiin Jacksonvillen keskustassa ja illasta tuli Julien serkku käymään! Yritin mennä suht aikasin nukkuun, koska lauantaina piti herätä 3am ja lento lähti 5:30.

Lennot meni kaikki tosi hyvin, mutta täytyy sanoa, että oli tosi masentavaa palata tänne pohjoiseen. Haha kaipaan sitä aurinkoa ja lämpöä! Olen onneksi huhtikuussa menossa sinne takaisin, mutta paljon paljon etelämpään. Jim sanoo, että siellä on tosi paljon kauniimpaa ja kuumempaa. Odotan sitä siis tällä hetkellä kuin kuuta nousevaa! Ja se on onneksi jo huhtikuussa ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Haha, oon siellä taas yhdessä hujauksessa!

Florida reissun jälkeen olikin paljon kouluhommia + piti tehdä Suomi powerpointti eläkeläisiä varten. Ja samalla tein sen Rotary klubia varten, koska rotaryesitelmä on tulossa tässä jossain välissä ajankohtaiseks! Hukkasin kuitenkin mun muistitikun, missä oli jo Suomiesitelmä tehtynä. Tein sen viime kesänä kotona. Oli siis vähän stressiä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Sain hyvän (ja paljon paremman!!) power pointin tehtyä ja tänää oli se esitys eläkeläisillä. Siellä oli noin 70-80 henkilöä yleisössä, ja selvisin suurelta jännittämiseltä! Mitä mulle on tapahtunut? Pystyn puhuun tollaselle väkijoukolle ilman yöunien menettämistä? Tällä hetkellä se Rotaryesitelmä tuntuu ihan pikkujutulta. :)

Huh huh sainpahan tän postauksen vihdoin valmiiks! Kovan työn takana oli ladata noi kuvat. Jos lisää kuvia haluatte, niin facebookista löytyy! :)

Sonja