Happily Ever After

Enkös mä joskus alottanu blogittamisen sanoilla "Once upon a time". Ja onnelliset tarinathan loppuu aina sanoihin "Happily ever after". Eli kaippa tämä siis ihan onnellinen loppu on, jos niin voi sanoa. Vaikka tulevaisuudestahan on vaikea tässä vaiheessa vielä sen enempää sanoa. Kyllä mä silti toivon ja unelmoin, että mulla olisi onnellinen tulevaisuus... elämäni loppuun asti! :)

Kotona menee ihan kivasti. Kaipaan tietty aina välillä takaisin Jenkkeihin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Olisi niin ihana päästä käymään siellä lukion jälkeen! Saa nähdä, onko rahaa. :) Amerikkaan ei kuitenkaan ihan noin vaan lähdetä, valitettavasti!

Amerikasta kaipaan ihmisiä tietysti eniten! Joitakin ruokiakin, kuten esim bagelseja ja leivoksia. Oreioita löytyy vielä kaapista, mutta sitten kun ne loppuu niin niitäkin saattaa kyllä tulla ikävä! Joitakin amerikkalaisia luonteenpiirteitäkin on ikävä... Sitä ystävällisyyttä, kuulumisten kyselyä kaupankin kassalla, halailua, hymyilyä jne. Suomi on aika kolkko välillä. Ja tiettekö mikä ärsyttää! Se että kun aivastan, kukaan ei ole sanomassa terveydeksi! Jenkeissä oli aina joku joka sanoi sen. :)

Ehkä eniten Amerikasta kuitenkin ikävöin sitä menoa ja meninkiä, mikä siellä oli yleensä päällä. Jos on tylsää, niin sitten kootaan kaikki kaverit yhteen ja kehitellään jotain. Ihan mitä vaan! Se oli tosi kiva tapa. Tuntuu, että täällä Suomessa (tai siis Hämeenkyrössä, missä minä asun) ei tapahdu yhtään mitään. Vaihtovuoden seurauksena on kova halu muuttaa isompiin paikkoihin siis kasvanut!

En oikein tiedä, huomaanko itsessäni mitään suurta muutosta... Vaihtareille aina sanotaan että sitten kun pääset kotiin niin huomaat kuinka kaikki on muuttunut. Mutta todellisuudessa se olen minä, joka on muuttunut. En kuitenkaan huomaa suurempia muutoksia mihinkään suuntaan. Kaikki on aina kuin ennenkin, enhän mä ole koskaan täältä pois ollutkaan? Ainakin siltä tuntuu! Ainut suurempi muutos on itsessä varmaan se, että pärjään nyt itsekseni eli paljon itsenäisempi. Mutta toinen huomattava muutos on matkailun halun kasvaminen!! En mä ennen näin paljo ole halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Ja jos halusin, niin rantalomat altaan vierellä on tyydyttänyt kaikki tarpeet. Tällä hetkellä halu on niiin kova päästä kiertämään vaikka Eurooppaa.. Päästä näkemään eri maiden kulttuuria ja oppia vähän kieltäkin!

Ensi kesänä suuri haaveeni olisi lähteä Italiaan katsomaan yhtä tuttuani, joka oli kesävaihtari mun ekassa host perheessä viime kesänä. Haluaisin sinne mennä kurkkaamaan millaista sen elämä on. Ja sen jälkeen ylittäisin rajan ja menisin Ranskaan moikkaamaan parasta ystävääni Jenkeistä, eli Joyta! Jos näistä unelmista tulee ensi kesänä totta, olisin ikionnellinen! :) Ainakin tällä hetkellä halu on tosi kova. Saa nähdä laantuuko tää tästä ajan kanssa.

En voi ymmärtää että uudet Rotari vaihtarit lähtee jo ensi viikolla... Muistan itseni samaan tilanteeseen. Olen onnellinen, ettei mun tarvitse kokea kaikkea taas alusta. Mutta samaan aikaan kateellinen, että uusilla vaihtareilla on kaikki hieno aika vasta edessä. Ja minä palaan takaisin rankkaan lukioelämään. Kaikki hauska loppuu aikanaan... :)

Olen rakastanut tän blogin pitämistä, mutta niin kuin sanoin: kaikki hauska loppuu aikanaan. On siis aika pistää päätökseen tämä blogi vaikka suoraan sanoen se on aika vaikeaa minulle! Jätän tämän kuitenkin tänne kaikkien luettavaksi, uusia vaihtareita kiinnostaa aina vanhojen vaihtareiden vuodet joten olen iloinen jos tästä on tulevaisuudessakin hyötyä jollekin!

Kiitos kaikille ihanille lukijoille! I love you!

With love,
Sonja

P.S. Ette te kuitenkaan ihan lopullisesti musta pääse eroon! Halukkaat voi seurata mun tylsää Suomielämääkin mun uudesta blogista. Pitäis vaan ryhdistäytyä, tehdä sinne kiva ulkoasu ja alottaa kunnolla kirjottelu. Lupaan tehdä sen tässä pian... Mutta kaikki kiinnostuneet, mars sinne!

Uusi blogini: Happily Ever After

Home Sweet Home

Täällä sitä taas istutaan, kotona Suomessa. Nyt tähän on jo taas tottunut, mutta kyllä se sillon torstaina kun saavuin aika outoa oli!

Keskiviikko aamuna Amerikan puolella olin siis aivan hermona! Muutama kaveri tuli vielä sanoon heipat aamusta ennen kuin lähti töihin. Muutenkin tosi monella oli töitä just siihen aikaan, kun mun piti mennä kentälle, eli heipat piti sanoo ennen sitä. Kentälle tuli sit saattaan mun kolmas perhe (paitsi isä, jolla oli töitä) ja toinen perhe.

Toka perhe jopa hommas liput joilla pääsi saattaa mut turvatarkastuksen toisellekin puolelle. Oli aika haikee fiilis siellä, mutta en varmaan kuitenkaan kunnolla tajunnut että tässä nyt pitäis sanoo hyvästit. Toisaalta kenellekään niille en voisi ikinä sanoa viimeisiä hyvästejä! Mun kolmas perhe on tulossa Suomeen ensi kesänä ja toka perhe suunnittelee tänne tuloa myös. Ja vaikka ne ei sitä koskaan sais aikaseks, niin mä oon ehdottomasti menossa sinne takaisin niitä moikkaan!

Tässä kuva mun lentokenttäporukasta. Tulee niin haikee olo, kun kattoo tota kuvaa...

Lennot Suomeen meni ihan kivasti. Tosin Nycin päässä ei suostuttu siirtään mun laukkuja suoraan seuraavaan koneeseen, joten mun piti mennä hakeen mun kaikki kamat (kaks isoo matkalaukkua, käsimatkatavaralaukku, käsilaukku ja kameralaukku) ja siirtää ne terminaalista toiseen. Kärryjen kanssa yritin mahduttaa itseni hisseihin ja juniin sun muihin. Välillä laukut vähän lenteli minne sattui. Mutta jotenkin selvisin sinne kasi terminaaliin ja sain laukut tarkastettua sisään. Tosin en ihan ongelmitta sitäkään. Olin laittanu paljon painavaa tavaraa käsimatkatavaroihin, koska niitä harvemmin tarkastellaan. No nyt sitten tarkastettiin! Mun 13kiloa painava laukku olis saanut olla 8kiloa. Siinä sitten piti alkaa siirtään käsimatkatavaroista tavaraa isoihin laukkuihin jotka nekin oli jo valmiiks ihan täynnä. No sain kolme kiloa siirrettyä pois ja yritin kauniisti kysyä, jos ne pari lisäkiloa ei haittaisi ja se oli sitten onneksi ok!

Onneksi mulla oli monen tunnin vaihto siel Nykin päässä, koska tohon terminaalin vaihtoon, laukkujen selvittämiseen ja ainakin tunnin pitkään turvatarkastusjonoon meni ihan sairaasti aikaa! Ei onneksi tarvinnut pelätä, että seuraava lento olisi pian lähdössä. Sitten kun vihdoin pääsin turvatarkastuksen ohi, kävin syömässä ja tein vielä viimehetken shoppailua + juttelin tokan host äidin kanssa puhelimessa ja tekstasin ihmisille viimeisiä kertoja. Jenkkipuhelin ei enää toimi täällä Suomessa. :(

Sitten olikin vuorossa kahdeksan tunnin lento Suomeen. Suomalainen lentoemäntä toivotti mut suomeks tervetulleeks koneeseen ja mä vastasin thank you. Sit vieressä istui suomalainen mies, joka kyseli niitä näitä suomeks. Kesti kauheen kauan miettiä, miten vastaan suomeks. Tai lentoemäntä tuli kysyyn mitä haluan juoda. Mietin ihan paniikissa miten pyydän kohteliaasti omenamehua suomeks. Oli taas hieman totuttelua siihen kieleen. Kyllä se sitten pikkuhiljaa siltä tuli. Tosin kyllä se muutaman päivän totuttelemista vaatii. Oli niin outo käydä tilaan subway suomeks!

Oli se loppujen lopuksi ihan mukava palata Suomeen, vaikka aluksi kaikki aika oudolta tuntuikin. Meidän talo on vähän muuttunut. Takapihalle tullut hieno uusi terassi ja etupihalle rappuset ja autokatos! Meidän talo on muutenkin tosi uusi (just rakennettu) niin kaikkea pientä uutta löytää vähän sieltä täältä. :) Oli ihana palata omaan huoneeseen! Tosin mun sänky näyttää paljon matalammalta mitä muistelin! Samoin meidän talon portaat! Ja juomalasit näyttää naurettavan pienille. :D Se on, kun on tottunut että kaikki on isoa.

Ja mulle oli tehty Welcome Home kyltti oven yläpuolelle, kun tulin kotiin! Se oli ihana. :)

Nyt oon sit ollut Suomessa 4 päivää. Tänään alkamassa viides. Kiirettä on ollut enemmän kuin omiks tarpeiks! Eilen oli siskon Roosan rippijuhlat, joten se on aiheuttanut varmaan eniten kiirettä. Ollaan sinne tehty ruokia ja siivoiltu. Sitten oon vähän kavereita nähnyt ja yrittänyt purkaa mun täyteen ahtamia laukkuja. Siihen meni kyllä muutama päivä, mutta sunnuntaihin mennessä kaikki oli järjestyksessä. :)

Rippijuhlat oli tosi kivat, pääsi näkeen sukulaisia kaikkia samalla kerralla. On muutenkin tosi mukava nähdä ihmisiä taas pitkästä aikaa! Kavereita pitäisi kierrellä vielä läpi enemmän, nyt kun on tätä aikaakin enemmän! Ja tosiaan, 18-vuotiaana, pitää käydä vähän tutustumassa tähän täysi-ikäisyyteen! :-) Kavereilta ja tutuilta sain jo lahjaksikin kuoharia sun muuta, joita pitäis korkata tässä joku päivä!

Muutama kuva rippijuhlista:

Huomatkaa mun rusketus! En oo ikinä ollu siskooni ruskeempi... :D

Vielä ei ole suunnaton ikävä takaisin Jenkkeihin, johtuen varmasti siitä, että olen ollut tosi kiireinen enkä ole asiaa ehtinyt kauheasti edes ajatella! Olen kuitenkin varma, että kun kaikki tässä taas rauhottuu ja asettuu, kaipuu takaisin toiseen kotiini saattaa olla kovakin! Ihmisiä tulee varmasti älytön ikävä. Onneksi on skype, facebook, sähköposti ja kirjeet. En mä ilman niitä selviäis...

Minne se vaihtovuosi katosi? Justhan mä vasta lähdin...

Time to go home...

En vaan voi uskoa tata todeksi... Huomenna aamusta lennan ensin New Yorkiin JFK:lle ja sielta illalla sitten kohti Helsinkia. Tunteet on aika sekavat. Olen innoissani, kauhuissani, surullinen, onnellinen. Mutta paallimmaisin tunne on kylla ehdottomasti hermostuneisuus. Olen ihan alyttoman hermostunut!! Mahaan sattuu, en oikein pysty rentoutuun... Jannittaa lahto ihan hirveesti!

Viime viikonloppu oli ihan mahtava! Vietin sen mun tokan perheen kanssa ja olin melkein kokoajan vain jarvella. Oli upeat helteet. Veneiltiin, otettiin aurinkoo, uitiin, harrastettiin tubingia, vesilautailua (haha en tieda mikska sita kutsutaan) ja ajeltiin jet skilla ympari jarvee! Toi lautailu oli ehdottomasti paras kokemus! Olin ihan kauhusta kankea aluks, mutta onneks kerasin rohkeuteni ja kokeilin sita! Onnistuin paaseen ylos ja loppujen lopuks menin sen veneen perassa ties kuinka ja kauan! Aivan mahtavaa. Harmittaa vaan et Julien kamerasta loppu akku, enka saanu kuvaa siita. :(

Tana aamuna menin tohon keskustaan ekan host siskon ja yhden kaverin kanssa. Mentiin aamupalalle yhteen leipomoon ja kaveltiin hetki laheises puistos. Tuli jotenkin niin haikee olo... Viimeista kertaa kavella siella. Tulee ihan hirvee ikava tata paikkaa!

Tanaan oon sit pakkaillu ja stressaillu huomista. Host aidin kanssa itketty muutamaan kertaan... Mun host aiti itkee tosi herkasti ja saa mutkin helposti mukaansa! Tulee ihan alyton ikava. :-( Mutta taytyy ajatella etta ei naa oo lopulliset hyvastit, ma tuun joskus kaymaan ja ainakin kaksi viimeista perhetta on suunnittelemassa reissua Suomeen!

En vaan ymmarra miten taa vuosi hujahti nain nopeeta. En haluais lahtee viela... Tai haluan... Mutta samalla en oikeestaan. Huoh, oon ihan sekasin! Pakko menna yrittaa nukkuun vahan. Seuraava postaus tuleekin sitten sielta Suomen puolelta.

Goodbye America!

Michael Buble: Home
(yritin saada tahan ton biisin, mutta taa tokkii ny ja pahasti... menkaa kuunteleen se youtubesta. se on mun kotiintulobiisi!)

With Love
Sonja

Graduation + muita juttuja

Ooou maaai gaaad, oon niin vasynyt!! Ei kiinnostais yhtaan kirjottaa tanne, mutta pakko kai se on! En voi jattaa viimesia juttuja roikkuun, viimesia viedaan, joten blogikin pitaa paattaa kunnialla! Ei silla etta blogittaminen kyllastyttais, ei ollenkaan! On vaan niin paljon menoa ja meininkia, eika tieda missa valissa tanne ehtisi paivittaa. Nyt on aikaa, menisin kylla mielummin nukkumaan. Mutta pakko kirjoittaa vahan ensin viime viikkoisesta Graduationista eli valmistujaisista.

Kaikkihan on nahnyt jenkkilaisia teinileffoja, missa valmistutaan lukiosta. On ne tyypilliset lattanat hatut paassa ja kaapu. Cap & Gown. Ja kuinka nuoret heittaa ne hattunsa ilmaan yms. Tuli nekin koettua nyt ihan itsekin!

Meidan koululla on noiden tyypillisten perinteiden lisaks viela pari muuta omaakin perinnetta, jotka ei ole yleisia joka puolella Amerikkaa. Vain taalla mun koulussa. Me nimittain joka vuosi pidetaan Graduation jarven rannalla puistossa. Saata jannitetaan aina tosi paljon, koska kukaan ei halu poiketa perinteesta etta seremonia pidettais sisatiloissa. Ehei, kaikki haluaa hienon paivan etta voitais seremonia pitaa jarvella! Me jannitettiin sita kans aika paljon. Mutta saatiin onneksi pidettya se ulkona, vaikka vahan epavakaa saa olikin.

Toinen meidan koulukohtainen perinne on, etta seremonian jalkeen seniorit juoksee jarveen ja hyppaa sinne vaatteineen paivineen! Ma oon tosi vasyny, joten en jaksa You Tubesta sita videoo tahan laittaa, mutta kaikkia keta kiinnostaa klikkaa tasta niin paaset katsomaan vahan videoo tan vuotisesta jarveen hyppaamisesta. En oikein tykkaa tosta videosta, koska se on niin kaukaa otettu... Mutta toi 2009 vuoden video on tosi hyva, voitte senki katsoa jos kiinnostaa! Toivottavasti joku laittais tan vuotisesta seremoniasta vahan parempaa videoo jossain valis. :-)

Oli siis tosi kiva kokemus kokee toi Amerikkalainen High School Graduation. Taalla on tahan aikaan vuodesta tosi paljon Grad party:ja. Suurin osa mun kavereista on siis senioreita koulussa ja kaikilla kauheesti juhlia. Niissa oon nyt kiertany paivat pitkat, syony hyvaa ruokaa ja pelaillu kaikenmaailman peleja. Tosi kivaa on ollu!

Muuten oon kesalomaa vietelly enimmakseen Joyn kanssa. Amerikkalaiset kaverit tuntuu tyoskentelevan tosi paljon, joten niilla ei oo niin aikaa. Onneks on ollu Joy! Nyt tosin eilen vietin viimesen paivan sen kanssa taalla:( Se nimittain lahti tana aamuna sille America tourille. Itse en siis oo menossa sinne, joten pitaa ny viimeset paivat elella ilman Joyta. Hyvasteltii toisemme tana aamuna ja ei ollu mitenkaa kovin helppoa. Me kylla kummatkin tiedetaan, etta taa ei tosiaan oo viimenen kerta ku me nahdaan! Ma meen Ranskaan ja toivottavasti se eksyis joskus Suomeen. :) Mutta ei sita tieda, koska me nahdaan seuraavan kerran... Tanaan muutamaan kertaan kun joku on ottanu Joyn hyvastelyn puheenaiheeks, mulle tulee ihan hirvee olo ja alkaa itkettaa. Kyl taa tasta! Aluks on vaan niin kamalaa, koska Joy oli kuitenkin mun paras kaveri taalla! Mietin vaa millastakohan muista hyvastelyista tulee ens keskiviikkona...

Mulle tosiaan pidettiin laksiaisetkin tassa viime tiistaina. Lahimpia kavereita tuli kaymaa plus perheet. Syotiin ja istuskeltiin ison bonfiren ymparilla. Tytot lahti varmaan joskus 10-11 aikaan, mut sit tilalle tuli mun ja Joyn seuraks muutamat muut kaverit, joiden kanssa jatkettiin istuskelua puoliin oihin. Oli tosi mukavaa!

Anteeksi ehka hieman ankeasta postauksesta... Yritan ensi kerralla panostaa vahan paremmin! Naiden viimeisten paivien aikana on vaan jotenkin kaikki ihan hullunmyllya. Olen pakkaillut jo aika kiitettavasti ja talla hetkella itseasiassa asun tokan host perheeni kanssa taman viikonlopun. Nykynen perheeni on nimittain telttailemassa, enka mennyt sit mukaan koska taa on kuitenkin vika viikonloppu mulla taalla. Kuulostaa aika pelottavalta... Lahto on ihan kasilla! Kaiken haikeauden ja surullisuuden keskella on se myos iloinen juttu etta paasee takaisin kotiin. Mikas sita omaa kotia voittaisi?

Vastauksia (part 2)

Kuinka kauan hakemisesta meni siihen, että sait varmistuksen vaihtoon pääsemisestä?
Joskus syyskuussa vissiin lahetin sen alustavan hakemuksen, missa kerroin itsestani yms. Sitten luultavasti lokakuussa mulla oli haastattelu ja aluks mulle sanottiin et ne ottaa yhteytta noin viikon paasta, mut sen haastattelun jalkeen ne pyysi mut pois siita huoneesta hetkeks. Ne jutteli keskenaa, pyysi mut takaisin sisaan ja sanoi, et mut on valittu vaihtariksi. :-)

Ootko tullut hyvin toimeen kaikkien perheiden kanssa?
Olen! :-) Kaikki perheet on olleet omanlaisiaan, erilaisia, kaikilla on hyvat ja huonot puolensa, mutta kaikki on ollut tosi mukavia mulle ja yrittanyt tehda mun vuodesta ikimuistoisen, mista olen todella kiitollinen. Suurempia erimielisyyksia/riitoja yms. ei oo ollut kenenkaan perheen kanssa, mika on tosi kiva. Yksi syy riitojen puutteeseen on luultavasti perheiden vaihto. Jos asuisin koko vuoden samassa perheessa, alkaisi varmaan niita pienia erimielisyyksiakin syntymaan.

Onko sulla ollut oma huone jokaisessa perheessä?
Jeps. Kaikissa on ollut oma huone ja kahdessa viimeisessa jopa oma kylppari, mika on ollut ihan luksusta mulle!

Onko perheet keksineet paljon aktiviteetteja sulle, ja näyttäneet paikkoja?
Juu, jokainen perhe haluaa nayttaa mulle paikkoja mahdollisimman paljon, etta saan koettua ja nahtya paljon. Taa maa on kuitenkin niin iso, etta ei ole niin helppoa vaan lahtea isoihin kaupunkeihin tai tunnettuja nahtavyyksia katsomaan. Yleensa niihin on monen tunnin ajomatkat, tai pitaisi jopa lentaa. Olen kuitenkin erittain tyytyvainen kaikkeen mita olen nahnyt ja olen jopa paassyt Floridaan asti, mita en ollenkaan odottanut ennen tanne tuloa! Joten olen todella kiitollinen perheilleni naista matkoista. :-)

Kuinka vapaasti saat liikkua?
Melko vapaasti. Mun perheet ei oo ollut mitaan tiukkoja liikkumisen suhteen. Harvemmin tarvii mitaan tarkkoja yksityiskohtia kertoo, mita olen tekemassa. Tosin nykyaan arsyttaa taa paikka, missa asun. Asun aika kaukana tosta keskustasta, enka voi kavella enaa (niin kuin pystyin tokan perheen talolta), joten kyydit on aina arsyttavia, kun pitaa kysya perhetta kuskaan tai kavereita tulla hakeen mut. Kumpaakaan ei oo oikein kiva kysya, mutta pakko se on. Mut en pysty sillee sponttaanisti lahtee kaveleen keskustaan, mita harrastin aika usein Mooreilla asuessa. Ikavoin sita!

Mikä tuli yllätyksenä vuoden aikana?
Jaa-a... ainakin se, etta rasvaton maito on taalla paremman makuista ku Suomen rasvaton maito! Hah, musta tuntuu et aika moni on tullu yllatyksena mut nyt kun oon vuoden taalla jo asunu, nii kaikki on jo niin normaalia, ettei enaa muista mika oli ennen yllatys mulle. Tosin sekin oli mulle yllattavaa, kuinka amerikkalaiset oikeesti on vahan sellasia "itsekeskeisia", tai semmonen asenne niilla on et Amerikka on paras ja that's it. Kylla ma tommosta oon ennenkin kuullut, mutta taalla ite sen huomattua sen vasta jotenkin tajus.

Ootko ollut tyytyväinen Rotaryyn järjestönä?
Ehdottomasti! Ei mitaan valittamista, enka vaihtaisi Rotarya mihinkaan muuhun mistaan hinnasta! Suosittelen oikein lampimasti kaikille vaihtovuotta suunnitteleville! :-)

Kuinka vahvaksi arvioisit oman kielitaitosi ennen vaihtoon lähtöä ja nyt vuoden loputtua? Vaikka asteikolla 4-10.
Ennen vaihtovuotta se olin semmoinen 8. Ymmarsin yli puolet ja pystyin ilmaista suurimman osan asioistani, mita halusin. :D Nykyaan se on varmaan sit 9½. Ymmarran suurimman osan, mutta ainahan niita erikoisia sanoja on, mitka menee vahan ohi. Puhe on ihan hyvaa ja mulla on ehdottomasti huomaamattomin aksentti meista vaihtareista. Tosin kylla mullakin piani aksentti loytyy, jota Grace (sisko) yrittaa matkia. Haha sita on hauska kuunnella. Eika mua se arsyta, musta on kiva omistaa oma aksentti. Mut esim Joyn aksentti on joskus niin voimakas, etta ihmisilla on valilla vaikee ymmartaa mita se yrittaa sanoo. Mun on siihen verrattavissa aika huomaamaton. :-)

Mitkä on olleet vuoden ikävimmät kokemukset? Entä mieleenpainuvimmat? Miksi?
Ikavimmat oli ne alkuajat, mista jo puhuinkin tossa aikasemmin. Ajat, kun olin kipea ja tuntui ettei mikaan onnistu ja seinat kaatuu paalle. Mieleenpainuvimmat... ainakin jalkimmainen matka Floridaan. Se oli aivan alyttoman mahtava viikko mun kahden host perheen kanssa. Toinen mieleenpainuva paiva tapahtui viime kesana kun ma ja Joy vietettiin eka paiva yhdessa. Tutustuttiin ja mentiin tubing. Se oli niin hauska paiva, yks parhaimmista. Kolmas mieleenpainuva kokemus oli varmaan Senior Weekend mista kerroin viime postauksessa. Siella oli vaan hauskinta ikina. :-) On noita kokemuksia paljon paljon muitakin, mutta tossa nyt muutama. :-)

Kuis paljo sait muutes kuukausirahaa siltä sun rotary aluehemmolt? Ja maksoks ne sen tilil vai käteisen?
Saan joka kuukausi 75 dollaria ja se maksetaan shekilla. Itse pitaa menna sitten pankkiin ja vaihtaan se rahaksi. Nyt en ole pitkaan aikaan paassyt pankkiin, niin on kolme Rotary shekkia kayttamatta! Haha, pitaisi tassa ennen lahtoa kayda vaihtaan ne rahaksi.

Aijotko jatkaa vielä tän sun vaihtari vuoden jälkeen tän blogin kirjottelua? :)
Tykkaan kauheasti blogittamisesta, enka haluaisi jattaa sita tahan yhteen vuoteen! Taman blogin kuitenkin pyhitan vain talle vaihtovuodelle, jotan ehka muutaman postauksen teen viela Suomessakin kertoen miten kotiinpalu meni ja millaiset fiilikset koko vuodesta jai, mutta siihen tama blogi varmasti sitten paattyy. Olen luonut kuitenkin toisenkin blogin, johon paasee klikkaamalla tasta. Sinne aloitan kirjoittelemaan heinakuussa kotiin paastyani. Kirjoittelen siella sitten million mistakin! Eihan tata blogittamista kokonaan voi jattaa!

Mietin vaa et ootko kertonu sun isäntäperheille et sä kirjotat blogii? Ku oon iteki lähös nyt syksyl vaihtoo ja mul on kans blogi ni mietin et pitäskö kertoo?
Ihan hyva kysymys. Periaatteessa jos kuvia sinne laitat, niin olisi varmaan reilua kysya lupa siihen. Itse henkilokohtaisesti kuitenkin kadun sita etta kerroin tasta blogista. En tajunnut, etta ihmiset on oikeesti tosi kiinnostuneita ja ne kaantaisi tata enkuks. Koska mun tarkotus oli kirjottaa tata blogia vain suomalaisille. Mutta se on ihan sun paatos! Jos paatat kertoo, niin ole varovainen mita sinne kirjoitat! Taa on oikeestaan neuvona ihan kaikille vaihtoblogin pitajille ja miksei muillekin!

Ja sit et oks sul ollu mitää sellassii hetkii et et oo osanu niinku ilmasta ittees enkuks tai siis ettet oo voinu sanoo jotai ku et oo osannu?
Harvemmin… Ehka aluks saatto olla jotain tollasta. Mutta yleensa sitten kiemurtelen ja kaartelen ja yritan jotenkin saada asiani sanottua. Itseasiassa alkuvuodesta juttelin host siskoni kanssa politiikasta tai jostain ja silloin taisi tulla pienia umpikujia kielen kanssa. :D

Paljon sulla on mennyt rahaa tän vaihtarivuoden aikana? Entä kuukaudessa suurinpiirtein?
Viime postauksessa julkaisin sen raha-arvion (johon ei kylla kovin paljon ole luottamista!). Ja tosi vaikee sanoa kuukausittaista kuluttamista, koska se riippuu tosi paljon kuukaudesta! Naina viimesina kuukausina oon kuluttanu paljon vahemman, mita kulutin ekoina kuukausina. Ehka se summa naina paivina pyorii jossain 50-100…? Joskus vahemman, joskus enemman. En oikein tieda.

Mikä on ollut ikävin sattuma siellä?
Ikavin sattuma, kamalin kokemus… voisko ne luokitella samaksi? Eli siis varmaan se ensimmainen koulupaiva, kun kaikki meni pieleen. :D

Meinaatko tulla vielä joskus takaisin Jenkkeihin, katsomaan host perheitäsi ja kavereita? Jos aiot niin milloin?
Ma todella todella todella toivon, etta joskus tulisin tanne takaisin moikkaamaan perheita ja kavereita! Ja mun nykynen host perhe yrittaa saada mua tuleen tanne opiskeleen lukion jalkeen! :D Saa nahda… mutta mikaan ei ole viela varmaa, enka osaa sanoa koska tulen takaisin. Toivottavasti joskus!

Onko kiva lähteä takaisin Suomeen?
On ja ei. Ihmiset taalla kysyy tota kysymysta tosi paljon. Siihen on aika vaikee vastata koska puolet musta on niin innoissaan kotiinpaluusta. Paasee omaan kotiin, nakee kaikki rakkaat ihmiset vuoden tauon jalkeen ja on se ihan kiva palata siihen suomielamaan. Mutta puolet musta on ihan kauhuissaan. Tanne jaa niin paljon ihania ihmisia, etta miten ma tuun ikina parjaan Suomessa ilman niita? Eli samaan aikaan haluaisin vaan jaada tanne… Vaikea kysymys!

Miten sun porukat ja kaverit suhtautu sun vaihtovuoteen?
Porukat on aina ollu tosi kannustavia vaihtovuoden suhteen! Koskaan ei oo ollut mitaan “ylitsepuhumis” –vaihetta. Ei oo semmosta tarvinnu tehda, koska ne on aina ajatellu tata hyvana ideana. Tosin pelkasin ihan kauheesti, etten paase Rotareiden kautta vaihtoon, koska mun porukat sano et sit en paase ollenkaan jos en paase Rotareiden kautta. Muut jarjestot menee liian kalliiks. En tieda olisinko pystyny puhuun ne ympari… Onneksi ei tarvinnu! Kaverit oli suurin osa kans ihan kannustavia, jos nyt oikein muistan. Paras kaverini oli aika surullinen, mutta kylla se ymmarsi! Pian nahdaan! ♥

Onko koulu Amerikassa vaikeampaa vai helpompaa? Montako koetta oli, saitteko minkälaiset todistukset?
Koulu on helpompaa taalla, mutta osaltaan se johtuu myos siita etta mun lukkari oli naurettavan helppo! Mutta vaikka olisin vetanyt tan vuoden taysilla kunnon aineiden kanssa, olisin silti paassyt helpommalla, mita Suomessa. Kokeita ei juurikaan ole (paitsi lukuvuoden lopussa muutama) ja ne vahaiset mita valilla on, niin nekin suurimmaksi osaksi monivalintaa. Sain hyvan todistuksen! En ole viela saanut sita ihan vihonviimeista todistusta, mutta oletan etta kaikki numerot on yli 80 ja suurin osa yli 90 (sata on siis taydet).

Mikä on ollu ärsyttävää ihmisissä tai kulttuurissa siellä?
Niin kuin jo aikasemmin sanoin, niin arsyttava piirre on se asenne miten kaikki on taalla parasta ja jos kerron jotain Suomesta niin siita vedetaan herne nenaan, vaikka en ees tarkottanu sita mitenkaan et se olisi Suomessa paremmin. Kunhan vain kerron. Mutta en yleista, kylla taalla poikkeuksiakin on!

Ja mikä taas tosi kivaa, ja millanen toi sun vuosi on kokonaisuudessaan ollu?
Kivaa kulttuurissa ja ihmisissa on se, etta ne on kauheen lampimia ja ystavallisia. Tunteista puhutaan paljon avoimemmin, halaillaan ja ollaan vaan yleisesti paljon lampimampia. Seka sosiaalisia! Vuosi on kokonaisuudessaan ollut avian mahtava!! En kadu hetkeakaan, etta tulin tanne. Enka ikina vaihtaisi tata kokemusta pois.

Sit miten helppo siel on liikkua paikasta toiseen?
Ei kovin helppoa, mika on arsyttavaa. Jos asuu keskella kaikkea mahdollista, nii ei ongelmaa! Ainahan voi kavella. Mutta sitten jos asuu vahan kauempana niin auto on melkein ainut tapa paasta ihmisten ilmoille. Talla hetkella asun arsyttavasti aika kaukana tosta keskustasta ja inhoan pyytaa kyytia kun tuntuu et se on aina niin paljon pyydetty. Mutta pakkohan sita on pyytaa… Mielummin kavelisin tai pyorailisin tai jotain… Tai ajaisin itse! Hitsi ku saisin ajaa. :D

Kerro vähä esim. yleisestä hintatasosta.
No tottahan se on, kun sanotaan etta Amerikassa kaikki on halvempaa! Kylla tanne kannattaa tulla sielta Euroopasta! Taalta onkin sitten aika inhottava menna Eurooppaan kun on tottunu naihin hintoihin. Jotkut on taalla huomattavasti halvempia, jotkut vain hieman halvempia. Mutta melkein kaikki on kuitenkin edes vahan halvempaa.

Kouluissa niin kuin helppoa/vaikeeta on päästä urheiluteamiin, jos on kuitenkin iha liikuntaa harrastava henkilö?
Riippuu paljon koulusta/lajista/joukkueesta. Jotkut lajit saattaa olla tosi suosittuja ja niihin joukkueisiin otetaan vaan ne parhaat. Mut yleensa suosituilla lajeilla on enemman kuin yksi joukkue. Toinen joukkue niille jotka ei paassyt siihen “parhaaseen” porukkaan. Joihinkin lajeihin paasee ihan helposti mukaan… Se riippuu niin paljon koulusta ja lajista. Yleensa kuitenkin vaihtarit otetaan melkein mihinka vaan mukaan ihan vaan sen takia, etta halutaan niiden kokevan mahdollisimman paljon kaikkea! Rohkeasti vaan mukaan try outs:eihin. :-)

Haluisin tietää et otitsä paljon vaatteita täältä mukaan vai lähitkö matkaan iha sillä periaattella että ostat lähes kaiken sieltä?
Ei ollut paljon vaatteita mukana… Kun aloin pakkaamaan Suomessa, mulla oli ensin kylla, ehka ja ei -pino. Pakkasin sitten kaikki kylla -pinon vaatteet ja loppujenlopuksi jouduin karsimaan niistakin vaatteista osan pois. Lahdin tanne siis vain yhdella matkalaukulla (mita suosittelen kylla kaikille vaihtareille!) Taalla tulin sit aika pian heti kipeeks, eika mulla ollut kun yks sellanen lampimampi paita mukana mita pidin sit paalla varmaan joka paiva. :D Sit kavin oikein kunnolla shoppaileen semmosia perusvaatteita kesalla. Ja nyt on tassa vuoden aikana vaatteita keraantyny ihan kunnolla… Eli ei kannata kylla pakata paljoo! Talvivaatteetki vanhemmat sit lahetti loppusyksysta.

Millanen tunnelma oli kun ekan kerran tapasit isäntäperheesi, että oliko paljon sellasii vähä vaivautuneita hiljasii hetkii?
Ei oikeestaan ollu semmosta vaivaantunutta hiljasuutta. Ihmiset on nii kovia puhuun ja hopiseen etta ei sellaisia yleensa tule.

Miten tarkkaa siellä on ollut seurustelu- ja alkoholikiellon noudattamisen suhteen?
Seurustelun suhteen olla tiukkoja siina mielessa, etta ei haluta vaihtareiden jumittuvan ja kayttavan kaikkea aikaa vaan yhden ihmisen kanssa. Tanne on tultu kokemaan paljon uutta ja tutustuun uusiin ihmisiin ja jos joku alkaa oikein kunnolla seurusteleen ja kayttaan kaiken aikansa vaan yhden ihmisen kanssa, silloin se varmaan olisi vahan ongelma. Mutta jos ihan rehellinen olen, niin kylla taalla nyt seurustella voi! Eika siihen rotarit niin ala puuttumaan. Taytyy vain muistaa viettaa aikaa muidenkin kanssa!
Alkoholi on ehka vahan tiukempi. Ainakin mun klubin kanssa, en osaa puhua kaikkien klubien puolesta, koska klubit on erilaisia. Vaikka olisi 18, ei saa juoda taalla (taallahan ikaraja on muutenkin 21, mutta vaikka ei olisi se on rotarien saanto). Monethan tasta huolimatta silti juo ja onhan niita paljon bilettavia vaihtareita vaikka kuinka ja paljon! Taytyy vaan olla varovainen sen kanssa. Taalla toi meksikolainen vaihtari jai siita kiinni ja rotarit mietti sita et pitaisko se lahettaa kotiin. Ei kuitenkaan lahetetty, annettiin toinen mahdollisuus. Silti se on samaan malliin jatkanut, mutta ei siita varmaan enaa oikein jakseta valittaa.

Onko Amerikoissa olemassa sellasta kylmään maitoon sekotettavaa kaakaojauhetta vai pitääks se aina tehä lämpimäksi?
Pakko sanoo, ettei mitaan hajua! Harvemmin teen taalla kaakaoo, ja jos joskus teen, teen sen aina lampimaksi. En tykkaa kylmasta kaakaosta. :D Mutta toisaalta taallahan on tosi suosittu toi suklaamaito. Melkein kaikilla on isot tolkit normaalia maitoo ja sitten tota suklaamaitoo. Sehan on siis vahan kuin kaakaoo, mutta kylmana. Tosin tykkaan suklaamaidosta enemman kuin kylmasta kaakaosta. Mutta periaatteessa, eiko se olisi sama asia?
Haha kavin alakerrassa kysyyn viela asiaa siskolta. Se ei oo ikina ees kuullu et kaakaon vois tehda kylmaan veteen, tai se ei oo ikina ees yrittany tehda semmosta. Luultavasti taalla kaakao on vaan tarkotettu kuumana. Onhan se nimeltaankin hot chocolate.

Rupeeko siellä oikeesti aatteleen ja näkeen unia englanniks ko jotku sanoo?
Kylla ma suurimmaks osaks ajattelen englanniks. Se tulee paljon luonnollisemmin… Ja luulen etta naan uniakin englanniks, mutta siita en ole ihan 100% varma, koska mun on hirveen vaikee muistaa mun unia. Ja ne on yleensa tosi sekavia. Muistan yleensa vaan tapahtumat, mutta ei mitaan hajua milla kielella mun unissa esim puhutaan. Mut luulisin et englanniks. :D

Miten siellä tottu siihen ku puhuttiin maileista ja tuumista yms. Eli siis pituuksista summuista eri mitoissa kun suomessa?
Aluks se on tosi arsyttavaa, kun ei oikein tieda mista on kyse. Sit kay jossain googlessa kaantaan niita yksikoita et tajuis vaha jotain. Mut kyl siihen sitten tottuu ajan kanssa. Mut taytyy sanoo, et kaannan silti aina kaiken paassani metreiksi/kilometreiksi, celsiukseksi, grammoiksi/kiloiksi ja valilla jopa euroiksi. Oon oppinu paassani tekeen niita kaannoksia helposti!

Monet sanoo et jenkkiläiset on tyhmiä, nii onkos ne?
Ei mun mielesta, mutta oon kylla kuullu paljon tarinoita muilta vaihtareilta mita on tullu jenkkilaiset suusta. Eika aina mitaan kovin viisaita. Hah, mun kaveripiiri ja ihmiset yleensakin ymparilla, ei kuitenkaan oo mitaan kauheen tyhmia. Ite en oo siis saanu nahda sita puolta naissa ihmisissa. Haha tietty jotain yksittaisia tilanteita on saattanu olla, mut yleisesti ottaen en sanoisi tyhmiksi.

Mitä veit perheelles tuliaisiks suomesta vai veikkö mitään?
Vein aika paljonkin tavaraa! Kerroin yhdessa postauksessa tarkemmin tuliaisista. Klikkaa tasta, niin paaset lukemaan niista enemman.

Oliko sun perhe ja kaverit kiinnostuneita Suomesta ja kyselikö ne kaikkee tyhmää?
Perheet on ollut enemman kiinnostuneita, mutta kylla kavereiltakin sillon talloin on jotain mielessa mita haluaisi tietaa. Enemman kuitenkin silloin alkuvuodesta. Niin kuin sanoin, etta mun kaveriporukka ei mitaan kovin tyhmia ole, joten en ole hirveesti kokenut niita semmosia ihan tyhmia kysymyksia. Jotkut on kysyny onko meilla youtube ja facebook Suomessa. Ja monet kysyy onko meilla kesaa ollenkaan. Mutta en ma tieda onko toi niin tyhma kysymys, ollaanhan me aika pohjoisessa. Ja sit on hauska kuunnella ku ne yrittaa miettia mika meidan kieli on: finlandish, finlandese tai jotain muita ton tapasia arvauksia. :D Harvat on koskaan ees kuullu, et semmonen kieli on olemassa. Ja joku nainen joskus luuli, et Suomessa puhutaan ranskaa. Mut tosiaan takaisin kysymykseen: jonkin verran ollaan kiinnostuneita (enemman vuoden alussa) ja jonkin verran on tullut tyhmia kysymyksia mutta suurimmat osat on ihan jarkevia! :D

Miten sun englannin puhuminen ja ymmärtäminen on parantunu nyt tän vuoden aikan? Miten arvelet esim, et millanen sun kielitaito oli ennen lähtöö tai mikä oli koulus enkunnumero? Ja onks se sun puhuminen nyt sit tosi sujuvaa vai takkuileeko vielä joskus?
Tasta vahan jo puhuinkin aikasemminkin. Onhan se kielitaito taalla parantunut, vaikka alusta asti se ihan hyva on ollut. Koulussa englanti melkein aina ollu 8, viimesessa kurssissa nostin sen ysiin, mutta muuten 8. Taytyy myontaa, etta nyt on vahan paineita menna takaisin Suomeen, koska tietenkin siella odotetaan taydellista osaamista. :D En ma vielakaan taydellinen ole, mutta olen ainakin paljon paljon varmempi englannin kanssa. Ennen pelotti puhuminen ja olin tosi huono kuuntelutehtavissa. Nykyaan olen itsevarma puhuja ja toivottavasti kuuntelut ensi vuonna menee vahan paremmin! Kylla ma taalla ainakin ymmarran 95% mita ihmiset puhuu.

Vastauksia (part 1)

Minkälainen oli sun kokemus siitä ku menit lentokentälle ja piti hyvästellä perhe ja mitä teitte siellä sillä aikaa ku konetta odottelitte? Soititko esim vanhemmille vai hengasitteko vaan? Oliko kaikilla kova paniikki ja itku vai miten?
- Taa on hyva kysymys, koska tosiaan ei siita lentokenttatilanteesta tullut juurikaan kerrottua. Mua pelotti/hirvitti/itketti edellisena iltana ja vahan viela automatkallakin lentokentalle. Mutta sitten siella lentokentalla, kun naki kaikki muut sinitakkiset vaihtarit, tuli sellainen huojentunu olo. Helpotti ihan kauheesti! Tuli semmonen olo, et tastahan tulee varmaan ihan kivaa. Siella oli siis vaihtarit sinisissa takeissa ja paljon perheenjasenia hyvastelemassa. Kun mentiin sen turvatarkastuksen toiselle puolelle, oltiin vaan vaihtarit keskenamme (ulkopuoliset ei paase enaa sille puolelle), joten etsittiin yhdessa oikea portti ja istuskeltiin ja juteltiin. Kaytiin lapi kuka on menossa minnekin yms. :-) Ma itseasiassa tein viela viime minuutin adapteri oston sielta! Kukaan ei itkenyt tai panikoinut oikeastaan. Kaikki oli aika innoissaan lahdossa ja se rauhotti muaki siis tosi paljon. Oon onnellinen, et lahdin maailmalle ison porukan kanssa. Yksin olisin varmaan ollut aika kauhuissani.


Kun tapasit ekan kerran hostperheesi niin minkälainen tunnelma oli?
- En tieda, tarkoitatko sellaista tyypillista lentokentta kohtaamista, koska mullahan sellaista ei ollut. Lentokentalla oli vastassa monien mutkien jalkeen mun counselor ja sen kaveri. Oikeastaan oli ihan jees, etta oli pienempi vastaanotto. Sain rauhassa sonkotella englanniksi ilman suurta kuuntelijajoukkoa. Meilla oli hirveen rento ilmapiiri siella. Mun counselor ja sen kaveri vitsaili kauheesti, etittiin autoa parkkipaikalta, kun ei ne muistanu mihin ne sen parkkeeras ja raahattiin mun laukkuja ympari kenttaa. :D
Sitte tapasin host perheen vahan myohemmin. Oli jo tosi myoha, joten muutamien kysymysten jalkeen menin nukkumaan. Ja aamulla juteltiin sitten lisaa. Tunnelmat oli ihan hyvat, koska ihmiset on taalla hirveen ystavallisia ja tekee mita tahansa etta ma tuntisin oloni tervetulleeks. Mutta ainahan siina pieni hetki menee ennen kuin tuntee olonsa kotoisaksi.


Oliko sun paikkakunnan ja koulun nuoret tosi innoissaan siitä että oot vaihtari ja tuliko yleensäkin helposti juttelemaan ja otti porukoihin mukaan vai jouduitko itse ottamaan paljon kontaktia ja yrittämään luoda ystävyyssuhteita?
- Muahan helpotti tassa tilanteessa tosi paljon se, etta mulla oli samanikainen host sisko. Se nimittain esitteli mua omille kavereilleen ja niihin paasin tutustuun jo ennen koulujen alkua. Koulusta loysin sitten omin avuin viela lisaa kavereita, mutta ei se ihan sormia napsauttamalla kay. En tieda oltiinko musta niin hirveen innoissaan. Jotkut ihmiset tulee mielenkiintosena jutteleen jos tietaa etta oon vaihtari. Jotkut taas ei noteeraa mua mitenkaan. Enka ihan samantien tuntenut sellaista porukkaan kuulumisen tunnetta niiden siskon kavereidenkaan kanssa. Mutta pikkuhiljaa alkoi tulla niita kavereita. Joy varmasti lahimpana, koska vaihtareina me vietetaan aikaa tosi paljon yhdessa. Mutta nyt on paljon sitten paikallisiakin kavereita. Mutta ei kannata tosiaan olettaa, etta kaikki tulee innoissaan sun luokse. Tiedan, etta joidenkin tapauksessa nain on kaynyt, mutta tiedan myos paljon sellaisia vaihtareita, jotka on oikeesti tehnyt toita kavereiden saamiseksi. Itse olen varmaan vahan siita valimaastosta. :-)


Kannattaako ottaa omaa tietokonetta mukaan?
- Itse otin tietokoneen mukaan ja kesalla ajattelin, etta ilman konetta en kylla uskalla lahtee. Mista sita tietaa jos perhe ei omista konetta tms. Haha eikohan ainakin melkein kaikilla perheilla ole nykyaan tietokone, joten ei sen takia kannata sita miettia. Mun vaihtarikaveri Joy tuli tanne ilman konetta ja hyvin se on nayttanyt parjaavan! Kylla makin varmaan olisin parjannyt, mutta esim tassa mun nykysessa perheessa kaikilla on omat koneet ja salasanat niihin. Silloin kun mun oma kone hajos, piti aina kysya joltakin etta voinko lainata konetta ja voitko laittaa siihen sen salasanan. Mutta nyt sain host perheelta oman koneen kayttoon, eli ei enaa ole sita ongelmaa. Ilman konetta ihan hyvin siis parjaa taalla, mutta jos nyt lahtisin uudestaan vaihtoon, niin kylla ma silti ottaisin oman koneen mukaan. Sori, en tieda oliko taa hirveen selkee vastaus. Pointti on varmaan se, etta itse ottaisin, mutta tiedan etta ilmankin parjaa! :-)


Sitte kans oon ihmetelly ku jotkut sanoo ettei suurin osa suomalaisista kännyköistä toimi USAssa? Nii pitäiskö ottaa oma vanha kännykkä mukaan vai ostaa siellä joku? Miten ite teit?
- Helpointa taalla on varmaan ostaa sellainen halpispuhelin (ite maksoin 20 dollaria), jonka mukana tulee sellainen prepaid liittyma. Tai siis sa laitat siihen puhelimeen rahaa niin paljon kuin haluat ja aina kun saldo alkaa tyhjeneen, laitat lisaa rahaa. Itsellani on siis tollanen systeemi taalla. Maksan 10 dollaria rajattomasta tekstaamisesta per kuukausi. Ja sit puhelut maksaa erikseen. Ja aina kun avaan ton puhelimen, tos naytos lukee paljonko on rahaa jaljella. Ja valilla saan tekstarin etta kolmen paivan paasta se 10 dollarin tekstaus menee umpeen ja sen jalkeen se ottaa 10 dollaria mun saldosta ja saan taas kuukauden tekstata rajattomasti. On taalla toisenlaisiakin systeemeja ja esim host perhe saattaa antaa puhelimen ja paasee jotenkin niiden perheliittymaan. En oikein tieda, miten suomipuhelimen kanssa taalla toimis. Itsellani on suomipuhelin mukana taalla ja kylla se ihan toimii. Tekstaan silla joskus perheelle/kavereille Suomeen mutta yleisesti ottaen aika vahan. Kai siihenkin jonkun amerikkalaisen liittyman pystyis hankkiin, mutta ei oo siita mitaan kokemusta, joten en osaa sanoo sen enempaa.


Oliko sinne vaikea lähteä?
- Oli ja ei. Ennen lahtoa tunteet liikkui ihan laidasta laitaan. Yleisesti ottaen olin ihan innoissani. Tai semmonen pieni odotus oli mielessa kokoajan ja oikeasti vaihtovuosi oli asia, mika pyori mun mielessa melkein kokoajan! Teki mieli puhua siita kokoajan, enka pystyny olla ajattelematta sita. Hetkellisesti saattoi tulla olo, etta mita oon tekemassa, mutta ne meni nopeesti ohi. Vasta ihan viimesena paivana olin ihan kauhuissani ja pelotti ihan hirveesti. Mutta sekin meni sitten lentokentalla viimestaan ohi. Oli aika vaikea hyvastella perhe ja kaverit. Oli vaikea sanoa "nahdaan vuoden paasta" koska vuosi tuntui ihan alyttoman pitkalta ajalta. Ei kannata ajatella vaihtovuotta vuotena. Vaihtovuosi on oikeasti ihan alyttoman lyhyt aika ja koska taa on niin upeeta aikaa, se menee ohi tosi tosi nopeeta!


Paljon sulla on kulunu rahaa kaikenkaikkiaan kaikkeen siel jenkeis?
- Vaikee sanoo... En oo niin tarkkaa pitany kirjaa rahan menosta. Kylla sita ihan kiitettavasti taalla kuitenkin kuluu! Vaatteisiin ja kenkiin varmaan pyorii siella jossain tonnissa. Sit on kayty kavereiden kanssa leffassa ja syomassa, johon on varmaa menny noin 200. Kannykkaankin on varmaa menny vaha vajaa 200, joululahjoihin ja muihin lahjoihin noin 100-200, kampaajalle menny noin 70, valokuviksi teetettyihin kuviin menny varmaan 80, koulun juttuihin (en tarkota kirjoja, vaan semmosta vapaaehtosta vaatetusta, esim. senior t-paita yms) noin vahan vajaa 100 + sitten kaikkee muuta mahdollista pienta, mita nyt vuoden aikana on tullut tarvittua. Noi summat on kaikki ihan vaan mun omia arvioita, jotkut saattaa heittaa paljonkin. On vaan niin vaikee nain miettia kokonaisuudessa koko vuoden rahankuluttamista.


Onko ollu semmosta hetkeä sielä, "että vitsi mä en selvii tästä?" + mikä?
- Hmm... Piti hetki miettia, mika tarkoittaa luultavasti sita, etta ei ainakaan mitaan kovin dramaattista. Mutta luultavasti ekan koulupaivan jalkeen oli tollanen olo. Jos haluaa tarkempaa selvitysta, kerroin siita taalla blogissa joskus kaaaauan aikaa sitten. Mutta siis se oli ihan kamala paiva! Olin hukassa koulussa koko paivan, myohassa melkein kaikilta tunneilta, ja paivan paatteeks menin mun tennis harjotuksiin, jossa mun valmentaja sano et se on valmis potkiin mut ulos joukkueesta koska en oo ollu viikkoon harjotuksissa (olin keuhkoputkentulehduksessa ja laakari kielsi pelaamasta... minka olin kylla valmentajallekin kertonut!). Jeps, muistan kun itkin harjotuksissa ja ajattelin et aurinkolasit peittaa sen hyvin. Ja illalla kotona oli varmaan tollanen olo, etta en tuu selviin tasta. :D


Ois kiva tietää et mimmonen sun rotarytakki on nyt tän vaihtarivuoden lopussa.
- Onhan siihen muutama pinssi keraantynyt, mutta en ole noilla isoimmilla Rotary retkilla kaynyt, joten pinssit olen saanut vain oman piirin vaihtareilta + muutama ylimaarainen.

Mikä ollu kamalin kokemus sielä?

- Taa on vaikee kysymys. Yleisesti ottaen kaikki on ollut tosi mahtavaa! Jos nyt jotain on kuitenkin pakko sanoa, niin varmaan ihan alkuajat. Olin tosi kipee (keuhkoputkentulehdus), koulut alko (hirveeta sahlinkia aluks) ja tenniksen kaa oli niita ongelmia + ei ollut viela semmosia kunnon kavereita ja tuntu etten ikina saa kunnon kavereita. Mutta sitten alko niita kavereita tuleen, tennis alko sujuun, paranin vihdoin muutaman viikon sairastelun jalkeen ja aloin tottuun kouluun. :-) Alkuajat on yleensa kaikilla vaihtareilla vahan vaikeempia. Olin kuitenkin valmistautunu tosi vaikeeseen alkuun, eika toi loppujen lopuks ollut niin vaikee joten koin sen tilanteen niin etta paasin helpolla. Vaikka nyt verratessa koko vuoteen, niin olihan se alku hieman hankalampi.

Mäkin lähen syksyllä jenkkeihin ja pikkuhiljaa on alkanu tulla sellanen "apua, en mä voi lähtee ku kaikki jää tänne" -olo... Oliks sulla sellasta, ja osaatko sanoo että oliko sulla kamalampaa lähtee suomesta, vai tuleeko hirveempää se sieltä lähtö?

- Kylla mullakin oli valilla tollanen olo ja aina valilla taallakin sita ajattelee etta voi etta kaikki on siella Suomessa ja ma taalla... Se on ihan normaalia, etta alkaa vahan eparoimaan sita koko vaihtovuotta. Mutta kylla tommoset olot yleensa sit menee pois ja tilalle tulee se innostus! Taalta lahto tulee ehdottomasti olemaan vaikeempaa, ku Suomesta lahto. Vaikka se tuntuukin ihan hirveelta sanoa "nahdaan vuoden paasta" niin mieti, kun pitaa sanoa hyvastit eika voi olla varma, koska nahdaan jos nahdaan. Suomesta lahtiessa voi olla varma, etta nakee kaikki viela uudestaan. Taalla jotkut ihmiset on niin laheisia mulle, etta en tieda miten tulen selviamaan sen lahdon kanssa. Siita tulee niin vaikeeta!

Olisin halukas lähtemään Rotarien kautta vaihtoon, mutta vasta lukion toisen luokan jälkeen. Katselin tuolta vuosivaihdon sivuilta niitä ikärajoja, eikä asia ihan selvinnyt minulle. Ainakin siis "k-17,5 -maat" voi unohtaa ihan suosiolla, mutta entä maat joissa yläikäraja on 18 vuotta? (Jos vaihtoon lähdetään kesän aikana, olen ehtinyt juuri ja juuri täyttää sen 18 vuotta) Pitääkö siis olla alle tuon iän ennen vaihtoon lähtemistä? Vai koko vaihdon ajan?

- Hmm... Ikarajat on joissakin maissa tiukempia, joissakin ei niin tiukkoja. Oletko varma, etta haluat vaihtoon vasta lukion toisen jalkeen? Lukion ykkosen jalkeen on varmaan paremmat mahdollisuudet tulla valituksi, mutta tama ei kuitenkaan tarkoita sita, etta sinut suoraan hylattaisi! Kavin muuten tassa ihan huvikseni katsomaan noita ikarajoja tuolta ryefinlandin sivuilta. Siella sanottiin, etta USAn ikaraja on 17,5 mutta samassa klubissa minun kanssa oli poika Puolasta joka oli jo tanne tullessaan 18. Eli ala noita ikarajoja katso niin tarkasti! En oikeastaan edes tieda, mita varten joillakin mailla on noi ikarajat, mutta sen tiedan, etta niista aina joustetaan. :-) Varsinkin jos olet lupaavanoloinen vaihtari!

Mihin aikaan teit ns. ensimmäisen liikkeen ja otit yhteyttä paikalliseen klubiin ja tiedustelit vaihtoon pääsyä?

- Vitsit, kun en oikein muista, mutta luultavasti ensimmainen yhteydenotto tapahtui alkusyksysta, varmaan siina elokuun lopulla/syyskuun alulla. Muistaakseni olin kuitenkin aikaisessa! Mutta jos Rotareiden kautta hakee, niin kannattaa olla aikaisin liikkeella.

Vastailin jo melkein kaikkiin kysymyksiin, mutta paatan pistaa ne tanne blogiin kuitenkin ainakin kahdessa erassa, ettei tule kerralla hirveeta maaraa luettavaa. :-) Parin paivan sisalla yritan postailla part kakkosen. Viela voit siis laittaa oman kysymyksesi mukaan, jos on jotain mielessa! :-)

Senior Weekend

Heips! Mulla on paljon paljon kerrottavaa viime viikonlopusta. :-) Se oli nimittain taalla Skaneateleksessa Senior Weekend eli viikonloppu meille koulun vanhimmille. Oli niin mahtavaa!

Perjantaina oli Senior Trip. Mentiin huvipuistoon nimelta Darien Lake. Oli tosi hauska paiva, tosin tyhmana luulin etta on kylma paiva ja ainoina housuina mulla oli farkut mukana! Ja loppujen lopuksi siella oli kauhee helle. Onneksi yhdella kaverilla oli kahdet shortsit mukana! Pelasti mun paivan. :-) Siella on yksi tosi paha vuoristorata, mihin halusin hirveesti menna. Se menee ihan alyttoman korkeelle ja tulee ihan pystysuorana alas. Se oli kuitenkin koko paivan suljettu ja ne avas sen viimesen puolen tunnin aikana, kun oltiin siella. Ja koska jono oli semmosen melkein tunnin mittanen, niin ei sitten ollut aikaa kokea sita. :-(

joku vuoristorata (ei kuitenkaan se isoin)

Mutta menin kahden kaverin kanssa sellaseen skycoasteriin. Se ei ollut ilmanen laite, makso 25 dollaria, mut sain jonkun ihme kupongin, jolla paasin siihen vitosella! No, jokatapauksessa meidat laitettiin valjaisiin ja nostettiin 180ft (55m) korkeuteen. Ei toi kuulosta niin pahalta, mutta uskokaa tai alkaa, oltiin korkeella! Meno sinne ylos oli aivan alyttoman hidas. Alhaalla vetta ja nahtiin alyttoman isoja kaloja siella. Sit kaikki vaan pieneni ja oltiin tosi korkeella. Mulla oli semmonen olo, et oksennan kohta! Alkumetreilla pystyin viela puhuu, olin ihan kauhuissani. Sit lopuks en pystyny enaa puhuu yhtaan mitaan. Kuuntelin vaan vieressa olevan kaverin kiroilua "oh fuck, fuck, fuck, oh fuck". Haha oltiin kaikki ihan kauhuissamme. Sit ylhaalla kuultiin kuulutus ja yhden meista piti vetasta semmosesta narusta ja siita lahdettiin sit alas! Ensin mentiin ihan paa edella, mut lopuks oltiin mahallamme ja keinuttiin edes takas. Se oli niin mahtava kokemus!! Oon niin onnellinen, etta tein sen (vaikka pelotti aluks ihan hulluna). Ja tekisin koska vaan uudestaan. :-D

Lauantaina oli sitten Senior Ball eli tanssit. Meidan koulussa Prom on tarkoitettu junioreille. Ite olen senior, joten siina on yksi syy miksi en mennyt Promiin taalla. Toinen syy on se, etta samana viikonloppuna oli toi leiri Pennsylvaniassa. Senior Ball on kuitenkin vahan sama asia senioreille kuin Prom junioreille. Ja monet meidan koulussa sanoo, etta Ball on paljon hauskempi. Uskon kylla, miksi! Meilla oli nimittain ihan alyttoman hienossa paikassa toi Ball, paljon paljon ruokaa ja juomaa + tanssien jalkeen vaihdettiin paikkaa missa meilla oli After the Ball party tarkoittaen sita, etta juhltiin koko yo senioreiden kanssa pelaillen peleja, voittaen "funny money:a" (jolla pysty ostaan tavaraa) ja syomalla kaikkea mahdollista. :D Mutta kerron siita viela lisaa myohemmin. :-)

Senior Ball on ainoo tanssi, mihin kavin hiukseni laittaan oikeen kampaajalla. :-) Ostin valkoisen mekon (yleensa en osta valkoista varia, mutta nyt se korosti kivasti Floridan rusketusta), joka oli tosi natti! Tyttojen kanssa valmistauduttiin yhden kaverin kotona + otettiin jo siella paljon kuvia  ja ennen tansseja kaikki seniorit kokoontu jarvelle (Skaneateles on siis ison jarven rannalla) ja siella otettiin kans tosi paljon kuvia.

Care, tokan perheen sisko

Caroline (ekan perheen sisko) ja Joy

Katrhyn ja Grace (taman hetkiset siskoni)

Facebookissa on jalleen paljon enemman kuvia, mutta tasta saatte vahan makua kuitenkin. Itse tansseissa oli niin hauskaa. Tanssittiin tosi paljon (taas oli sita kuuluisaa amerikkalaista grindingia luvassa poikien kanssa, mutta oon jo niin tottunu siihen etta tuntuu varmaan oudolta kun sita ei kukaan tanssi Suomessa haha). Tosin talla kertaa tuli tanssittua ihan silla eurooppalaisellakin tyylilla, kun yks poika pyysi tanssiin vahan hitaamman biisin soidessa. :D

After the Ball oli mahtava! Vaihdettiin vaatteet vahan mukavampiin ja pelailtiin kaiken nakoisia peleja. Funny money on siis mielikuvituksellista rahaa, mita voitti niista peleista. Ja silla rahalla pysty ostaan tavaraa. Oli "hiljaisia" huutokauppoja jossa kaytiin kirjottaan paperiin tarjous ja siihen peraan aina nostettiin tarjousta. Sit oli semmonen normaali huutokauppa, josta yritin ostaa iPod touchin mutta ei ollu tarpeeks Funny Moneyta. Jollain muulla oli enemma, ja se sit osti sen! No ei se mitaan. :) Oman Funny Moneyn kulutin muutamiin lahjakortteihin yhteen kivaan vaateliikkeeseen taalla! Mut Joy osti esim iHomen omalla rahallaan ja Care osti taulu tv:n. Muita palkintoja siella oli mm. eri kokosia rahasummia, telkkareita, xbox, iPod nano ja iPod touch ja viimesesta arvonnasta pysty voittaan iPad2:n. :-)

Kaikista parasta After the Ball :ssa oli kuitenkin hypnotisointi show! Sinne tuli hypnotisoija, joka otti 10 vapaaehtosta senioria sinne eteen ja hypnotisoi ne. Haha parasta oli se, etta muutama tyyppi yleisestokin keskitty vahan liian hyvin mita se hypnotisoija selittaa, koska nekin "nukahti". Monet ei varmaan usko mihinkaan hypnotisointiin. Mun isa esim ei meinannu millaan uskoo. Kyllahan se oikeesti aika oudolta kuulostaa, mutta jos olisitte ollut nakemassa ton shown, ette epailis enaa hetkeakaan! :D Se pisti ne ihmiset tekeen niin hauskoja juttuja. Jotkut niista ihmisista ei tuskin tekis sellasia juttuja normaalisti ison yleison edessa.

Jos jotain esimerkkeja yritan muistella (siella tapahtu niin paljon eri juttuja, etten meinaa enaa muistaa!), niin esim aina kun hypnotisoija napsautti sormia, pari poikaa alko tuntee et niiden alkkarit on tosi epamukavasti. Hieman me naurettiin ku sormia napsautettua ne pojat nousee seisoon ja tunkee katensa housuihinsa ja alkaa asetella niita housujaan. Tai yhdes kohtaa hypnotisoija sano et joku tyyppi on kattelemessa sua silla silmalla, tehkaa joku seksikas poseeraus sille. Haha tytot nosti rintamuksen pystyyn ja huulet torroolleen. Yks jatka rupes liikkuun ja hieroon itteensa "seksikkaasti". :-D Tai aina kun hypnotisoija sano jonkun tietyn sanan, yks poika haistaa ihan jarkyttavan pierun vieressa istuvalta tytolta. Sit se jatka huusi yhdes valis ku se haisto sen pierun etta "this lady smells like ASS!!" :'D Musta tuntuu, etta oon tosi huono selittaan naita tilanteita. Kai mun pitaa vaan todeta, etta se oli ihan alyttoman huvittavaa katseltavaa. :) Monet otti siita videoo, en malta odottaa etta naan niita facebookissa/youtubessa.

Noin viiden aikaan aamulla saavuin kotiin. :-) Sunnuntaina nukuinkin sitten puolille paivin ja olin koko paivan aika vasyneena. Mutta se oli sen arvoista!

Jos viela nopeesti kerron synttareistanikin. Ne oli nimittain paivaa ennen tota Darien Lakea torstaina. En tehnyt mitaan sina paivana, koska monilla kavereilla oli jo menoo. Enka tehny mitaan synttareihin liittyvaa sina viikonloppunakaan, koska oli toi Senior weekend. Mutta koulussa torstaina ruokatunnin aikana yhtakkia nain vahan matkan paassa mun tokan host aidin Julien monien monien ilmapallojen kanssa. Menin sen luokse ja silla oli ilmapallon lisaks suklaapizzaa ja sellasia toisenlaisia suklaajuttuja. :D Aloin itkee siina sitten keskella paivaa! Se vaan teki mut jotenkin tosi tunteelliseks, etta mun toka host perhe muisti mua silla tavalla. Koska Julien lisaks Jim oli lahettany koululle toisen ilmapallolahetyksen (+karkkia) mika mulle toimitettiin samaan aikaan ruokalaan. Loppupaivan kuljetin niita ilmapalloja mukana sit ympariinska, ku ei ne mahtunu mun lokeroon. :D Ei ainakaan jaany kellekkaan epaselvaks, etta oli mun syntymapaiva. :)

Illalla menin viela nykysen perheeni kanssa ulos syomaan, mutta ei se paiva sit sen erikoisempi ollut. Ei rajua 18-vuotis synttarijuhlia, mutta ihan kivat ne nainkin oli. :-) Ja tanaa oli sit kavereita meilla kaymassa. Syotiin paljon... pizzaa, cookieseja, brownieita, sipseja yms. + katottiin leffaa. Eli sellaista kavereiden kanssa oleilua. :-) Mulla tulee kylla ikava mun kavereita taalla...

Voi jestas, kello on ihan hirveesti... Koulut tosiaan loppu taalla viime torstaina ja sen kylla huomaa. Unirytmit heti ihan sekasin. :D Jotenkin tosi outoo, ettei oo enaa koulua. Kaipaan sita jotenkin, vaikka onhan se mukava nukkua pitkaan eika miettia mitaan koulujuttuja. Joitain ihmisia vaan kaipaan koulusta. Onneks on viela se Graduation missa nakee sit kaikki viela uudestaan!

Seuraava postaus onkin sit vastauspostaus viime postauksen kysymyksiin. Oon saanut tosi hyvia kysymyksia, mutta viela on hetki aikaa laittaa kysymyksia ennen kuin alan niihin vastaileen! Kayttakaa tilaisuus hyvaksenne. :-) Voitte laittaa kysymyksia edelliseen postaukseen tai tahan postaukseen, ei valia! Eli ei kun viimeisia kysymyksia miettimaan... mita haluat tietaa minusta? Minun vuodesta? Vaihtovuodesta yleensa?

With love, Sonja