Vastauksia (part 1)

Minkälainen oli sun kokemus siitä ku menit lentokentälle ja piti hyvästellä perhe ja mitä teitte siellä sillä aikaa ku konetta odottelitte? Soititko esim vanhemmille vai hengasitteko vaan? Oliko kaikilla kova paniikki ja itku vai miten?
- Taa on hyva kysymys, koska tosiaan ei siita lentokenttatilanteesta tullut juurikaan kerrottua. Mua pelotti/hirvitti/itketti edellisena iltana ja vahan viela automatkallakin lentokentalle. Mutta sitten siella lentokentalla, kun naki kaikki muut sinitakkiset vaihtarit, tuli sellainen huojentunu olo. Helpotti ihan kauheesti! Tuli semmonen olo, et tastahan tulee varmaan ihan kivaa. Siella oli siis vaihtarit sinisissa takeissa ja paljon perheenjasenia hyvastelemassa. Kun mentiin sen turvatarkastuksen toiselle puolelle, oltiin vaan vaihtarit keskenamme (ulkopuoliset ei paase enaa sille puolelle), joten etsittiin yhdessa oikea portti ja istuskeltiin ja juteltiin. Kaytiin lapi kuka on menossa minnekin yms. :-) Ma itseasiassa tein viela viime minuutin adapteri oston sielta! Kukaan ei itkenyt tai panikoinut oikeastaan. Kaikki oli aika innoissaan lahdossa ja se rauhotti muaki siis tosi paljon. Oon onnellinen, et lahdin maailmalle ison porukan kanssa. Yksin olisin varmaan ollut aika kauhuissani.


Kun tapasit ekan kerran hostperheesi niin minkälainen tunnelma oli?
- En tieda, tarkoitatko sellaista tyypillista lentokentta kohtaamista, koska mullahan sellaista ei ollut. Lentokentalla oli vastassa monien mutkien jalkeen mun counselor ja sen kaveri. Oikeastaan oli ihan jees, etta oli pienempi vastaanotto. Sain rauhassa sonkotella englanniksi ilman suurta kuuntelijajoukkoa. Meilla oli hirveen rento ilmapiiri siella. Mun counselor ja sen kaveri vitsaili kauheesti, etittiin autoa parkkipaikalta, kun ei ne muistanu mihin ne sen parkkeeras ja raahattiin mun laukkuja ympari kenttaa. :D
Sitte tapasin host perheen vahan myohemmin. Oli jo tosi myoha, joten muutamien kysymysten jalkeen menin nukkumaan. Ja aamulla juteltiin sitten lisaa. Tunnelmat oli ihan hyvat, koska ihmiset on taalla hirveen ystavallisia ja tekee mita tahansa etta ma tuntisin oloni tervetulleeks. Mutta ainahan siina pieni hetki menee ennen kuin tuntee olonsa kotoisaksi.


Oliko sun paikkakunnan ja koulun nuoret tosi innoissaan siitä että oot vaihtari ja tuliko yleensäkin helposti juttelemaan ja otti porukoihin mukaan vai jouduitko itse ottamaan paljon kontaktia ja yrittämään luoda ystävyyssuhteita?
- Muahan helpotti tassa tilanteessa tosi paljon se, etta mulla oli samanikainen host sisko. Se nimittain esitteli mua omille kavereilleen ja niihin paasin tutustuun jo ennen koulujen alkua. Koulusta loysin sitten omin avuin viela lisaa kavereita, mutta ei se ihan sormia napsauttamalla kay. En tieda oltiinko musta niin hirveen innoissaan. Jotkut ihmiset tulee mielenkiintosena jutteleen jos tietaa etta oon vaihtari. Jotkut taas ei noteeraa mua mitenkaan. Enka ihan samantien tuntenut sellaista porukkaan kuulumisen tunnetta niiden siskon kavereidenkaan kanssa. Mutta pikkuhiljaa alkoi tulla niita kavereita. Joy varmasti lahimpana, koska vaihtareina me vietetaan aikaa tosi paljon yhdessa. Mutta nyt on paljon sitten paikallisiakin kavereita. Mutta ei kannata tosiaan olettaa, etta kaikki tulee innoissaan sun luokse. Tiedan, etta joidenkin tapauksessa nain on kaynyt, mutta tiedan myos paljon sellaisia vaihtareita, jotka on oikeesti tehnyt toita kavereiden saamiseksi. Itse olen varmaan vahan siita valimaastosta. :-)


Kannattaako ottaa omaa tietokonetta mukaan?
- Itse otin tietokoneen mukaan ja kesalla ajattelin, etta ilman konetta en kylla uskalla lahtee. Mista sita tietaa jos perhe ei omista konetta tms. Haha eikohan ainakin melkein kaikilla perheilla ole nykyaan tietokone, joten ei sen takia kannata sita miettia. Mun vaihtarikaveri Joy tuli tanne ilman konetta ja hyvin se on nayttanyt parjaavan! Kylla makin varmaan olisin parjannyt, mutta esim tassa mun nykysessa perheessa kaikilla on omat koneet ja salasanat niihin. Silloin kun mun oma kone hajos, piti aina kysya joltakin etta voinko lainata konetta ja voitko laittaa siihen sen salasanan. Mutta nyt sain host perheelta oman koneen kayttoon, eli ei enaa ole sita ongelmaa. Ilman konetta ihan hyvin siis parjaa taalla, mutta jos nyt lahtisin uudestaan vaihtoon, niin kylla ma silti ottaisin oman koneen mukaan. Sori, en tieda oliko taa hirveen selkee vastaus. Pointti on varmaan se, etta itse ottaisin, mutta tiedan etta ilmankin parjaa! :-)


Sitte kans oon ihmetelly ku jotkut sanoo ettei suurin osa suomalaisista kännyköistä toimi USAssa? Nii pitäiskö ottaa oma vanha kännykkä mukaan vai ostaa siellä joku? Miten ite teit?
- Helpointa taalla on varmaan ostaa sellainen halpispuhelin (ite maksoin 20 dollaria), jonka mukana tulee sellainen prepaid liittyma. Tai siis sa laitat siihen puhelimeen rahaa niin paljon kuin haluat ja aina kun saldo alkaa tyhjeneen, laitat lisaa rahaa. Itsellani on siis tollanen systeemi taalla. Maksan 10 dollaria rajattomasta tekstaamisesta per kuukausi. Ja sit puhelut maksaa erikseen. Ja aina kun avaan ton puhelimen, tos naytos lukee paljonko on rahaa jaljella. Ja valilla saan tekstarin etta kolmen paivan paasta se 10 dollarin tekstaus menee umpeen ja sen jalkeen se ottaa 10 dollaria mun saldosta ja saan taas kuukauden tekstata rajattomasti. On taalla toisenlaisiakin systeemeja ja esim host perhe saattaa antaa puhelimen ja paasee jotenkin niiden perheliittymaan. En oikein tieda, miten suomipuhelimen kanssa taalla toimis. Itsellani on suomipuhelin mukana taalla ja kylla se ihan toimii. Tekstaan silla joskus perheelle/kavereille Suomeen mutta yleisesti ottaen aika vahan. Kai siihenkin jonkun amerikkalaisen liittyman pystyis hankkiin, mutta ei oo siita mitaan kokemusta, joten en osaa sanoo sen enempaa.


Oliko sinne vaikea lähteä?
- Oli ja ei. Ennen lahtoa tunteet liikkui ihan laidasta laitaan. Yleisesti ottaen olin ihan innoissani. Tai semmonen pieni odotus oli mielessa kokoajan ja oikeasti vaihtovuosi oli asia, mika pyori mun mielessa melkein kokoajan! Teki mieli puhua siita kokoajan, enka pystyny olla ajattelematta sita. Hetkellisesti saattoi tulla olo, etta mita oon tekemassa, mutta ne meni nopeesti ohi. Vasta ihan viimesena paivana olin ihan kauhuissani ja pelotti ihan hirveesti. Mutta sekin meni sitten lentokentalla viimestaan ohi. Oli aika vaikea hyvastella perhe ja kaverit. Oli vaikea sanoa "nahdaan vuoden paasta" koska vuosi tuntui ihan alyttoman pitkalta ajalta. Ei kannata ajatella vaihtovuotta vuotena. Vaihtovuosi on oikeasti ihan alyttoman lyhyt aika ja koska taa on niin upeeta aikaa, se menee ohi tosi tosi nopeeta!


Paljon sulla on kulunu rahaa kaikenkaikkiaan kaikkeen siel jenkeis?
- Vaikee sanoo... En oo niin tarkkaa pitany kirjaa rahan menosta. Kylla sita ihan kiitettavasti taalla kuitenkin kuluu! Vaatteisiin ja kenkiin varmaan pyorii siella jossain tonnissa. Sit on kayty kavereiden kanssa leffassa ja syomassa, johon on varmaa menny noin 200. Kannykkaankin on varmaa menny vaha vajaa 200, joululahjoihin ja muihin lahjoihin noin 100-200, kampaajalle menny noin 70, valokuviksi teetettyihin kuviin menny varmaan 80, koulun juttuihin (en tarkota kirjoja, vaan semmosta vapaaehtosta vaatetusta, esim. senior t-paita yms) noin vahan vajaa 100 + sitten kaikkee muuta mahdollista pienta, mita nyt vuoden aikana on tullut tarvittua. Noi summat on kaikki ihan vaan mun omia arvioita, jotkut saattaa heittaa paljonkin. On vaan niin vaikee nain miettia kokonaisuudessa koko vuoden rahankuluttamista.


Onko ollu semmosta hetkeä sielä, "että vitsi mä en selvii tästä?" + mikä?
- Hmm... Piti hetki miettia, mika tarkoittaa luultavasti sita, etta ei ainakaan mitaan kovin dramaattista. Mutta luultavasti ekan koulupaivan jalkeen oli tollanen olo. Jos haluaa tarkempaa selvitysta, kerroin siita taalla blogissa joskus kaaaauan aikaa sitten. Mutta siis se oli ihan kamala paiva! Olin hukassa koulussa koko paivan, myohassa melkein kaikilta tunneilta, ja paivan paatteeks menin mun tennis harjotuksiin, jossa mun valmentaja sano et se on valmis potkiin mut ulos joukkueesta koska en oo ollu viikkoon harjotuksissa (olin keuhkoputkentulehduksessa ja laakari kielsi pelaamasta... minka olin kylla valmentajallekin kertonut!). Jeps, muistan kun itkin harjotuksissa ja ajattelin et aurinkolasit peittaa sen hyvin. Ja illalla kotona oli varmaan tollanen olo, etta en tuu selviin tasta. :D


Ois kiva tietää et mimmonen sun rotarytakki on nyt tän vaihtarivuoden lopussa.
- Onhan siihen muutama pinssi keraantynyt, mutta en ole noilla isoimmilla Rotary retkilla kaynyt, joten pinssit olen saanut vain oman piirin vaihtareilta + muutama ylimaarainen.

Mikä ollu kamalin kokemus sielä?

- Taa on vaikee kysymys. Yleisesti ottaen kaikki on ollut tosi mahtavaa! Jos nyt jotain on kuitenkin pakko sanoa, niin varmaan ihan alkuajat. Olin tosi kipee (keuhkoputkentulehdus), koulut alko (hirveeta sahlinkia aluks) ja tenniksen kaa oli niita ongelmia + ei ollut viela semmosia kunnon kavereita ja tuntu etten ikina saa kunnon kavereita. Mutta sitten alko niita kavereita tuleen, tennis alko sujuun, paranin vihdoin muutaman viikon sairastelun jalkeen ja aloin tottuun kouluun. :-) Alkuajat on yleensa kaikilla vaihtareilla vahan vaikeempia. Olin kuitenkin valmistautunu tosi vaikeeseen alkuun, eika toi loppujen lopuks ollut niin vaikee joten koin sen tilanteen niin etta paasin helpolla. Vaikka nyt verratessa koko vuoteen, niin olihan se alku hieman hankalampi.

Mäkin lähen syksyllä jenkkeihin ja pikkuhiljaa on alkanu tulla sellanen "apua, en mä voi lähtee ku kaikki jää tänne" -olo... Oliks sulla sellasta, ja osaatko sanoo että oliko sulla kamalampaa lähtee suomesta, vai tuleeko hirveempää se sieltä lähtö?

- Kylla mullakin oli valilla tollanen olo ja aina valilla taallakin sita ajattelee etta voi etta kaikki on siella Suomessa ja ma taalla... Se on ihan normaalia, etta alkaa vahan eparoimaan sita koko vaihtovuotta. Mutta kylla tommoset olot yleensa sit menee pois ja tilalle tulee se innostus! Taalta lahto tulee ehdottomasti olemaan vaikeempaa, ku Suomesta lahto. Vaikka se tuntuukin ihan hirveelta sanoa "nahdaan vuoden paasta" niin mieti, kun pitaa sanoa hyvastit eika voi olla varma, koska nahdaan jos nahdaan. Suomesta lahtiessa voi olla varma, etta nakee kaikki viela uudestaan. Taalla jotkut ihmiset on niin laheisia mulle, etta en tieda miten tulen selviamaan sen lahdon kanssa. Siita tulee niin vaikeeta!

Olisin halukas lähtemään Rotarien kautta vaihtoon, mutta vasta lukion toisen luokan jälkeen. Katselin tuolta vuosivaihdon sivuilta niitä ikärajoja, eikä asia ihan selvinnyt minulle. Ainakin siis "k-17,5 -maat" voi unohtaa ihan suosiolla, mutta entä maat joissa yläikäraja on 18 vuotta? (Jos vaihtoon lähdetään kesän aikana, olen ehtinyt juuri ja juuri täyttää sen 18 vuotta) Pitääkö siis olla alle tuon iän ennen vaihtoon lähtemistä? Vai koko vaihdon ajan?

- Hmm... Ikarajat on joissakin maissa tiukempia, joissakin ei niin tiukkoja. Oletko varma, etta haluat vaihtoon vasta lukion toisen jalkeen? Lukion ykkosen jalkeen on varmaan paremmat mahdollisuudet tulla valituksi, mutta tama ei kuitenkaan tarkoita sita, etta sinut suoraan hylattaisi! Kavin muuten tassa ihan huvikseni katsomaan noita ikarajoja tuolta ryefinlandin sivuilta. Siella sanottiin, etta USAn ikaraja on 17,5 mutta samassa klubissa minun kanssa oli poika Puolasta joka oli jo tanne tullessaan 18. Eli ala noita ikarajoja katso niin tarkasti! En oikeastaan edes tieda, mita varten joillakin mailla on noi ikarajat, mutta sen tiedan, etta niista aina joustetaan. :-) Varsinkin jos olet lupaavanoloinen vaihtari!

Mihin aikaan teit ns. ensimmäisen liikkeen ja otit yhteyttä paikalliseen klubiin ja tiedustelit vaihtoon pääsyä?

- Vitsit, kun en oikein muista, mutta luultavasti ensimmainen yhteydenotto tapahtui alkusyksysta, varmaan siina elokuun lopulla/syyskuun alulla. Muistaakseni olin kuitenkin aikaisessa! Mutta jos Rotareiden kautta hakee, niin kannattaa olla aikaisin liikkeella.

Vastailin jo melkein kaikkiin kysymyksiin, mutta paatan pistaa ne tanne blogiin kuitenkin ainakin kahdessa erassa, ettei tule kerralla hirveeta maaraa luettavaa. :-) Parin paivan sisalla yritan postailla part kakkosen. Viela voit siis laittaa oman kysymyksesi mukaan, jos on jotain mielessa! :-)