Once upon a time

Noin ne kaikki onnelliset tarinat alkaa, joten sillä on hyvä aloittaa tämä blogikin! :) Täytyy vain toivoa, että tämänkin tarinan voi sitten lopettaa sanoihin: And they lived happily ever after.

Eli olen Sonja ja täytin just viime viikolla 17. Tällä hetkellä asun Hämeenkyrössä, mutta olen lähdössä nyt elokuun alussa (7.8.) vaihtoon Amerikkaan Rotareiden kautta. Ajattelin, että blogin pitäminen voisi olla kivaa ja tämän kautta pystyy helposti kertoo kaikille tutuille ja tuntemattomillekin kuulumisia. Kaikki on siis enemmän kuin tervetulleita lukemaan tätä blogia! Ja laittakaa lisäksi kommenttia, koska ne piristää päivää ja pitää minut motivoituneena kirjoittamaan tänne usein, kun tiedän että on lukijoita!

Vaihtarivuosi ei ole koskaan ollut minulle mikään itsestäänselvyys, mikä tuntuu monille muille vaihtareille olevan. Monet ovat unelmoineet siitä jo vuosia, mutta minä rohkaistuin ajattelemaan asiaa vakavammain vasta noin vuosi sitten. Ennen sitä asia ei oikeastaan ole ollut edes kovin ajankohtainen ja siksi hyvin kaukainen. Joskus sitä ajatteli, että "olishan se kiva", mutta siihen se aina jäi. En koskaan kuvitellut oikeasti uskaltavani lähteä.

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Noin vuosi sitten aloin siis ajattelemaan asiaa hieman vakavammin, koska se alkoi tulla ajankohtaiseksi ja hakuajat alkoivat lähestyä. Maat, mihin olen halunnut lähteä, ovat vaihdelleet jonkin verran. Pohjimmaisena kriteerinä on kuitenkin aina ollut, että maassa puhuttaisiin englantia, koska sitä haluaisin parantaa. Iso-Britannia oli muistaakseni ensimmäinen maa, johon halusin.
 
Äiti löysi Rotarit ja sen jälkeen muita järjestöjä ei sitten enää ollut olemassakaan. Rotareiden kautta pääsee paljon halvemmalla vaihtoon, eikä se ole ns. kaupallinen järjestö. Lisäksi Rotarit tekee paljon muutakin kuin järjestää vuosivaihtoa. Aluksi olin hieman epävarma. En tykännyt ajatuksesta, että joutuisin vaihtaan perhettä kolme kertaa vuoden aikana. Tällä hetkellä perheidenvaihto on kuitenkin pelkästään positiivinen asia ja olen muutenkin todella tyytyväinen, että pääsin vaihtoon juuri Rotareiden kautta!

Rotarit ei kuitenkaan järjestä vaihtoa Iso-Britanniaan, joten piti alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Australia nousi yhtäkkiä täydelliseksi vaihtoehdoksi. Minua kiehtoi kengurut, aussiaksentti, lämmin ilmasto, no worries-elämänasenne ja ylipäätään koko maa! Australia tuntui juuri sopivalta minulle ja sehän olikin sitten hakupapereissa ensimmäisenä toiveena. Toiseksi laitoin Kanadan ja kolmanneksi USA:n. En ollut ihan varma, kumpi olisi toinen toive ja kumpi kolmas, mutta vanhemmat halusivat Kanadan toiseksi, joten laitoin ne sitten noin päin.


Helmikuussa taisi sitten tulla tieto, että hakemukseni on lähetetty USA:han. Pieni pettymys, mutta kun aloin miettiä asiaa enemmän, niin se ei tuntunut enää niin huonolta. Ja kun sain tietää, että pääsen New Yorkin osavaltioon, olin niin onnellinen! Unelmien osavaltio, ainakin minulle! Australian unelmat eivät enää kaivele ollenkaan mielessä! Olen enemmän kuin innoissani lähdössä Amerikkaan. Sen kuitenkin sanon, että Australia on joskus koettava! Ehdin sen kuitenkin myöhemminkin. :)

Oikeastaan enää en osaa edes ajatella lähteväni Australiaan. Kaikki amerikkalainen kiehtoo nyt eniten. Kaikki on siellä isompaa ja hienompaa. Amerikkalaisten leffojen high school meininki, promit ja spirit weeks. Uudet ihmeelliset juhlat, kuten Thanksgiving ja Halloween. En malta odottaa, että pääsen kokemaan kaikki ne!


Kerron seuraavassa postauksessa kaupungista, johon olen menossa ja ensimmäisestä perheestä. En kuitenkaan viitsi tähän enää änkeä niitä, ettei tule ihan liian pitkä postaus, eikä kukaan jaksa lukea sitä!

Kirjoittelen siis pian uudestaan!
But until then,
♥:llä Sonja