No aluksi tää tauti sisälsi siis kylmyyden lisäksi kuumeen ja järjettömän päänsäryn. Luulen, että kuume on laskenut, mutta sain sitten tilalle kamalan yskän. Ja nyt mua vaivaa enää kylmyys ja järjetön yskä. Äääh, haluan olla terve! Mun on vaikea nauttia täällä olosta kipeenä. Kaipaan kotiin omaan sänkyyn lepään. Enkä edes ottanut tänne tarpeeksi lämpösiä vaatteita. Pakkasin huonosti! Pidän joka päivä samaa lämpöstä hupparia, kun en muutakaan keksi. Onneksi shoppailua on pian tiedossa!
En oikeen tiedä, miten muilla vaihtareilla on mennyt kavereihin tutustuminen. Onkohan se helpompaa tutustua ilman host sisaruksia? Ajattelin, että omasta host siskosta olisi hyötyä, koska tutustuisin sen kavereihin helposti ennen koulujenkin alkua! Ja olenhan mä paljon Carolinen kavereita tavannut. Ne ei vaan oikeen tunnu olevan kiinnostuneita musta. Ne ei juttele paljon mulle, vain omia juttujaan. Ja usein puhe on niin nopeaa, että kaikki menee ohi! Ja suosituin puheenaihe: college! Joka tapauksessa mietin vain, juttelisivatko ihmiset enemmän mulle, jos olisin yksin enkä Carolinen kanssa.
Okei, ehkä olen valittanut ihan tarpeeksi! Siirrytään sitten iloisempiin asioihin: eiliseen. :-) Tänne nimittäin saapui Joy, ranskalainen vaihtari! Mun piti mennä lentokentälle Joyta vastaan yhden rotarin Leen kanssa. Meillä oli host äidin kanssa aikaa ennen sovittua tapaamisaikaa, joten mentiin sitten kahville. Yhtäkkiä tajuttiin, että viereisessä pöydässä istui kans vaihtari. Piotrek! Liityttiin sitten niiden kanssa samaan pöytään ja juteltiin niitä näitä, kunnes Lee tuli hakeen mut ja Piotrekin lentokentälle.
Haettiin sitten matkalla vielä meksikolainen Checokin. Koko porukka siis kasassa. :-) Automatka lentokentälle oli todella mukava! Viihdyin tosi hyvin noiden poikien ja Leen kanssa. Kaikki oli niin mukavia. Kyseltiin kysymyksiä ja Lee vastaili niihin ja kertoi kaikesta mitä mieleen tuli. Kerrankin tunsin kuuluvani porukkaan. Ja sain puhua muiden kanssa normaalisti! Amerikkalaisten kavereiden kanssa en saa koskaan suunvuoroa, eikä minulla oikeastaan ole koskaan edes mitään sanottavaa, kun ne puhuu sellaisista asioista, mihin en osaa sanoa juuta enkä jaata.
Joy oli jo saapunut lentokentälle, kun päästiin paikalle. Saatiin heti kaikki ranskalaiset poskisuudelmat. :D Se on hauska kulttuuriero! Saa nähdä, pysyykö se Joyn tapana koko vuoden. Joy vaikutti myös kivalta. Tosin tuntuu, että sen kanssa juttelu tulee aluksi olemaan tosi hankalaa, koska englanti oli sillä aika heikko. No ajan kanssa se varmasti oppii paremmaksi!
Joy, Checo, Piotrek, minä
Mentiin sitten ravintolaan syömään vaihtariporukan ja Joyn host perheen kanssa. Se oli oikein tyypillinen amerikkalainen paikka. Siellä oli taulutelkkareita, mistä tuli socceria, baseballia, amerikkalaista jalkapalloa yms. Tunnelma oli katossa ja tarjoilijat alkoivat pari kertaa laulaan onnittelulauluja joissakin toisissa pöydissä.
Haha yksi hassu juttu, jonka voisin kertoa vielä! Puolalainen poika Piotrek on siis nimeltään Piotrek. Yksi nainen ymmärsi sen vain väärin kahvilassa, missä oltiin tän postauksen alkupuolella. Ja tää nainen ajatteli, että pojan nimi on Peter. Sitten Lee tuli paikalle ja nainen esitteli pojan Peteriksi eikä Piotrek sitten korjannut asiaa. Sen jälkeen illasta kaikki kutsui sitä Peteriksi. Kotiintulo matkallakin Piotrekin piti kirjoittaa Leen puhelimeen sen puhelinnumero ja se laittoi omaks nimekseen sinne Peter. Voi että teki mieli sanoa, että se on Piotrek, mutta en sitten viittinyt, kun ei se näköjään itsekään viittinyt. Voi raukkaa. :D
Olen muuten älyttömän väsynyt täällä varmaan kello viidestä eteenpäin. Halausin mennä jo yöunille. Ja usein ollaan vielä yhteentoista asti Carolinen kavereiden kanssa. Haluaisin aina niin lähteä kotiin nukkuun, mutta en halua pilata Carolinen iltaa. Eilenkin, kun tultiin sitten ravintolasta ja ajattelin, että pääsisin nukkumaan, niin Caroline laittaa viestin, että käske Leen tuoda sut tänne kaverille. Huoh, meni sitten sielä taas sinne yhteentoista asti. No, ehkä tää väsymys helpottaa, kun paranen ja totun tähän elämään. Suuri elämänmuutos, kieli ja kaikki vie ihan älyttömästi energiaa!
Mutta ehkä tässä on tarpeeksi tekstiä tälle kerralle, vaikka oikeasti tuntuu, että tapahtumia olisi ihan kamalasti kerrottavaksi! Pakko karsia jotain.
Love you,
Sonja
Sonja
Kuullostaa ihan sikainfuenssalta toi sun tauti, ite sairastin sen viime talvena ja oli just tollasta se, kesti muistaakseni vähän päälle viikon. Kyllä se siitä hellittää mut kannattaa tosiaan pukeutuu lämpimästi jne. :) Kivalta kuullostaa se Amerikassa elely, ei ite malttais millään odottaa, mulla siis lähtö vasta vuoden kuluttuu. Onks sulla siis alkanu vielä koulu? Ei kai? Kivan pitkä postaus, saa mun puolesta olla vaikka pitempikin :)
VastaaPoistaKiva blogi sulla, jään varmasti seuraamaan! Mä luulen et kaikil vaihtareil on ongelmia sen kans et miten energia riittää uusien asioiden omaksumiseen ja ylipäätään sopeutumiseen ilman et väsyy ainakin alussa. Musta sä voisit ihan hyvin sanoa suoraan, kohtaliaalla tavalla tietty, sun hostsiskolle ettet iltaisin oikeen jaksa valvoo myöhään ja jäät mielelläs välillä kotiin. Tsemppiä ja paranemisia!:)
VastaaPoista-anna-
Nef, oi voi. Toivottavasti tosiaan menee ohi. Mua vaa pelottaa et tää pahenee ku joudun ny mennä pelaa tennistä tonne ulos joka pv! Koulut ei oo viel alkanu. Alkaa joskus 2 viikon päästä. :) En oikein tiedä, mikä olis hyvä pituus ku aattelen et saattaa tulla liian pitkiä sit jos rupeen kauheesti kertoon kaikkee ja sit loppuu ihmisten mielenkiinto. :D
VastaaPoistaanna, kiva että tykkäät! :) joo väsymys on varmasti tosi yleinen oire vaihtareilla näin aluksi. ehkä mä joku päivä tosiaan sanon siskolle, että mee sä vaan. mä jään kotiin. se vaan helposti luulee mun pitkästyvän, koska se työskentelee niin paljon + pelaa lentopalloa.
blogias on kiva seurata ja on mukavaa, että pystyt kirjoittamaan ikävistäkin puolista. tsemppiä vaan, kyllä olo siitä paranee! :)
VastaaPoistaAnonyymi, kiva kuulla! :) alan tulla epätoivoiseks tän taudin kanssa, mutta eiköhän tää tästä.
VastaaPoistaHeey! älä huoli, mäkin olin alussa ihan hukassa mun host siskon ja sen kavereiden kanssa kun en tajunnut että mistä tai kenestä ne puhuu! Mut jotenki nyt oon ajautunu viettämään enemmän aikaa pelkästään mun host siskon kanssa, ja tutustumaan siihen paremmin, niin jos on mitenkään mahollista niin tehkää jotain kahestaan !:) Ja jos alotat jonku harrastuksen koulussa niin saat IHAN varmasti paljon kavereita sitäkin kautta ettei sun tarvii hengata pelkästään sun hostin ja sen kamujenkaa !
VastaaPoistaJa mitä tohon tautiin tulee niin parane pian!!:) kaikki kääntyy hyväks oon varma siitä!
<3:llä room mate from NYC :)
Toi ulkopuoliseks ja suunvuorojen vähyys on tuttuakin tutunpaa :( mieti, jopa mä joka on suupalttien kuningatar ei saa täällä suunvuoron melko harvoin ja sillon ku saa ei keksi mtn sanomista ._. mutta luulen ku me tästä kieli haltsataan kohta upeesti ja tutustutaan tyyppeihin kumpikin tykönämme nii toi ongelma on taaksejäänyttä elämää (-: si voi elää niinku suomes.. toivoisin et se tapahtuis PIAN.. kyllä sä tosta taudista selviät sillä kuuluisaakin kuuluisammalla suomalaisella sisulla ! :-)
VastaaPoistaIhana blogi, todellakin jään seuraamaan pitkin omaa vaihtarivuottani :>
VastaaPoistariina, joo siskon kans vois tosiaan joskus viettää enemmän aikaa vaan kahdestaa. ollaan aina jossain porukassa. ja juu alotin tenniksen ja ne tytöt siel on ihania, kauheen kannustavia (koska oon niiiin huono... :D)! ja joo haluaisin todellakin parantua. terveenä on niin paljon helpompi nauttia elämästä!
VastaaPoistaSami, sulle tekee ehkä ihan hyvää olla välillä hiljaa. :) mun sisu alkaa kohta loppua!! no ehkä mä kestän... pakko!
Kerli, kiitti. :) Amerikassa sinäkin? No missä tahansa oletkin, niin nauti vuodestas!
Saksaaan lähden kahden viikon päästä :>
VastaaPoista