Monet vaihtarit sanoo, että kannattaa liittyä johonkin urheilujoukkueeseen vaihdossa. Se helpottaa kavereiden saantia ja saa sitä liikuntaakin! Itse ajattelin siis, että hommaan itseni jonnekkin keinolla millä hyvänsä. Itse en kuitenkaan koe, että sain jotenkin "helpommin" joukkuelaisista kavereita. Yhtälailla sitä pitää tehdä työtä ja olla aktiivinen niidenkin kanssa. Tietenkin ymmärrän sen, että siellä helpommin tutustuu ihmisiin. Ei koulussa käytävällä yhtäkkiä vain menisi puhumaan tuntemattoman kanssa. Sama harrastus auttaa löytämään uusia kontakteja. Älkää kuitenkaan olettako, että ne olisi heti sun kavereita.
Mun tennis kauden alku oli aika hankala. Muistan sen hetken niin hyvin, kun oli ensimmäiset reenit ja yksi tyttö joukkueesta, Chelsea kysyi haluaisinko lämmitellä hänen kanssaan. Chelsea löi pallon minulle ja minä löin takaisin. Pallo lensi jonnekkin aivan muualle kuin minne sen olisi pitänyt. Olin niin nolona ja ajattelin, että ei hemmetti, ei tästä tule yhtään mitään.
Parilla ekalla kerralla sain siis hieman sellaista yksityisopetusta. Yksi tyttö Kathryn (kolmas host sisko) ei voinut pelata, koska hänen jalassaan oli jotain, joten hän opetti minulle lyöntitekniikkaa yms. Jotenkin hävetti olla siinä joukkueessa, koska olin kirkkaasti huonoin. En kuitenkaan halunnut luovuttaa.
Ensimmäisen viikon jälkeen sairastuin sitten keuhkoputkentulehdukseen ja lääkäri sanoi, että en saisi pelata viikkoon. Piti parantaa keuhkot. Kävin sitten reeneissä katselemassa seuraavana päivänä ja kerroin sairaudestani. En sitten varmaan huomannut ilmoittaa, että en ole tulossa pelaamaan koko viikkoon.
Viikon päästä, kun menin taas reeneihin suht terveenä, kaikki oli muuttunut. En enää yhtään tuntenut kuuluvani porukkaan. Kaikki katsoi minua oudosti. Kaikki oli oikeastaan luullut, että olen lopettanut pelaamisen. Se päivä oli niin kamala! Valmentaja sanoi, etten voi enää olla joukkueessa, koska en ole ollut reeneissä. Yritin selittää, että olin kipeä, mutta ei tuntunut auttavan. Valmentaja kuitenkin soitti koululle ja siellä tiedettiin mun sairaudesta. Ne sanoi valmentajalle, että mulla on oikeus jatkaa joukkueessa. Joten jatkoin, en tosin kovin iloisilla mielillä. Mutta en edelleenkään halunnut luovuttaa.
Host äiti kuitenkin ehdotti, että käyn muutamalla yksityistunnilla, että pääsen hieman muiden tasolle. Äiti tiesi nimittäin hyvän tennis opettajan, joka asuu täällä Skaneateleksessa myös. Ajattelin, että se olisi ihan hyvä idea ja voi luojan kiitos se oli paras idea! Ken, mun yksityisopettaja, oli aivan mahtava! Opin niin paljon uusia juttuja sen kanssa ja tenniksen pelaaminen oli niin hauskaa. Aloin oikeasti nauttimaan siitä ihan kamalasti! Kävin siis kahdella eri yksityistunnilla (42 dollaria per kerta...) ja se auttoi mua ihan hirveästi. Jos olisin rikas, niin kävisin koko vuoden Kenin yksityistunneilla. Ne on niin hauskoja ja Ken on niin hyvä opettaja!
Tämän jälkeen olin jo vähän enemmän muiden tasolla. Pääsin taas pikku hiljaa, hiiren askelilla, mukaan joukkueeseen. Mutta tuo keuhkoputkentulehdus todella pilasi kaiken. Jouduin rakentamaan jotenkin kaiken uudestaan, koska olin niin ulkopuolinen! Ja tuntui, että Joy (joka liittyi joukkueeseen minun sairastaessa) oli totaallisesti vienyt minun paikkani joukkueessa. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin sisään porukkaan, vaikka helppoa se ei ollut.
Pääsin pelaamaan kahteen eri peliin. Suurimmassa osassa peleistä pelasin sellaisen "harjoitus" pelin, joka ei vaikuta mihinkään. Ensimmäisen oikean pelini hävisin. Pelasin siis nelinpeliä Averyn kanssa. Toisen pelin pelasin Olivian kanssa ja me voitettiin se peli. Se päivä oli sama päivä Homecoming football pelin kanssa. Se päivä oli niin mahtava! Pelasin niin hyvin ja sain niin paljon kehuja kaikilta. Valmentaja huusi vielä autosta minulle, ennen kuin lähti kotiin: "Sonja, you are superstar!".
Meidän joukkue pääsi sitten vielä pelaamaan sectionalseihin, eli parhaat pelaa parhaita vastaan. Pelasin myös siellä Olivian kanssa, mutta se peli me hävittiin. Olin jotenkin niin pettynyt itseeni, koska jotenkin tuntui, että olisin voinut pelata paremminkin. Ja siihen meidän tennis kausi sitten päättyikin. Se oli ihan älyttömän lyhyt loppujen lopuksi!
Nyt on hieman haikea olo, kun ei ole enää tennistä. Kaipaan joukkuetta, hieman myös valmentajaa ja ennen kaikkea itse tennistä! Rakastuin siihen lajiin. :) Voisin oikeastaan sanoa, että olen löytänyt lajin, joka on eniten "mun juttu". Haluasin niin jatkaa pelaamista Suomessa!
Aion täällä ainakin jatkaa reenaamista, vaikka tennis kausi onkin ohi. Menen nimittäin Kenin ryhmätunneille (19 dollaria per kerta) ja odotan niitä kyllä niin innolla! Ne on varmasti mahtavia, koska valmentaja on niin huippu!
Mutta joku anonyymi joskus kysyi, voiko jotain harrastusta aloittaa täällä vaikka ei sitä olisi harrastanut Suomessa aikaisemmin. Vastaus on ehdottomasti kyllä! Vaihtovuosi on uusien juttujen kokeilua ja tennis oli minulle aivan uusia juttu! Ja ihan hyvin loppujen lopuksi pärjäsin. Ennakkoluulottomasti vain uusiin juttuihin mukaan. :) Niin tästä vaihtovuodesta saa irti eniten!
Unohdin kertoa ihan kokonaan Senior Nightista. Täällä on nimittäin Senior Night silloin, kun on viimeinen kotipeli. Meidän viimeinen kotipeli peruttiin sateen takia, mutta juhlittiin silti Senior Nightia. Se oli niin ihana yllätys, koska tosiaan en tiennyt siitä aikasemmin mitään. Joukkueen senioreita siis juhlitaan, koska tämä vuosi on niiden viimeinen vuosi. Ja minähän olen siis senior myös. Meidän joukkueessa senioreita oli vain kolme! Jokatapauksessa se oli ihana yllätys. Host äiti oli kutsuttu sinne myös, mutta ei se mulle silti mitään kertonut. Ei se mitään, rakastan yllätyksiä!
Kathryn oli tehnyt mulle ihanan kortin, joka on tossa alapuolella kuvassa. Se oli niin hieno! Joylle ja Chelseallekin (kahdelle muulle seniorille) oli tehty kortti, mutta mun oli ehdottomasti hienoin! Senior Night oikeastaan sai mut tunteen enemmän vielä osaks porukkaa. Kaikki oli niin mukavia, otettiin kuvia ja syötiin kakkua! Kakustakin laitan kuvan alapuolelle, se oli niin mahtava! :)
Kathrtynin kortti minulle! Huomatkaa tennis pallo o -kirjaimena. Se on siis liimattu kiinni tohon paperiin.
Valmentaja Bev ja seniorit Chelsea, Joy ja minä
Meidän pieni joukkue kokonaisuudessaan :)
Minä ja host äiti. Kummatkin saatiin ruusut!
Seuraavaksi sitten varmaan aloitan indoor trackin, eli yleisurheilun. Saa nähdä mitä siitä tulee! :)
Nyt menen nukkumaan, että jaksan taas aloittaa kouluviikon huomenna! Täällä ei siis valitettavasti ole syyslomaa niin kuin teillä siellä Suomessa. Nauttikaa siitä kaikin siemauksin. Huomenna mennään Health luokan kanssa tutustuun Syracusen sairaalaan. :) Odotan sitä ihan mielenkiinnolla. Jos pääsis vaikka Greyn anatomia fiilikseen siellä. Haha! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti