I'll spread my wings and I'll learn how to fly

Anteeksi pitkä tauko viime kirjoituksesta! On vaan jotenkin ollut kauheasti tekemistä ja silloin kun on vähän vapaata, niin ei oikein huvita kirjoittaa tänne. Mutta kirjoitan nyt tapahtumia yms. mitä tässä parin viikon aikana on tapahtunut. En jaksa yksinkertaisesti ladata nyt kuvia, joten saattaa olla ehkä hieman tylsää luettavaa, mutta parempi kuin ei mitään. Eks je? :)

Unohdin muuten laittaa edelliseen postaukseen kuvia kurpitsoista, mitä oon täällä kaivertanut! Suunnittelin laittavani niistäkin kuvia tuohon Halloween postaukseen, mutta unohdin. Niitä on kuitenkin Facebookissa. Oli hauskaa kaivertaa ensimmäistä kertaa kurpitsa! Se jotenkin niin kuuluu tänne amerikkalaiseen Halloweeniin.

No jokatapauksessa viime viikko oli ihan kamala! Se ei meinannut millään loppua. Päivät mateli niiiiin hitaasti. Yleensä aika vierähtää täällä kuin siivillä. Ehkä se oli ihan hyvä, että välillä aika menee vähän hitaampaa! Olin vain älyttömän väsynyt aina koulussa ja illalla kotona. Ja tuntui, ettei ikinä tule se odotettu viikonloppu.

Viime viikonloppuna oli Carolinen synttärit! Annoin lahjaksi Fazerin suklaata, äidin lähettämän Kalevala korun ja tein kortin. Ainiin ja tein myös unelmatortun! Aluksi vaikutti siltä, että voi ei, tää ei tule onnistumaan. Ja olin vieläkin sitä mieltä, kun laitoin valmiin kakun jääkaappiin. Sunnuntaina, kun äiti otti jääkaapista mun kakun ja yhden toisen kakun esille, Caroline ei ottanut mun kakkua vaan sitä toista. Harmitti ihan kauheesti, koska tein sen kuitenkin sille. Musta tuntuu, ettei se koskaan kunnolla edes maistanut sitä, ennen kuin se meni pahaks. Host äiti kyllä tykkäsi ja halusi jopa reseptinkin! Ja sitten kun lopulta itsekin uskallauduin maistamaan sitä, niin se oli oikeasti hyvää! Yritin syödä sitä itse, kun ei se muuten tuntunut jääkaapista katoavan. Loppujen lopuksi heitettiin pieni pala roskikseen, koska se alkoi menemään jo vähän huonoks.

Carolinen syntymäpäivänä, lauantaina, mentiin kaveriporukalla italialaiseen ravintolaan Syracuseen. Oli tosi hyvää ruokaa! Sen jälkeen mentiin katsomaan meidän koulun näytelmä, joka oli ihan hyvä. Olen alkanut harkitsemaan, että liityn keväällä koulun tekemään isompaan näytelmään, joka on musikaali. Olisi hauska olla sellaisessa mukana sitten keväällä! Luultavasti toteutan tämän idean. Ellen sitten rakastu ensi viikolla alkavaan yleisurheiluun niin, että haluan tehdä sitä sitten keväälläkin näytelmän sijasta. Kuka tietää...

Tämä viikko on sitten taas mennyt normaalilla nopeudellaan, eli suht nopeasti. Keskiviikkoon asti oli normaalisti koulua, mutta torstai ja perjantai olivat vapaita. Ja nuo vapaapäivät on ollu kyllä tämän viikon kohokohta!

Torstaina uskallauduin leipomaan uudestaan! Meille tuli kylään Joy, Maureen ja Carrie. Tein heille mokkapaloja ihan tuntemattoman reseptin kanssa. Otin sen nimittäin netistä. Ja ainoana perusteluna on hyvän näköinen kuva! Sen takia valitsin sen reseptin ja olin niin onnellinen, että se onnistui kunnolla! Tytöt rakastuivat jo pelkkään taikinaan ja kuorrutukseen. Kaikki halusi nuolla käytetyt astiat. Ja kun sanoin, että meidän pitää odottaa ensin kakun jäähtymistä, ennen kuin laitan kuorrutuksen ja sen jälkeen kuorrutuksen jähmettymistä, kaikki alkoi olla kärsimättömiä! Lopulta, kun annoin luvan syödä, kaikki rakastui mokkapaloihin! Success!

Maureen ja Joy jäi yöksi meille, koska perjantai aamuna lähdettiin aikaisin ajaan kohti New York cityä. Haha, no ei me ihan cityyn asti menty, mutta melko lähelle sitä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen päädyttiin paikkaan nimeltä Woodbury commons. Se on siis outlet mall, eli sieltä löytyi kaikki mahdolliset merkkivaatteet halvalla. Se ei ollut iso rakennus, jossa oli pieniä liikkeitä, se oli ikään kuin pieni kylä täynnä muotiliikkeitä. Todella suloinen paikka! Jos haluat käydä kurkkaamassa sen nettisivuja, niin klikkaa tästä. :) Ostin sieltä muutamat kengät ja yhden villapaidan. Olisin halunnut löytää talvitakin. Olen niin kateellinen, kun Joy löysi ihanan! Eikä sitä tietenkään samaa voi ostaa. :D

Joysta puheenollen, välillä tykkään siitä tosi paljon, välillä en oikein yhtään! Esim, kun se oli torstaina meillä yötä ja me valvottiin kaksin ties kuinka myöhään vain jutellen kaikesta, se oli tosi mukavaa. Mutta välillä taas joku tökkii ja pahasti. En oikein osaa sanoa mikä siinä on... Saattaa olla että nää mun tunteet on vaan jotain kateutta. Joy tuntuu olevan niin suosittu ja kaikki rakastaa sitä. Ajattelin, että kaikki on hyvin niin kauan kun mulla on mun omat kaverit. Ja kaikki tosiaan oli ihan hyvin, mutta nyt tuntuu että Joy alkaa olla aina meidän kanssa. Mun kaverit on täällä niiiin ihania! Ne saa mut tosi hyvälle tuulelle. Vapaa-ajalla haluaisin olla vain niiden kanssa ilman Joyta. Koska olen koulussa melkein kokoajan Joyn kanssa. Ja nyt tuntuu, että olen kokoajan Joyn kanssa. Ja jos Joy on paikalla niin huomio on aina siinä. Alan väsyä siihen!

Tänään oli suht normaali päivä. Mentiin parin tunnin ajomatkan päähän (voi luoja tätä autossa istumista!) katsomaan poikien soccer peliä. Pojat voitti! Jos ne voittaa vielä pari seuraavaa peliä, niin ne voittaa staten! Eli ne on New Yorkin parhain high school soccer team! Täytyy pitää peukut pystyssä poikien puolesta.

Tällä viikolla on ollut pinnalla mun muutto seuraavaan perheeseen. Puhuttiin siitä vähän mun host perheen kanssa ja host äiti sanoi lähettävänsä spostia mun toiselle host äidille ja kysyvänsä koska niille sopisi parhaiten mun muutto. Caroline on selvästi masentunut mun muutosta! Se yrittää puhua, että jos haluan, voin olla täällä jouluun asti. Koska se selvästi haluaa että yritän olla täällä joulunkin. Ja tällä hetkellä mulla on todella ristiriitaiset tunteet tän muuton kanssa! Koska jos kyse olisi vain Carolinesta, niin mä jäisin tähän perheeseen vaikka koko vuodeks! Mulle tulee Carolinea niin ikävä...

Sitten taas kun ajattelen yleisesti tätä perhettä, niin host äiti on ihan jees. Mä oon tottunut sen juttuihin ja yleisesti ottaen tykkään ihan mun host äidistäkin. Host isästä en sano juuta enkä jaata. En oo koskaan oikeesti ees kunnolla jutellut sen kanssa! Se on niin kaukainen ihminen mulle, harvemmin se ees on kotona.

Sitten alan ajattelemaan Caroline Moorea, mun toista host siskoa. Se on parasta kaveria Kealyn kanssa, josta tykkään kyllä tosi paljon! Ja oon varma, että tulen sen kanssa oleen paljon yhdessä muuton jälkeen. Mutta olen kuullut kaikkia tarinoita, kuinka Kealy menee ravintolaan poikaystävänsä Ryanin kanssa ja sitten niiden kanssa menee Jeff tyttöystävänsä Ellenin kanssa + Caroline. Caroline on viides pyörä. :D Kai mä tuun olemaan sitten Carolinen deitti. Ei ei ei... En halua. Toi tilanne kuulostaa jotenkin niin kiusalliselta. Pelkään et joudun tollasiin usein muuton jälkeen. Kerroin tosta kyllä Carolinelle (Waltonille) ja se sanoi, että "soitat sit mulle niin tuun pelastaan sut sieltä". Haluan muutenkin muuton jälkeen olla yhtä usein mun vanhojen kavereiden kanssa, vaikka Caroline Moore ei niiden kanssa niin usein olekkaan. Toivottavasti se on sille okei... Ehkä mä ajattelen liikaa. Toivottavasti kaikki vaan sujuu sitten omalla painollaan.

Mutta niin... En osaa sanoa, haluanko muuttaa vai en. Toisaalta joo, toisaalta en. Ja tosiaan ainut asia, mikä mua pidättelee tässä perheessä, on Caroline. En tiedä, miten tuun pärjään ilman sitä! Ja tänään me jotain pelleiltiin Carolinen kanssa taas, niin Katherine sanoi Maureenille: "miten noi kaksi tulee pärjään, kun Sonja muuttaa?". En tiedä, en tosiaan tiedä. Toivottavasti Caroline Moorenkin kanssa klikkaisi, mitään muuta en toivo yhtä paljon!

Tässä nyt vähän parin viikon takaisia tapahtumia ja tuntemuksia!
Ensi kerralla lupaan laittaa vähän kuviakin piristykseksi. :)
With love Sonja