Week with the family

Ihan aluksi suuret onnitelut Suomelle maailmanmestaruudesta! Harmittaa hieman, etten ole Suomessa juhlistamassa tata tai yleensakaan kokemassa sita hienoa juhlahumua, mita tama varmasti sai aikaan suomalaisissa! Mutta olen silti alyttoman onnellinen Suomen puolesta! Metsastin sita pelia netista ja loysinkin sen jopa Mertarannan selostamana, joten oli tosi kiva katsoa se peli taalta. Aivan upea peli, upea voitto! Olen todella ylpea, etta olen suomalainen. :)

Mutta sitten parin viikon takaisiin tapahtumiin! En ehtinyt viime viikonloppuna kirjoittaa enempaa (vaikka piti olla rauhallinen viikonloppu), joten kirjoitan nyt! Laitan hieman kuviakin, mutta samat sanat mita viime postauksessa: kiinnostuneemmille loytyy facebookissa lisaa kuvia. :)

Floridasta suuntasin siis lauantaiaamuna hyvin hyvin aikasin Tampan lentokentalta kohti Newarkin lentokenttaa. Ei sita oikein osannut ajatella etta kohta nakee oman perheen. Pieni "jannitys" oli ja varsinkin sit kun kavelin lentokoneesta pihalle ja kavelin kohti sita porttia missa oletin perheeni odottavan mua. Ja siellahan ne sitten odottikin! Kylla siina kyyneleet nousi pintaan, vaikka en aluksi odottanut etta olisin alkanut itkeen. Mutta oli se kuitenkin niin ihana nahda perhe pitkasta aikaa!

Hyvin pian tuli sellainen olo, etta eihan tassa ole mitaan 8kk valissa ollutkaan. Jotenkin tuntu, etta kaikki jutut oli ihan samoja vanhoja ja kaikki oli jotenkin niin kuin aina ennenkin. Ei siella Suomessa varmaan ole asiat paljo tan vuoden aikana ehtiny muuttua, haha. Itsella oli vahan kielet sekaisin. Muistan kun heti lentokentalla aiti selitti jotain ja olin ihan pokerryksissa ja kysyin "what?". Pikkusanat helposti tuli englanniks ja muistan ensimmaisena aamuna ku herasin hotellilta, aloin puhuun jotain siskolle englanniks. Se vaan tulee jotenkin luonnostaan, mutta kylla siihen suomeen nopeasti tottuu!

Vietettiin New Yorkissa aikaa lauantaista keskiviikkoon. Siina ajassa ehti nakea kaikki nahtavyydet (uudestaan. kesallahan tuli ne jo aika hyvin koluttua), shoppailtua ja nahtya viela toinenkin Broadway musikaali: Mamma Mia! Rakastan sita musiikkia siina, joten oli tosi kiva kokemus paasta nakeen se.

Saat oli myos tosi ihanat! Ensimmaiset paivat oli vahan viileampia, mutta sitten tuli ihan kunnon kesasaat! Itse olin just tullut Floridasta, niin ei se auringonpaiste niin huolestuttanut. Mutta mua nauratti, kun kaikki muut sitten palo pikkasen.

Alin kuva on yhdesta puistosta, jossa oli kuvaukset just paalla. Kavin kysyy yhdelta turvamiehelta, mita siella kuvataan. Kyseessa oli tv sara White Collar. En tieda itse sarjasta mitaan, mutta bongattiin toi mies sielta kuvauksista!! Tunnistatteko? Jos olette yhtaan Sex And The City faneja, niin tossahan seisoo se Stanford joka nayttelee sita homoa Sinkkuelamaassa. Aahahaa, ma olin ihan innoissani ja olisin hirveesti halunnu menna juttelee ja ottaa kuvan sen kanssa, mutta ei sinne voinut menna ku oli kuvaukset paalla. :( Nahtii toisetki kuvaukset Central Parkis, mut sielta en bongannu ketaan tunnettua henkiloa.

Mun perhe Suomessa oli isantaperhe yhdelle amerikkalaiselle tytolle tan vuoden aikana. Keskiviikkona, kun lahdettiin ajeleen Nycista, mentiin Albanyyn, missa tan tyton perhe asuu. Mun perhe oli jo tavannu ne, koska sen tyton perhe tuli kaymaa Suomessa. Joten keskiviikkona me mentiin sitten vieraileen niiden luona ja makin paasin tapaan tan perheen. :)

Torstaina "pienen" shoppailun jalkeen saavuttiin Skaneatelekseen Rotary kokoukseen. :) Rotary klubi paasi tapaan mun perheen ja perhe paasi nakeen millaisia taalla noi Rotary kokoukset on. Kaikki oli kauheen mielenkiintoisena tapaamassa mun perhetta. :) Aitia vahan jannitti, miten se tulee parjaan englannin kanssa, mutta ihan hyvinhan se meni! Olen saanut paljon kuulla siita, miten vanhemmilla oli hyva englanti. :)

Perjantaina vein siskoa vahan kouluun ja naytin paikkoja. Jotkut oli kuulemma luullut meita kaksosiksi. Ei nyt sentaan... :D Sielta lahdettiin sitten Niagaran putouksille ja tuli kaytya Kanandankin puolella. :) Putoukset oli hienot, vaikka saa oli hieman sateinen ja kylma. Kun kuulin,etta tulen asumaan New Yorkissa, ajattelin etta Niagaran putoukset on nahtava! Nyt on ne onneksi nahty. :)

Perjantaina tuli taas shoppailtua vahan lisaa. Taytyy sanoa, etta vaikka kuinka shoppailusta tykkaankin, niin ton viikon aikana alko kaiken maailman Mall:it sun muut tulla korvista pihalle! :D Mutta minkas sille voi, ku Amerikassa ollaan ja halpaa on. Porukat halus uusia koko vaatekaappinsa. Olisitte nahnyt kuinka niiden matkalaukut hipoi niita painorajoja, kun ne lahti!

Lauantaina meilla oli suuren suuri Brunch. Mooret jarjesti sen, jonne oli kutsuttu kaikki host perheet. Se oli ihanasti tehty Mooreilta, koska olin hieman ajatellut sita, etta olisi kiva saada kaikki koolle. :) Mun counselor Lori tuli ottaan kuvia meista kaikista yhdessa. Mun kamerassa oli yksi kuva, missa kaikki nayttaa hyvalle paitsi mina olen silmat kiinni! :( Ja se on paras kuva, mita mun kamerasta loytyy. Mutta onneks host isalla on tosi hyva kuva! Aion ottaa sen itselleni, mutta tanne pitaa laittaa nyt toi mun silma kiinni -kuva.

Brunchin jalkeen kierreltiin Skaneateleksessa ja otettiin muutamia kuvia. :)

Pakko viela selittaa, mita toi "Finnish Line" tarkottaa. Se on siis Jimin (tokan host isan) keksima vitsi, jos sita nyt vitsiksi voi kutsua. Se kerto sen mulla ekana paivana ku muutin niiden taloon ja siita lhtien se on kertonut sita mulle uudestaan ja uudestaan + kaikille mahdollisille muille. Se on niin kulutettu vitsi ja siita on vaan tullut semmone Jimin tavaramerkki. Legenda, jota en tuu koskaan unohtaan. Ja mun vanhempien kunniaks Jim teki ton kyltin ja oli pakko sit kuvat ottaa sen alla. Mut tassa tulee taa huima "vitsi", joka pitaa kertoo enganniks, koska suomeks se ei oikein toimi:

Do you know why Sonja is so good at tack?

Because she knows where the Finnish line is!

Jep jep... Surkea vitsi, mutta sen surkeus tekee siita hauskan enka voi olla nauramatta. :D

Sunnuntaina perhe lahtiki sit ajaan takasin Nyciin ja lento lahti takaisin Suomeen. Viikko oli tosi hauska, mutta oli jotenkin ihana huokaista sunnuntaina syvaan ja vahan rentoutua. Ensin Florida ja sitten toi erittain tapahtumarikas viikko perheen kanssa, jollon oltiin kokoajan menemassa ja tulemassa. Olin niin poikki sunnuntaina, etta en tehnyt kylla yhtaan mitaan! :)

Rotaryt ja muut vaihtari-ihmiset usein sanoo etta perheen vierailu ei oo hyvaksi vaihtarille ja se pahentaa koti-ikavaa. Taytyy sanoo, etta jos vaihtarilla on tosi vaikea alku ja sopeutuminen kestaa kauan, perheen tulo ei valttamatta ole hyva juttu. Mun tilanteessa se ei tuonut minkaan nakoisia negatiivisia asioita! En ma alkanut ikavoimaan uudestaan niiden lahdettya. Suurin syy on varmaan se, etta tiedan tan ajan taalla menevan aivan liian nopeaa ja mulla on enaa muutama kuukausi jaljella. En halua kuluttaa siita hetkeakaan uudestaan ikavoimiseen. Mun pitaa ottaa taalta kaikki mahdolline ilo irti, koska parin kuukauden paasta olen taas kotona ja kaikki palaa siihen normaaliin arkeen.

Taytyy sanoa, etta huhtikuu oli varmaan paras kuukausi taalla tahan mennessa. :) Toivottavasti kesasta tulee yhta ihana ja tapahtumarikas. :)

Kirjoittelemisiin!

Sonja

Spring Break in Florida

Kauhean pitka tauko ollut nyt viime postauksesta. On vaan yksinkertaisesti ollut ihan kamalasti ohjelmaa! Huhtikuu oli ehdottomasti kiireisin kuukausi. Paljon tapahtumaa, matkustelua yms. Nyt on vihdoin viikonloppu, jolle ei ole sen suurempia suunnitelmia. Eli on ihan kiva huokaista ja olla tekematta mitaan sen erikoisempaa. Mutta halaun nyt ehdottomasti kirjoittaa ton Spring Breakin pois alta.

Spring Break oli siis huhtikuun siina puolessavalissa/loppupuolella. Lahdin host perheeni kanssa (jonka kanssa menee tosi kivasti!) Floridaan. Helmikuussa (muistatte varmaan) olin Floridassa, mutta nyt menin paljon paljon etelampaan. Muutaman tunnin paahan Miamista. Oltiin itapuolella saarella nimelta Palm Island.

Lentokentalla siskojen kanssa. :) Grace ja Kathryn

Rakastuin etelaiseen Floridaan! Se on niin kaunista siella. Palmuja, turkoosi meri, valkoista hiekkaa, simpukoita ja auringonpaistetta! Kaikki oli ihan taydellista. :) Saa oli joka paiva siella kolmessakymmenessa, eli ihan mukavan rusketuksen sain haalittua! Kathryn ei kayttany ekana paivana aurikorasvaa ollenkaan, joten se paloi tosi pahasti. Se vahan pilas sen alkuviikon siella, koska se oli niin kipea etta sen piti pysya aika paljon vaan sisalla. Kuulemma joka vuosi sama juttu, kun Kathryn on niin malttamaton ja haluaa ruskettua, niin se ei suostu kayttaan aurinkorasvaa. Mut Floridassa aurinko on niin voimakas, etta pakko siella jotain kayttaa! Mut eikohan Kathryn nyt oppinut ja ensi vuonna osaa sitten suojata itsensa. :)

Me vuokrattiin siis sellainen asunto beachilta, mika oli kiva. :) Ja siina vieressa oli sitten uima-allas ja sellainen kuuma-allas (hot tub). Kaikki kulki siel saarella golfautoilla! Se oli hauska. :) Saarelta loytyi myos ehka yksi ravintola ja sellanen jaatelokioski missa oli tosi sopo poika myymassa jatskia. ;) Kathrynin kanssa mentiin ostaan jaateloa joka valissa ihan vaan sen takia, etta paastais vahan jutteleen sen jatkan kanssa. :D Mutta kaiken kaikkiaan Palm Island on vaan tarkoitettu sellaiseen rentoutumiseen altailla/beachilla ja sit siella oli jokapuolella tenniskenttia! Pelailtiin vahan tennistakin. :) Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Mulla kavi tosi hyva tuuri, koska Mooret (mun toka hostperhe) oli lomailemassa viereisella saarella. Sovittiin etta meen viettaan sitten niiden kanssa aikaa muutamaks paivaks. Niiden saari oli vahan "menevampi" saari. Siella oli pieni kyla ihanine liikkeineen ja ravintoloineen. Julien isan talo on talla saarella ja niinkuin olettaa saattaa, upea talo olikin! Oli aivan ihanat pari paivaa Moorejen kanssa. :) Enimmakseen oltiin altaalla, beachilla, pyorittiin vahan kylilla Carolinen kanssa ja illalla katsottiin auringonlaskua. Ehka kaunein auringonlasku, minka oon ikina nahny!

Oon aika laiska lataan ihan kauheesti kuvia, joten suosittelen kaikkia enemman kiinnostuineita meneen Facebookiin! Sielta loytyy enemman. :)

Viikko oli aivan ihana ja en olis millaan halunnu lahtea tuolta paratiisista New Yorkiin. Vaikka loppujen lopuksi Nycissakin oli tosi ihanat saat! Mutta tosiaan tuolta Floridasta suuntasin suoraan Nyciin, jossa mua odotti mun Suomiperhe lentokentalla! :) Se oli jannaa, mutta kerron siita seuraavas postaukses! Yritan senki kirjottaa tan viikonlopun aikana, koska haluan naa "isommat" jutut pois alta.

Mutta siis, ensikertaan!

Terkuin Sonja (joka on paljon ruskeempi ku monet muut meidan koulussa ja se tuntuu niin oudolta, ku oon aina se vaalein! :D)

Kaikki on taas uutta ja ihmeellistä

Ihan aluksi taytyy kertoa, etta mun kone on rikki ja sain host perheelta uuden koneen kayttooni. Mutta tassa koneessa ei ole ääkkösiä, joten koittakaa parjailla ilman!

Viime viikon sunnuntaina muutin sitten kolmanteen ja viimeiseen perheeseeni. Tunnelma oli aika surullinen sunnuntai-aamuna. Jim oli teippaillu paperilappuja ympari taloo, jossa luki mm "we will miss you", "please don't go" yms. Oon niin onnellinen, etta Mooreista tuli niin rakas perhe mulle. Mutta sen takia perheen vaihto oli entista vaikeempaa.

Illalla iski jotenkin se totuus, etta nyt sitten en enaa asu siella. Olin aika surullinen ja jotenkin karsin kauheeta "koti-ikavaa". Tunteet oli kuitenkin suht samanlaiset ku ekanki muuton aikana, joten tiesin/luotin siihen, etta kylla mun olo paranee ku aika kuluu. Ei sita heti voi tuntea oloonsa kotoisaksi. Uuteen perheeseen ja kotiin kestaa hetki tottua. Mut sit kun siihen tottuu, niin kylla se siita sitten taas menee! Ja voi olla hyvin mahdollista, etta nykyisestakin perheesta tulee tosi laheinen perhe mulle!

Talo on kaunis, missa asun ja mulla on oma kiva huone kylppareineen. :) Joku paiva otan sit kuvia ja laitan tanne. Asun kuitenkin nyt taas vahan kauempana tosta koulusta ja kylasta, mutta enkohan ma saa kyyteja pyydettya jos silta tuntuu. Se oli vaan niin helppoa asua Mooreilla, kun pystyin kavella paikasta toiseen. Mutta nopeestihan tahan autolla kulkemiseen taas tottuu. :) Tosin jos oli pyora, niin silla kulkis varmaan aika katevasti. Tosin taalla ei ikina naa ketaan pyorailevan. Joskus vaan joitain kuntopyorailijoita. Autolla taalla kaikki kulkee.

No jokatapauksessa parin paivan sisalla se "koti-ikava" alkoi helpottaa. Mulla on kaksi siskoa uudes perhees. Vanhin on Kathryn 16 ja nuorempi on Grace 14. Talla hetkella kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. :) Tulee varmasti tosi mukavat 3kk tan perheen kanssa!

Eilen mulla oli sitten mun Rotary presentation. Kaikille tuleville rotaryvaihtereille, teidan pitaa pitaa esitelma Suomesta teidan klubille. Ja mun vuoro oli siis eilen. Jannitti pikkasen, mutta tosi hyvin se meni! Sain paljon paljon kehuja ja kaiken kaikkiaan oli tosi mukava kertoa Suomesta. Maailman parhaasta maasta! :D Oli myos kauheen kiva, kun Mooret tuli kuunteleen mun esitelmaa myos. Oli ihana nahda niita ja muutenkin arvostin sita, etta ne tuli kuunteleen. :)

Roosalla, mun siskolla, oli kans synttarit eilen! Eli taaltakin viela isot onnittelut rakkaalle siskolle! Pian nahdaan. ;)

Tallasta mulle talla kertaa. :) Viikonlopun suunnitelmissa on menna huomenna yoks Joylle ja sunnuntaina shoppaileen Floridaa varten. :) Floridaan lahdetaan siis torstaina! Yritan kirjotella jotain ennen sita, mutta jos en ehdi, niin seuraavaa postausta saatatte joutua odottaa aika kauan, koska Florida-matkan jalkeen naan mun perhetta Suomesta. Mutta saatan ottaa tan uuden koneeni Floridaan mukaan, etta ei sita koskaan tieda koska seuraavat rustaukset tulee. :)

Mutta tan paivan rustaukset on nyt tassa!

Love, Sonja

Ps. Onneks taa blogspot tallentaa mun tekstia kokoajan saannollisesti. Kaikki meinaan havis tota viimeista "Mutta" sanaa kirjoittaessa. Mutta loysin koko tekstin luonnoksista! Thank god, olis ollut arsyttavaa alkaa kirjottaan uudestaan.

100 days to go!

Eli sadan päivän päästä tämä tyttö istuu lentokoneessa suuntana rakas kotimaa Suomi. Tosi outoa ajatella, että siihen on vain 100 päivää. Oikeastaan se kuulostaa aika paljolle. Mutta muistan kun täällä elelystä tuli sata päivää täyteen, ajattelin kuinka se oli tuntunut niin lyhyeltä ajalta. Yhdeltä hujaukselta. Toisaalta täältä lähtö hieman ahdistaa ja pelottaa. Mutta samalla myös odotan sitä ihan innolla. Mutta en halua nyt ajatella sitä, koska on tässä nuo 100 päivää vielä aikaa nauttia ja elää hetkessä! Muuten kaduttaa myöhemmin! :)

Eilen mentiin Joyn kanssa Mirbeau nimiseen paikkaan, jossa on paljon tarjolla ihania kasvohoitoja, hierontoja, pedikyyrejä, manikyyrejä yms. Se on tosi upee paikka, mutta hirveen kallis. Joyn host äiti antoi Joylle synttärilahjaks lahjakortin sinne ja mä pääsin mukaan! Meille oli pedikyyriin varaus kuuden aikaan, mutta mentiin sinne jo viideltä. Koska selvis, että siellä on altaita sun muita rentoutusjuttuja niille, jotka odottaa vuoroaan minne lie on ajan varannutkaan.

Mentiin tiskille ja sekoiltiin siinä jotain ihan kunnolla, kun ei oikein tajuttu mitä ne meille tarjos. Sit meille näytettiin kierros siellä itse spaassa ja kikatettiin kaikelle ihan ilman mitään syytä. Me oltiin vaan jotenkin niin haltioituneena siitä paikasta! Ja sit nähtiin meidän pari kaveria siellä työskentelemässä ja se nauratti. Haha loppujen lopuks jäätiin kahden hihittelemään ja vaihtaan bikineitä päälle, kun Katherine (toinen kavereista, joka työskelentelee siellä) tuli sanoon kuinka ne työntekijät tiskillä oli nauranu meille ja miettiny mistä ollaan kotosin.

No, jokatapauksessa Mirbeau on ihana paikka! Se on semmonen Antiikin Kreikka oikeesti. "odotushuone" oli hiljanen huone, jossa oli semmosia aurinkotuoleja missä sai nukkua yms. Ja keskellä pieni allas jonka reunalla jotkut istuskeli ja uitteli jalkojaan lämpimässä vedessä. En kehdannu siellä ottaa kuvia, kun kaikki oli niin hiljaa kylpytakit päällä siellä. Olisin varmaa häiriköiny niiden rauhaa. :-D Jos jotain enemmän kiinnostaa, niin klikkaa tästä Mirbeaun kotisivuille!

Ensin mentiin ulos ulkoaltaaseen, jossa oli sellainen pieni vesiputouskin. Näkyy vähän tossa kuvassa, mikä on alhaalla! Istuttiin siellä varmaan puoli tuntia kunnes mentiin SAUNAAN! Aa, se oli ihana! Pitkästä pitkästä aikaa saunassa! Tosin ei me siellä kovin kauaa oltu, ku Joy ei tuntenu oloaan turvalliseks siellä. Haha, sitä pelotti että se kuumuus aiheuttaa jotain vakavaa ja mä yritin selittää että ei tarvi pelätä. Seinälläki luki jotain varotuksia, kuinka pitää heti lähteä jos tuntee olonsa epämiellyttäväks ja kuinka liiallinen saunominen saattaa jopa johtaa kuolemaan. Ja ei suositella alle 10-vuotiaille. :D Voi voi, no jokatapauksessa oli ihana saunoa!

Pedikyyri oli kans tosi kiva ja kynsistä tuli tosi nätit! Ei oo ikinä ollu varpaan kynnet noin tarkasti lakatut. Ajattelin, että otan kuvan ja laitan tänne, mutta rupesin miettiin, että en mä kyllä halua varpaistani laittaa kuvaa tänne. :D Joten jäätte nyt ilman kuvaa.

Lopuks mentiin Mirbeaun ravintolaan syömään Joyn host perheen kanssa. Odotettiin ruokia tosi kauan ja loppujen lopuks tosi nälkäisenä sain sellaisen pienen annoksen. Se oli siis vähän hienompi ravintola, jossa ruuan ulkonäköön panostetaan! Mutta oli tosi hyvää!

Siellä järjestetään häitä sun muita kesällä, koska se on tosi kaunis paikka ja siellä on tosi upee puutarha. Näätte ton nettisivun kuvista, jos haluatte katsoa. Menisin niin mielelläni uudestaan vaikka manikyyriin tai jotain, mutta ei taida olla varaa. :-( No Joyn kanssa haaveiltiin, että joku antais mullekin lahjakortin sinne mun synttäreinä ja mennään sit Joyn kanssa uudestaan! Aivan ihana paikka!

Ens viikolla luultavasti muutto kolmanteen ja viimeiseen perheeseen. Sen vaan sanon, että siitä tulee vaikeeta!

Love, Sonja

I'm loving every step I take

Haha ihan tähän alkuun laitan uuden hittibiisin! :--D Meidän koulussa kaikki laulaa tota tällä hetkellä. En tiedä, ootteko te kuullu. Mutta jos ette ole kuunnellu aikasemmin, niin kuunnelkaa nyt. Toi on siis niin surkee biisi! Kuunnelkaa noita sanoja... hahaha. Mutta jotenkin se tekee mut iloiseks ja varoitus: se jää soimaan päähän tosi helpolla!



Ei mulla sinänsä mitään suurempaa kirjoittamisen aihetta ole, mutta on tässä nyt sellaista vapaata aikaan, kun ei noita läksyjäkään jaksa tehdä. :D Ja ajattelin, jos nyt vähän kerron vielä sellaisista eroista, mitä täällä nyt jonkin verran vielä huomaa. Oon kuitenkin asunut täällä jo aika kauan, että alkaa olla aika vaikeeta enää huomata eroja. Suomeen palatessa huomaan ne sitten taas paremmin. Mutta jos nyt jotain...

Aloitan pukeutumisesta, koska muutama lukija on kysellyt siitä. Mun koulussa ei siis ole minkäänlaista koulupukua. Kouluun mennään siis ihan normivaatteilla. Mutta kyllä sellaisia pieniä eroja huomaa ihan arkipäivän pukeutumisessa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa tai ylipäätään Euroopassa (ollaan nimittäin Joyn kanssa näitä eroja yhdessä mietitty) mietitään paljon tarkempaan mitä päällensä laittaa. Täällä jotkut saattaa tulla ihan jossain yövaatteissa kouluun eikä kukaan katso ihmeissään. Paitsi minä ja Joy, hah.

Toinen aika suuri ero pukeutumisessa on, että täällä ei välitetä millainen sää on. Voihan sitä pakkasessa laittaa hameen (ilman legginsejä/sukkiksia tms) ja balleriinat jalkaan. Itselle ei tulis mieleenkään... Siis oikeesti keskellä talvea jossain pienessä mekossa ja kesäkengissä kouluun? No, mikäs siinä jos ei kylmä oo! :-) Itse olisin kyllä niin jäässä.

Sitten jos kengistä puhutaan, niin tytöt ei juurikaan käytä nauhallisia kenkiä. Ainoot nauhalliset, mitkä "sallitaan" tytöille, on tennarit. Mä tulin tänne Puman sellaisilla mustilla kävelykengillä (mikskä niitä nyt kutsutaankaan) ja mun eka host sisko joskus aikoinaan sano et täällä ei tytöt käytä tommosia kenkiä juurikaan. Minä ja Joy ostettiin myös halvalla Niken sellaiset nauhalliset kengät ja nekin kuuluu samaan kategoriaan. Ns. "poikien kenkiä". Suomessa työtkin käyttää niitä! Täällä tytöt käyttää paljon UGG:eja tai sellaista kuin Minnetonka merkkiä, joista kyllä tykkään. :-)

Hmm... Yritän miettiä muita eroja pukeutumisessa, mutta ei oo varmaan semmosia suurempia ainakaan enempää.

Jos jotain muita eroja mietin, niin täällä ei syödä karkkia! Suomen karkkihyllyt on paljon laajemmat ja paremmat. Haha, kyllä täälläkin karkkia myydään, mutta ne on semmosissa isoissa pusseissa ja ei semmosia jaksa ostaa. Suklaata täällä enimmäkseen sydään. Mutta en ole esimerkiksi koskaan viettänyt täällä kavereiden kanssa leffailtaa, jossa syödään kaikenlaista mässyä, haha! Täällä sydään muita epäterveellisiä juttuja, kuten keksejä ja muita leivonnaisia.

En muista, olenko maininnut tämän jo aikaisemminkin, mutta julkinen liikenne on tällä tosi köyhää. Koulubusseja lukuunottamatta bussiliikennettä ei ole varmaan olemassakaan. Junia kulkee aika harvakseltaan ja jos jossain kulkee, niin niiden aikatauluihin ei ole kyllä luottamista. Ja koska Amerikassa kaikki on niin kaukana kaikesta, ainoa tapa matkustaa on oma auto tai lentokone. Juttelin tänään just yhden tytön kanssa, kun se oli viime viikon Espanjassa ja se sano kuinka erilaista se oli kun kaikki oli niin lähellä kaikkea. :-)

Mä muuten kävelen usein koulusta kotiin, koska asun noin 20min päässä. Monesti jotkut koulukaverit ajaa ohi ja pysähtyy ihan ihmeissään ja kysyy haluanko kyydin. Tosi harvat kävelee jos asuu 5min kauempana koulusta.

Tupakkaa ei täällä juurikaan polteta. Muuta polttelua on kyllä sitäkin enemmän. Mutta esimerkiksi South Carolinassa kun oltiin, niin näin hieman enemmän ihmisiä, jotka poltti, mutta hyvin vähän sielläkin. Suomessa niihin törmää ihan joka nurkalla. Ja Julien kanssa puhuttiin eilen, kuinka Julie oli järkyttynyt miten paljon South Carolinassa poltettiin. Haha, se olisi varmaan ihan kauhuissaan Euroopassa!

Hmm, mun ajatus ei kulje enää. Aika köyhäksi jäi lista mun eroista, mutta saittepahan nyt jotain luettavaa. :-D Hei muuten kaikille viime postauksen lukeneille, olen siis vieläkin tiimissä ja aion olla loppuun asti! Kyllä tästä selvitään, vaikka voin sanoa että rankkaahan se on. Tiedän, että olisin ollut tosi pettynyt itseeni jos olisin lopettanut. Tän kauden jälkeen voin kyllä olla tosi tyytyväinen itseeni. :-)

Ps. noin 3 viikkoa Floridaan!
Pps. ja Floridan jälkeen nään rakkahan perheeni pitkästä pitkästä aikaa! Olen innoissani. :-)

Kunnon kohotusta... vai kidutusta?

Kävin kaivaan esille Fazerin suklaata ja ajattelin tulla tänne kertoon vähän fiiliksistä. Nyt on muuten viimeinen suklaalevy menossa, äiti I need more!!

Viime viikolla alkoi toinen yleisurheilu kausi. Tällä kertaa ulkona. Ajattelin, että kun se indoor kausi meni niin mukavasti siinä kavereiden kanssa juostessa, niin kyllä mä nyt tohon outdooriinkin meen. Lacrosse (haavipallo?) on täällä tosi iso juttu ja Joy yritti mua vähän pyytää pelaan sitä sen kanssa, mutta tosi monet sano että siellä valmentaja on tosi intesiivinen ja kaikki pelaajat tosi täysillä pelaamassa. Joten itse ihan täysin kokemattomana ajattelin, että en mene sinne.

No, ensimmäisissä yleisurheilu reeneissä valmentaja sitten sanoi mulle, että haluais mun liittyvän pitkänmatkan juoksijoihin, koska se näki mussa jonkinnäköistä "potentiaalia" ja ajatteli, että olisin parempi siellä. Mä sitten aloin juokseen niiden kanssa ja täytyy sanoa, että se on rankkaa! Sprinttiporukassa on mun kaikki kaverit, kenen kanssa ennen juoksin ja meillä oli aina tosi hauskaa reeneissä. Pitkänmatkan juoksijat on kaikki tosi kilpailuhenkisiä ja ne vetää niin täysillä. Eikä siellä muutenkaan ole kuin muutama.

Reeneissä juostaan vähintään sellaiset 3 mailia, joka on noin 5km. Yleensä enemmän. Viime viikolla juostiin yks päivä 6 mailia, joka on noin 9km! Ja me ollaan kuitenkin ihan kauden alussa ja heti tommosia himolenkkejä. En edes uskalla ajatella, mitä on tulossa. Maratooni?

Onneks pitkänmatkan juoksijoissa on yks tyttö kenen kanssa oon juossut samaa tahtia, koska muut menee niin hirveetä vauhtia, etten pysy perässä. Se on ollut mun ainoo lohtu noissa reeneissä.Tänää se ei kuitenkaan ollut siellä. En tiedä lopettiko se vai mitä... Juoksin sitten itsekseni. Ja vähän eksyinkin, mutta ei kai sen niin väliä. Siinä juostessa kuitenkin ajattelin, että miksi mä teen tätä?

Mun ainoot plussat on 1) hyvässä kunnossa pysymyinen/kunnon kehittäminen ja 2) se toinen tyttö, kenen kanssa oon juossut. Siitä on ollut seuraa, enkä halua sitä yksin jättää juoksemaan. Miinuspuolia on kilpailut (en tykkää yleisurheilun kilpailuhengestä: jos voisin, en menis kisoihin ollenkaan), se ettei reeneissä oo enää mitään hauskaa (kaikki kaverit sprinttiporukassa) ja se, että lenkit on ehkä pikkasen liian pitkiä joka päivä juoksettavaks.

En mä tiedä kunnon syytä, miksi mä teen sitä. Voin ihan hyvin pitää kuntoo yllä itse juoksemalla ja mulla on ilmainen käyntikortti kuntosalille koko vuodeks. Täytyyhän siinä sitten itseään aina jaksaa ottaa niskasta kiinni ja mennä sinne lenkille/kuntosalille, koska ei ole kukaan sanomassa mitä tehdä. Mutta onhan se kai parempi, kun mennä reeneihin, joista ei oikeastaan nauti juuri yhtään?

Tää on nyt tämmönen "valituspostaus". Haluan kuulla mielipiteitä, mitä te tekisitte. Valitanko mä vaan turhaan? Koska joskus mä teen sitä. Ääh..

February Break

Nyt on muutama päivä sitten kotiuduttu Floridan lämmöstä ja täytyy sanoa, että sinne on kova ikävä! Se jotenkin sai mut ihan kesäfiiliksiin ja nyt en mitään muuta odotakkaan kuin kevättä ja kesää. Mmm, rakastan aurinkoa!

Perjantaina saavuttiin siis Jacksonvilleen (pohjois Floridaan) ja majotuttiin Julien äidin taloon. Talo oli tosi kaunis ja tosi iso. Sieltä löytyi uima-allasta sun muuta. Sellaisessa talossa olisi hieno asua vähän pidemmänkin aikaa! Perjantai-iltana ei tehty juuri mitään muuta kuin vain istuttiin olohuoneessa ja juteltiin. Julien äiti on tosi ihana! Tykästyin siihen heti ensimmäisenä iltana. :)

Lauantaiaamuna lähdettiin ajaan kohti Charlestonia (South Carolina). Tosin ennen sitä käytiin juoksemassa Carolinen kanssa tossa naapurustossa. Tosi kaunis alue ja paljon paljon kauniita taloja. Laitan myöhemmin siitä alueesta enemmän kuvia. Oli ihana lenkkeillä auringossa!

Charlestoniin kesti hetki ajaa, saavuttiin joskus illasta kuuden aikaan. Meillä oli pieni asunto käytössä, joka on Caren kaverin perheen loma-asunto. Se oli tosi kiva!! Miten täällä kaikilla on niin hienoja taloja ja sit vielä upeita loma-asuntoja? Illasta mentiin syömään ravintolaan ja saatiin muutan alkupalat ilmaseks, koska olen Suomesta haha. :D

South Carolinassa ja Floridassa on muuten tosi vahva etelän aksentti. Itse en sitä niin selkeästi kuullut kuin muut, mutta yhden eron kuulin tosi selkeesti. you sanotaan ya ja se on tosi korostettu ya. Kaupoissa myyjä sanoo how are yaaaaa hah. :)

Sunnuntaina kierreltiin Charlestonissa, otettiin bussi tour ja se oli tosi kiva! Se on nätti kaupunki. Myöhemmin mentiin shoppaileen. Siellä on tosi paljon kivoja liikkeitä vieri vieressä. :) Sää oli tosin hirveen tuulinen ja olin ihan jäässä (ehkä koska olin varautunut lämpimään säähän). Olin myös tosi kipee alussa. Ihan hirveen flunssa iski Julien epäilyjen mukaan lennoilta. En tie, matkustelu tekee musta aina kipeen! :( No, ei se tunnelmaa juurikaan latistanu!

Löydettiin Caren kanssa "Yogurt Mountain", jossa myydään frozen yogurtia, eli terveellistä jäätelöä! Se oli ihana paikka. Tosi paljon eri makuvaihtoehtoja ja paljon paljon kaikkea lisukkeita siihen päälle. Mansikoita, mustikoita, suklaata, kastikkeita, nonparelleja, kaikkea! Ja sai itse tehdä oman annoksensa. Se oli niin hyvää! Käytiin pari kertaa siellä, siitä tuli meille ihan taivas haha.

Maanantaiaamuna pienen kaupungilla kiertelyn jälkeen mentiin college tourille. Care pääsi College of Charlestoniin, joten mentiin tsekkaamaan millainen college se sitten oikein on! Tosi nätti, se on kuulemma Caren kärkipäässä. Ykkösenä se haluaa kuitenkin Californiaan. Tosin Julie ei halua tyttöä ihan niin kauaksi. Saa nähdä, minne se sitten lopulta päättää mennä! Tähän asti se on päässyt kaikkiin kouluihin sisälle mihin se on hakenut. :) College tourin jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Jacksonvilleen ja siinä menikin sitten maanantai päivä.

Tiistaina Care ja Jim lähti kotiin. Jimillä oli töitä joten se ei voinut viettää koko viikkoa. Caren piti viettää koko viikko, mutta se on laskettelu joukkueessa ja niillä oli kisoja keskiviikkona ja torstaina, jonne sen piti mennä. Ne siis lähti tiistaiaamuna ja me jäätiin Julien kanssa kahden. Plus tietenkin Julien äiti ja sen mies. :) Tiistaina oli varmaan myös koko reissun parhaat säät. Sellaista 27 celsiusta. Mentiin sitten beachille!

Keskiviikkona mentiin USA:n vanhimpaan kaupunkiin: St. Augustineen. Tosi nätti kaupunki sekin! Noin tunnin ajomatkan päässä Jacksonvillestä. Siellä tapahtui jotain tosi hassua! Mentiin pieneen liikkeeseen Julien ja sen äidin kanssa. Julie halusi ostaa laukun sieltä ja myyjä alkoi kirjoittaa jonkinnäköistä laskua Julielle. Olin jo aikaisemmin kuunnellut kuinka voimakas aksentti naisella oli, mutta en tunnistanut aksenttia ollenkaan (mikä on huvittavaa näin jälkeenpäin ajateltuna). No nainen siis kirjoitti laskua ja hiljaa itsekseen sanoi ne numerot ääneen SUOMEKSI! Ensin ajattelin, että kuulin varmaan vaan kaiken omassa päässäni, koska joskus saatan kuulla joitain suomalaisia sanoja puheessa, mut se nyt on normaalia. Ainoa, mikä mua hämäs, oli et kuulin monta eri numeroa. Sanoin Julielle, että ihan kuin toi myyjä puhui suomea ja Julie kysyi sitten saman tien myyjältä, puhuuko se suomea. Sen silmät suureni, kun se sanoi että se on Suomesta kotoisin. Hahahah, juteltiin hetki sitten suomeksi + vähän sekaisin englantia, että Juliekin ymmärtäisi. Tosi hauska sattuma! Juttelin kasvotusten jonkun kanssa suomea pitkään pitkään aikaan!

St. Augustinesta mentiin sellaiseen puistoon, missä oli paljon eläimiä mutta enimmäkseen krokotiileja ja alligaattoreita, koska olin aikaisemmin puhunut kuinka haluan nähdä alligaattorin jossain. :D Niitä on nimittäin Floridas ihan joissa sun muissa ja niitä saattaa nähdä ihan muuten vain. En ihan villinä nähnyt, mutta tuli tuolla puistossa sitten muutama nähtyä. :)

Torstaina oli beach päivä uudestaan, vaikka ei kyllä ihan niin hyvä mitä oli tiistaina. Mutta vähän tuli kuitenkin rannalla maattua! Melkein joka päivä siis menin lenkkeileen aamusta Jacksonvillessä, koska se oli vain niin ihana lenkkeillä siinä auringossa. Laitan tähän nyt siis kuvia vähän siitä naapurustossa, missä elelin! Ihan kuin tv:ssä? ;)

Perjantaina oli suht pilvinen päivä. Pakkailtiin, otettiin vähän arskaa, käytiin Jacksonvillen keskustassa ja illasta tuli Julien serkku käymään! Yritin mennä suht aikasin nukkuun, koska lauantaina piti herätä 3am ja lento lähti 5:30.

Lennot meni kaikki tosi hyvin, mutta täytyy sanoa, että oli tosi masentavaa palata tänne pohjoiseen. Haha kaipaan sitä aurinkoa ja lämpöä! Olen onneksi huhtikuussa menossa sinne takaisin, mutta paljon paljon etelämpään. Jim sanoo, että siellä on tosi paljon kauniimpaa ja kuumempaa. Odotan sitä siis tällä hetkellä kuin kuuta nousevaa! Ja se on onneksi jo huhtikuussa ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Haha, oon siellä taas yhdessä hujauksessa!

Florida reissun jälkeen olikin paljon kouluhommia + piti tehdä Suomi powerpointti eläkeläisiä varten. Ja samalla tein sen Rotary klubia varten, koska rotaryesitelmä on tulossa tässä jossain välissä ajankohtaiseks! Hukkasin kuitenkin mun muistitikun, missä oli jo Suomiesitelmä tehtynä. Tein sen viime kesänä kotona. Oli siis vähän stressiä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Sain hyvän (ja paljon paremman!!) power pointin tehtyä ja tänää oli se esitys eläkeläisillä. Siellä oli noin 70-80 henkilöä yleisössä, ja selvisin suurelta jännittämiseltä! Mitä mulle on tapahtunut? Pystyn puhuun tollaselle väkijoukolle ilman yöunien menettämistä? Tällä hetkellä se Rotaryesitelmä tuntuu ihan pikkujutulta. :)

Huh huh sainpahan tän postauksen vihdoin valmiiks! Kovan työn takana oli ladata noi kuvat. Jos lisää kuvia haluatte, niin facebookista löytyy! :)

Sonja