I'll spread my wings and I'll learn how to fly

Anteeksi pitkä tauko viime kirjoituksesta! On vaan jotenkin ollut kauheasti tekemistä ja silloin kun on vähän vapaata, niin ei oikein huvita kirjoittaa tänne. Mutta kirjoitan nyt tapahtumia yms. mitä tässä parin viikon aikana on tapahtunut. En jaksa yksinkertaisesti ladata nyt kuvia, joten saattaa olla ehkä hieman tylsää luettavaa, mutta parempi kuin ei mitään. Eks je? :)

Unohdin muuten laittaa edelliseen postaukseen kuvia kurpitsoista, mitä oon täällä kaivertanut! Suunnittelin laittavani niistäkin kuvia tuohon Halloween postaukseen, mutta unohdin. Niitä on kuitenkin Facebookissa. Oli hauskaa kaivertaa ensimmäistä kertaa kurpitsa! Se jotenkin niin kuuluu tänne amerikkalaiseen Halloweeniin.

No jokatapauksessa viime viikko oli ihan kamala! Se ei meinannut millään loppua. Päivät mateli niiiiin hitaasti. Yleensä aika vierähtää täällä kuin siivillä. Ehkä se oli ihan hyvä, että välillä aika menee vähän hitaampaa! Olin vain älyttömän väsynyt aina koulussa ja illalla kotona. Ja tuntui, ettei ikinä tule se odotettu viikonloppu.

Viime viikonloppuna oli Carolinen synttärit! Annoin lahjaksi Fazerin suklaata, äidin lähettämän Kalevala korun ja tein kortin. Ainiin ja tein myös unelmatortun! Aluksi vaikutti siltä, että voi ei, tää ei tule onnistumaan. Ja olin vieläkin sitä mieltä, kun laitoin valmiin kakun jääkaappiin. Sunnuntaina, kun äiti otti jääkaapista mun kakun ja yhden toisen kakun esille, Caroline ei ottanut mun kakkua vaan sitä toista. Harmitti ihan kauheesti, koska tein sen kuitenkin sille. Musta tuntuu, ettei se koskaan kunnolla edes maistanut sitä, ennen kuin se meni pahaks. Host äiti kyllä tykkäsi ja halusi jopa reseptinkin! Ja sitten kun lopulta itsekin uskallauduin maistamaan sitä, niin se oli oikeasti hyvää! Yritin syödä sitä itse, kun ei se muuten tuntunut jääkaapista katoavan. Loppujen lopuksi heitettiin pieni pala roskikseen, koska se alkoi menemään jo vähän huonoks.

Carolinen syntymäpäivänä, lauantaina, mentiin kaveriporukalla italialaiseen ravintolaan Syracuseen. Oli tosi hyvää ruokaa! Sen jälkeen mentiin katsomaan meidän koulun näytelmä, joka oli ihan hyvä. Olen alkanut harkitsemaan, että liityn keväällä koulun tekemään isompaan näytelmään, joka on musikaali. Olisi hauska olla sellaisessa mukana sitten keväällä! Luultavasti toteutan tämän idean. Ellen sitten rakastu ensi viikolla alkavaan yleisurheiluun niin, että haluan tehdä sitä sitten keväälläkin näytelmän sijasta. Kuka tietää...

Tämä viikko on sitten taas mennyt normaalilla nopeudellaan, eli suht nopeasti. Keskiviikkoon asti oli normaalisti koulua, mutta torstai ja perjantai olivat vapaita. Ja nuo vapaapäivät on ollu kyllä tämän viikon kohokohta!

Torstaina uskallauduin leipomaan uudestaan! Meille tuli kylään Joy, Maureen ja Carrie. Tein heille mokkapaloja ihan tuntemattoman reseptin kanssa. Otin sen nimittäin netistä. Ja ainoana perusteluna on hyvän näköinen kuva! Sen takia valitsin sen reseptin ja olin niin onnellinen, että se onnistui kunnolla! Tytöt rakastuivat jo pelkkään taikinaan ja kuorrutukseen. Kaikki halusi nuolla käytetyt astiat. Ja kun sanoin, että meidän pitää odottaa ensin kakun jäähtymistä, ennen kuin laitan kuorrutuksen ja sen jälkeen kuorrutuksen jähmettymistä, kaikki alkoi olla kärsimättömiä! Lopulta, kun annoin luvan syödä, kaikki rakastui mokkapaloihin! Success!

Maureen ja Joy jäi yöksi meille, koska perjantai aamuna lähdettiin aikaisin ajaan kohti New York cityä. Haha, no ei me ihan cityyn asti menty, mutta melko lähelle sitä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen päädyttiin paikkaan nimeltä Woodbury commons. Se on siis outlet mall, eli sieltä löytyi kaikki mahdolliset merkkivaatteet halvalla. Se ei ollut iso rakennus, jossa oli pieniä liikkeitä, se oli ikään kuin pieni kylä täynnä muotiliikkeitä. Todella suloinen paikka! Jos haluat käydä kurkkaamassa sen nettisivuja, niin klikkaa tästä. :) Ostin sieltä muutamat kengät ja yhden villapaidan. Olisin halunnut löytää talvitakin. Olen niin kateellinen, kun Joy löysi ihanan! Eikä sitä tietenkään samaa voi ostaa. :D

Joysta puheenollen, välillä tykkään siitä tosi paljon, välillä en oikein yhtään! Esim, kun se oli torstaina meillä yötä ja me valvottiin kaksin ties kuinka myöhään vain jutellen kaikesta, se oli tosi mukavaa. Mutta välillä taas joku tökkii ja pahasti. En oikein osaa sanoa mikä siinä on... Saattaa olla että nää mun tunteet on vaan jotain kateutta. Joy tuntuu olevan niin suosittu ja kaikki rakastaa sitä. Ajattelin, että kaikki on hyvin niin kauan kun mulla on mun omat kaverit. Ja kaikki tosiaan oli ihan hyvin, mutta nyt tuntuu että Joy alkaa olla aina meidän kanssa. Mun kaverit on täällä niiiin ihania! Ne saa mut tosi hyvälle tuulelle. Vapaa-ajalla haluaisin olla vain niiden kanssa ilman Joyta. Koska olen koulussa melkein kokoajan Joyn kanssa. Ja nyt tuntuu, että olen kokoajan Joyn kanssa. Ja jos Joy on paikalla niin huomio on aina siinä. Alan väsyä siihen!

Tänään oli suht normaali päivä. Mentiin parin tunnin ajomatkan päähän (voi luoja tätä autossa istumista!) katsomaan poikien soccer peliä. Pojat voitti! Jos ne voittaa vielä pari seuraavaa peliä, niin ne voittaa staten! Eli ne on New Yorkin parhain high school soccer team! Täytyy pitää peukut pystyssä poikien puolesta.

Tällä viikolla on ollut pinnalla mun muutto seuraavaan perheeseen. Puhuttiin siitä vähän mun host perheen kanssa ja host äiti sanoi lähettävänsä spostia mun toiselle host äidille ja kysyvänsä koska niille sopisi parhaiten mun muutto. Caroline on selvästi masentunut mun muutosta! Se yrittää puhua, että jos haluan, voin olla täällä jouluun asti. Koska se selvästi haluaa että yritän olla täällä joulunkin. Ja tällä hetkellä mulla on todella ristiriitaiset tunteet tän muuton kanssa! Koska jos kyse olisi vain Carolinesta, niin mä jäisin tähän perheeseen vaikka koko vuodeks! Mulle tulee Carolinea niin ikävä...

Sitten taas kun ajattelen yleisesti tätä perhettä, niin host äiti on ihan jees. Mä oon tottunut sen juttuihin ja yleisesti ottaen tykkään ihan mun host äidistäkin. Host isästä en sano juuta enkä jaata. En oo koskaan oikeesti ees kunnolla jutellut sen kanssa! Se on niin kaukainen ihminen mulle, harvemmin se ees on kotona.

Sitten alan ajattelemaan Caroline Moorea, mun toista host siskoa. Se on parasta kaveria Kealyn kanssa, josta tykkään kyllä tosi paljon! Ja oon varma, että tulen sen kanssa oleen paljon yhdessä muuton jälkeen. Mutta olen kuullut kaikkia tarinoita, kuinka Kealy menee ravintolaan poikaystävänsä Ryanin kanssa ja sitten niiden kanssa menee Jeff tyttöystävänsä Ellenin kanssa + Caroline. Caroline on viides pyörä. :D Kai mä tuun olemaan sitten Carolinen deitti. Ei ei ei... En halua. Toi tilanne kuulostaa jotenkin niin kiusalliselta. Pelkään et joudun tollasiin usein muuton jälkeen. Kerroin tosta kyllä Carolinelle (Waltonille) ja se sanoi, että "soitat sit mulle niin tuun pelastaan sut sieltä". Haluan muutenkin muuton jälkeen olla yhtä usein mun vanhojen kavereiden kanssa, vaikka Caroline Moore ei niiden kanssa niin usein olekkaan. Toivottavasti se on sille okei... Ehkä mä ajattelen liikaa. Toivottavasti kaikki vaan sujuu sitten omalla painollaan.

Mutta niin... En osaa sanoa, haluanko muuttaa vai en. Toisaalta joo, toisaalta en. Ja tosiaan ainut asia, mikä mua pidättelee tässä perheessä, on Caroline. En tiedä, miten tuun pärjään ilman sitä! Ja tänään me jotain pelleiltiin Carolinen kanssa taas, niin Katherine sanoi Maureenille: "miten noi kaksi tulee pärjään, kun Sonja muuttaa?". En tiedä, en tosiaan tiedä. Toivottavasti Caroline Moorenkin kanssa klikkaisi, mitään muuta en toivo yhtä paljon!

Tässä nyt vähän parin viikon takaisia tapahtumia ja tuntemuksia!
Ensi kerralla lupaan laittaa vähän kuviakin piristykseksi. :)
With love Sonja

Trick or Treat?

Halloween tosiaan tuli ja meni. Tuntui oikeastaan, että viimeiset 1½ kk on ollut halloweenia, tai ehkä jopa enemmänkin. Kurpitsoja nimittäin on myyty jo niin kauan, etten enää edes muista sitä aikaa, kun niitä ei näkynyt missään! Ja kaikenlaista Halloweenkrääsää kauppojen hyllyt täynnä + paljon paljon karkkia! Eli ehkä pieni helpoituksen huokaisu olisi nyt paikallaan, että vihdoin päästään siirtymään Halloween teemasta johonkin muuhun. Thanksgivingiin vai Jouluun? Eilen yhdessä kaupassa soitettiin joululauluja... Aikaista?

Halloween viikonloppu meni ihan kivasti. Perjantaina oli koulussa Senior Servant day. Keksiviikkona sai ostaa huutokaupassa Senioreita. Aloitettiin dollarista ja enimmillään sai huutaa 25 dollaria. Joistakin Senioreista oikeasti maksettiin toi 25 dollaria! Ja ostajat saivat sitten päättää, miten Seniorit pukeutuu perjantaina kouluun ja miten ne käyttäytyy. Esim joidenkin piti laulaa, tanssia, kävellä takaperin tms. Se päivä oli kyllä todella hauska! Nauroin vain kaikille asuille yms. Jotkut oli oikeasti panostanut! Paras oli se, kun yksi poika oli pukeutunu läskiksi ja sen piti aina "kuolla" koulun käytävällä. Se sitten lojui aina milloin missäkin ja kaikki oli piirinä sen ympärillä katselemassa ja naureskelemassa. Sitten kaksi muuta poikaa oli pukeutunu lääkäreiksi. Ne juoksi paarien kanssa läskin pojan luo, otti esiin ne elvytysjutut ja elvytti. Sitten ne nosti sen pojan paareille ja juoksi pois. Se oli niin hauskaa katseltavaa. Ja kaikilla kolmella oli radiopuhelimet, joilla ne ilmoitti toisilleen missä kukakin on: "Trevor makaa kirjaston edessä!"

Perjantai-iltana oli yhdet bileet, jotka kuitenkin oli enemmänkin "koko perheelle" kuin nuorille. Siellä oli siis paikalla ihan pienistä lapsista vanhuksiin, kaiken ikäisiä. Me mentiin sinne kaveriporukalla ja oltiin pukeuduttu Antiikin kreikkalaisiksi. Meillä oli siis valkoisesta lakanasta tehdyt toogat päällä. Pienen tanssimisen jälkeen ne melkein tippui päältä. :D En omalla kameralla ottanut kuvia näistä pippaloista, mutta toivottavasti pian facebookiin ilmestyy kavereiden ottamia kuvia!

Lauantai-iltana oli sitten nuorille bileet. Näihin bileisiin päätin pukeutua Marilyn Monroeksi, koska Carolinelta löysin sopivan mekon. Bileet pidettiin isossa ulkorakennuksessa, jossa oli ihan hemmetin kylmä! Enkä tajunnu sitä etukäteen, joten olin siellä sitten mekolla. En oikein viihtynyt siellä, ehkä sen kylmyyden takia. Ja kaikki tuntui olevan enemmän vai vähemmän humalassa. Ja niin kuin kerroin, mun kaveriporukka täällä ei oikeastaan juo, joten ihan selvin päin me noissakin bileissä oltiin.

Otin kauheesti kuvia meistä ennen noita juhlia. En kuitenkaan jaksa tänne ladata ton enempää. Facebookissa niitä on kuitenkin enemmän! :)

Sunnuntaina oli sitten Haunted Hallways! Mä oon liittyny koulussa Interact klubiin, joka on siis jotenkin yhteydessä Rotareihin. Interact klubin kanssa järjestettiin lapsille sitten Haunted Hallways, eli ikäänkuin Kummituskäytävät. :D Ei ollut talo, vaan käytävä. Mentiin ala-astelle puolenpäivän aikoihin ja alettiin kasaamaan käytävälle erilaisia huoneita. Kova oli kyllä työ, koska jotkut ihmiset jättivät tulematta ja jouduttiin siis miettimään huoneita, jotka kuului toisten mietittäväksi. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkiin kaikki kasaan ja ihan hieno siitä tuli!

Kuuden aikaan alkoi lapsia sitten tulla kiertään meidän kauhukäytävää läpi. Itse olin keittiössä Ryanin, Jamien ja parin muun kaverin kanssa. Maalasin kasvot ja puin valkoisen verta täynnä olevan "lääkärintakin" päälleni. Olin piilossa pöydän takana ja aina kun joku tuli kohdalle, hyppäsin sieltä ja aloin kiljumaan täysiä. Pienten lasten kohdalla en tosin ihan täysiä. Ja välillä kuulin, kun jotkut lapset itki. En sitten niiden kohdalla hypännyt esiin ollenkaan. Kauheata, kun en pysty pieniä itkeviä ja kauhuissaan olevia lapsia pelotteleen. Muut oli ihan onnessaan, että "jes, saatiin se itkeen".

Meidän huone, eli keittiö, oli kyllä ehdottomasti pelottavin huone! Ryan oli tuonut sellaisen sirkkelin mukanaan, joka pitää sirkkelin ääntä, mutta siellä ei ollut sitä terävää pyörää pyörimässä. Se oli kuitenkin tosi pelottava, koska ääni oli aito! Ja mun kurkku oli kyllä illan jälkeen niin kipeä kaikesta kiljumisesta. Haha, mutta hauskaa ainakin oli!

Meillä oli puolentunnin tauko puolessa välissä ja sillä ajalla mentiin Joyn kanssa arvosteleen liikuntasaliin pienten lasten pukukilpailua. Se oli joku rotary juttu. Piotrekin ja Cheicon piti olla siellä myös, mutta ei ne päässyt tuleen. En kyllä tykännyt siitä arvioinnista. Tosi monet oli panostanut niin hyvin, että oli todella vaikea sanoa mikä oli paras. Ja sitten joku rotari mies kokoajan päätti meidän puolesta ja Joy alko väitteleen sen kanssa, mikä on paras. Ja joku tyttö alko jopa itkeen, kun ei sitä valittu. Se meno oli siellä jotenki vaan niin katastrofaalista, että olin onnellinen kun pääsin takasin keittiöön kiljuun. :D

Illalla mentiin viellä Joyn ja Carolinen kanssa trick or treat -kierrokselle! Pitäähän tämä amerikkalainen halloween perinne kokea, kun täällä kerran ollaan. :D Oltiin aika myöhään liikkeellä, joten karkit oli monilta jo loppu. Mutta saatiin kuitenkin ihan kiitettävä kasa karkkia kerättyä. Ja oli kyllä hauskaa!

Suomeen tulevilla amerikkalaisilla vaihtareilla saattaa olla hieman tylsää, kun ei Suomessa niin välitetä Halloweenista. Täällä panostetaan kaikkeen täysillä ja täällä saa kokea kaikkea uutta ja jännää! Siks tykkään olla Amerikassa. :)

Team Banquet

Päätin nyt kirjoittaa nopeasti eilisestä päivästä, koska se oli niin kiva! Ja sain läksyt tehtyä, niin on hetki aikaa kirjottaa tänne.

Eilen oli siis team banquet, eli tennis joukkueen viimeinen juhlallisempi illallinen, joka oli aivan ihanassa ravintolassa nimeltä Rosalie. Täytyy sitten perheen kanssa mennä sinne syömään, kun tuutte täällä käymään. Kaikki kyseli, missä teidän banquet pidetään ja kun kerroin, että Rosaliessa, niin kaikkien reaktio oli "oooh, miksei meidän banquet oo ikinä Rosaliessa?". Kaikki rakastaa sitä ravintolaa ja sen ruokaa. Enkä ihmettele miksi! Ja koska tennis joukkue on suht pieni, niin meidän illallinen pystyttiin pitää siellä. Isommat joukkueet ei mahtuisi.

Nyt on siis tennis kausi ihan virallisesti kokonaan ohi. Toi banquet oli siis viimeinen juttu yhdessä joukkueena. Olin jo tottunut siihen, ettei ole enää tennis harjoituksia eikä pelejä koulun jälkeen. Silti se haikeus tuli takaisin, kun näki koko joukkueen uudestaan. Meillä on ihana tiivis pieni joukkue, jota tulee kyllä ikävä!

Illallisella oli myös vanhemmat ja valmentaja Bev oli ihana kun se puhui meille kaikille ja kertoi kaikista joukkuelaisista jotain mieleenpainuneita tarinoita. Meitä Senioreita muistettiin erityisesti. Me saatiin ihanat sormukset lahjaksi. Lisäksi vaihtarit minä ja Joy saatiin iso kehystetty kuva koko joukkueesta. Ja se kuva on ihana! Siitä jää mahtava muisto. Muita lahjoja, mitä saatiin, oli sellainen iso kahvikuppi. Ei kuitenkaan tavallinen, vaan sellainen mihin aamulla laitetaan kahvi ja lähdetään se kädessä sitten töihin/kouluun yms. Haha, noita käytetään täällä tosi paljon! Ihmiset on niin kiireisiä, kun ei ne ehdi kotona juomaan kahviaan. Ja nyt mullakin on sellainen! Alapuolella kuvassa näkyy hyvin, millainen se on. Siinä on tennismailojen kuva ja teksti: "Friends of Tennis".

Eikä ne lahjat vielä siihen loppuneet. Bev antoi myös tennismaila-pinssin! Voitte varmaan arvata, minne se menee: Rotary takkiin! Lisäksi saatiin kaikki todistus siitä tenniskaudesta ja mrs. Magee (mun kolmas host-äiti) oli tehnyt sellaisen pienen lehden meidän joukkueesta, jossa oli kuvia ja tekstiä meidän kaudesta. Jää kyllä ihana muisto Suomeen. :) Sitten saatiin iso S-kirjain, joka edustaa siis Skaneatelesta (mutta myös Sonjaa :D) ja sen voi kiinnittää johonkin vaatteeseen.

Lisäksi eilen jaettiin kolme Awardia, eli palkintoa. En muista, mitä eri asioita ne kolme juttua edusti. Neljäs oli sitten valmentajan palkinto. Eli valmentaja päättää, kenelle sen antaa. Mutta arvatkaahan kuka sai yhden kolmesta palkinnosta... Minä!! Sain hienon taulun, jossa lukee:

Skaneateles Girls Varisity Tennis
MOST IMPROVED PLAYER
SONYA KOSKELA
2010-2011

Kyllä, nimi oli siis kirjoitettu väärin. Host-äiti sanoi, että se saa ehkä hoidettua mun nimen takas Sonjaks. Ei se kuitenkaan kamalasti harmita. Olen vain niin ylpeä, että mut valittiin joukkueen kehittyneimmäksi pelaajaksi. :) No täytyy kyllä myöntää, että se taso mistä aloitin oli niin köyhä, että ei suunta voinut olla muuta kuin ylöspäin! :D

Oli kyllä mahtava banquet! Oli mahtava tennikausi ja todella mahtava lopetus kaudelle. Tosin ensi viikolla aloitankin sitten ryhmätunnit Kenin kanssa. En malta odottaa!

Melkein kaikki lahjat, mitä sain. :)

Ja joku saattoi tuolta ylempää ehkä bongata tuon, että minun kolmas host-äitini tosiaan on mrs. Magee! Eli se perhe on nyt varmistunut kokonaan. Ja olen todella onnekas! Se perhe on nimittäin todella mukava. Olen varma, että viihdyn siinä perheessä hyvin! Lisäksi niiden talo on upea, kertakaikkiaan upea. Ehkä jopa hieman hienompi kuin Moorejen talo (toinen host-perheeni). Mageesejen talossa minulla tulee olemaan oma huone, vaatehuone ja oma kylppäri. :) Ja sekin on nyt varmaa, että pääsen tämän perheen kanssa FLORIDAAN! Tapasin mr. Mageen team banquetilla ja hän kysyi melkein heti: "Do you like beaches?" Oh yeahh, haha! :D

Noniin, nyt on eilinen päivä jaettu teidän kanssa ja on aika mennä nukkumaan!

Hyvää yötä sinne Suomeen!

Ja Iidalle hyvää syntymäpäivää! I miss you ♥

Rotary weekend in Oswego

Tänä viikonloppuna oli meidän piirin vaihtareille vapaaehtoinen viikonloppu Oswegossa. Minä ja Joy päätettiin mennä sinne, mutta Checo ja Piotrek eivät tulleet mukaan. Checolla oli bileitä ja muita suunnitelmia, Piotrekilla soccer pelejä.

Oikeastaan tämä viikonloppu alkoi jo torstaina. Koulun jälkeen mentiin koulubussilla Joyn talolle ja Joyn hosäiti lähti viemään meitä Oswegoon. Se on noin tunnin ajomatkan päässä Skaneateleksesta. Suurin osa piirin vaihtareista tuli Oswegoon, osa jo torstaina, loput perjantaina.

Meille oli host perheet! Ja jokaisella oli vähintään yksi toinen vaihtari, jonka kanssa asua samassa host perheessä. Minun parina oli Ellie Australiasta, mutta Ellie tuli Oswegoon vasta perjantaina, joten ensimmäisen yön olin itsekseni. Eikä se haitannut oikeastaan yhtään! Mun host perheeseen kuului äiti, isä ja kaksi niiiiin suloista jack russelin terrieriä. Ne oli ihan kuin Figo ja Lumi kotona. Voi että mä ikävöin niitä! On niin ihanaa, kun on samantyyppisiä koiria host perheessä. Lievittää vähän ikävää. :) Tai ehkä pahentaa sitä... En osaa sanoa!

Ja äiti ja isä olivat todella mukavia! Ne ei ollut koskaan hostannut vaihtareita viikonloppua pidempään, mutta sanoin niille, että ne olisi tosi hyvät host vanhemmat! Tosi sosiaalisia ja meneviä ihmisiä. Ja niillä oli ihana huone mulle ja Ellielle. Se oli ihan kuin hotellihuone! Iso parisänky, taulutelevisio, pieni kijoituspöytä ja iso vaatekaappi. Kyllä siellä varmasti vaihtari viihtyisi pidempäänkin! :)

Perjantaina mentiin ala-asteelle kertoon pienille lapsille meidän kotimaistamme. Se oli hauskaa! Kierreltiin vähän eri-ikäisten ryhmissä. Aamusta olin parin tytön kanssa liikunnassa ja me pelattiin jotain hauskaa peliä (en muista nimeä) ja se oli kyllä hauskaa. Opettaja sanoi lapsille, että me ollaan sen lajin mestareita ympäri maailmaa ja lapset usko sen ja oli ihan haltioissaan! Haha.

Sen jälkeen mentiin vähän vanhempien luokkaan kertoon meidän maistamme. Joitain hauskoja kysymyksiä tuli, mutten oikein muista mitä. Yksi oli ainakin "onko teillä pizzaa Suomessa ollenkaan?" ja "Onko Obama teidänkin presidentti?" Mutta ei siellä mitään ihan tyhmää kyselty. Tosin Ellieltä kysyttiin yhdessä luokassa "Miten kengurut tekee vauvoja?". :DD

Ruoka me syötiin päiväkotilaisten kanssa. Ne oli kyllä niin suloisia! Mutta ihan hirvee meteli oli siellä ruokalassa. Ei omia ajatuksiaankaan oikein kuullut. Lopuksi kun lähdettiin, yksi poika sanoi mulle "mun kaveri ajattelee, että sä oot kaunis" ja sen kaveri oli siinä vieressä niiiiin nolona, peitteli vaan kasvojaan käsiinsä. :D

Perjantai-iltana mentiin kattoon jääkiekkoa! Oswego college vastaan joku muu. Oli kyllä kiva tunnelma siellä, kun pelaajat tuli jäälle. Tuli ihan mieleen ne tappara-pelit, mitä viime vuonna käytiin katselemassa. Mun puolesta jääkiekossa voisi olla neljä erää ja amerikkalaisessa jalkapallossa vaan kolme. Katselen siis paljon mielummin jääkiekkoa! Sisimmiltäni minussa virtaa siis suomalainen veri. :D

Erätauoilla oli hauska "fan cam", jossa kuvattiin innokkaita faneja yleisöstä. Me sit haluttiin päästä kamera kohteeksi! Kerran siinä onnistuttiin ihan vain tanssimalla. Toisella kerralla päästiin siihen, kun muutamat liehuttivat oman maansa lippua. Lopuksi sinne ylös taululle tuli vielä oikein teksti "Welcome to Oswego Rotary exchange students" ja sen jälkeen kuvattiin meitä. Liehtutettiin hulluna siellä sitten lippuja. Ja sain siitä kuvankin!

Lauantaina mentiin aamusta tutustuun paloasemaan. Meille kerrottiin ja näytettiin kaikkea palomiesten/naisten työhön liittyvää ja lopuksi saatiin itse kokeilla esimerkiksi niitä vaatteita päällä. Painoi meinaan ihan kivasti!



Paloasemalta mentiin syömään sellaiseen vanhainkoti-tyyppiseen paikkaan. Siellä oli monta pientä pöytää, missä syötiin pienissä ryhmissä. Meidän pöytään tuli syömään yksi rotarin äiti, joka vissiin asui siellä vanhainkodissa. Tämä nainen oli matkustanut 89 eri maassa ja hän oli käynyt meidän pöydässä jokaisen oppilaan kotimaassa. Suomessa hän oli käynyt mm. Lapissa. Hän kysyi minulta, olenkä minä käynyt siellä. Haha, ja ei kuulemma tykännyt ollenkaan saunasta. Oli kuulemma outoa olla siellä alasti, kun muut oli niin rentoina. Suomalaiset ei arasta alastomuutta! :D

Sen jälkeen oli vuorossa keilaus! Mun osalta keilaus meni kyllä aika penkin alle, mutta ei se mitään. Pääasia on, että oli hauskaa. :)

Illalla meillä oli sitten pileeet! Haha, ei ne nyt niin kummoiset ollut, mutta tuli ainakin pelattua sitä pöytä jalkapalloo niin paljon että käteen sattuu! Ja että mua ärsyttää oikeasti sen ruotsalaisen käytös! Näis Rotaritapaamisissa yritän aina vältellä Eliniä, koska en halua oikeasti aloittaa mitään Suomi vs. Ruotsi sotaa. Itseasiassa aamupäivästä meillä oli ihan mukava keskustelu Elinin kanssa siitä kuinka me skandinaavialaiset ollaan hieman pidättyväisempiä eikä niin meneviä kuin esimerkiksi noi etelä-amerikkalaiset. Se on ihan totta! Ja oli ihan hauska keskustella siitä Elinin kanssa.

Mutta illalla noissa pileissä oltiin sitten pienessä porukassa Elinin ja parin muun tytön kanssa ja yhtäkkiä Elin sitten sanoi: "Suomalaiset on kaikki alkoholisteja. Ei siis kannata luottaa Sonjaan." Aha, kiva... Ja sen jälkeen: "Suomalaiset miehet juoksee alasti kännissä pihalla ja menee sen jälkeen saunaan ja läpsii toisiaan vihdoilla." Muut tytöt katsoi silmät pyöreinä mua: "oikeastikko?" No mitä mä siihen oon sitten sanomaan. Sellainen se suomalainen kulttuuri on, saunotaan ja juodaan. Miksi siitä pitää kuitenkaan kertoa tollaisella "ilkeällä" sävyllä. Ihan kuin me suomalaiset oltais ihan kamalia. Hmh, en tykkää tuosta ruotsalaisesta tytöstä.

Sunnuntaina, eli tänää oli sitten lähtö takaisin Skaneatelekseen. Ihan mukava viikonloppu oli! Oli hauska huomata, että tuli hieman ikävä kotiin. Ei kuitenkaan Suomeen asti, vaan Skaneateles kotiin. Ja host sisko Caroline kirjoitti mulle facebookissa heti perjantaina: "come home now please". Se lämmitti mieltä, kun kuuli että se haluaisi mut takaisin kotiin. :)

Host perhe Oswegossa oli kyllä ihana. :) Host äiti rupes jopa itkeen, kun me sunnuntaina lähdettiin Ellien kanssa. Niin paljon se ehti meihin kiintyä neljässä päivässä. Me kyllä suunnitellaan näkevämme vielä joulukuussa. Mennään kuulemma laskettelemaan yhdessä ennen Ellien kotiin lähtöä. Ellie nimittäin palaa Australiaan tammikuussa. Ja ne koirat! Toivottavasti joskus nään nekin uudestaan. Ne vei mun sydämen. :)

Gus!

Host äiti ja Tipper!

Ensi viikolla onkin sitten Halloween! Sitä odotellessa. :)

Let's play tennis!

Parin kuukauden aikana mun elämä on hyvin paljon pyöriny vain koulun ja tenniksen ympärillä. Täällä jos harrastaa urheilua, niin se vie kyllä suuren osan ajan sun vapaa-ajasta. Heti koulun jälkeen on joko reenit tai peli (englanniks match, en oikein tiedä miksikä tennis matchiä kutsutaan suomeksi, mutta sanon nyt vain peli). Ja tämän lisäksi on paljon joukkue illallisia ja muita kokoontumisia joukkueen kanssa.

Monet vaihtarit sanoo, että kannattaa liittyä johonkin urheilujoukkueeseen vaihdossa. Se helpottaa kavereiden saantia ja saa sitä liikuntaakin! Itse ajattelin siis, että hommaan itseni jonnekkin keinolla millä hyvänsä. Itse en kuitenkaan koe, että sain jotenkin "helpommin" joukkuelaisista kavereita. Yhtälailla sitä pitää tehdä työtä ja olla aktiivinen niidenkin kanssa. Tietenkin ymmärrän sen, että siellä helpommin tutustuu ihmisiin. Ei koulussa käytävällä yhtäkkiä vain menisi puhumaan tuntemattoman kanssa. Sama harrastus auttaa löytämään uusia kontakteja. Älkää kuitenkaan olettako, että ne olisi heti sun kavereita.

Mun tennis kauden alku oli aika hankala. Muistan sen hetken niin hyvin, kun oli ensimmäiset reenit ja yksi tyttö joukkueesta, Chelsea kysyi haluaisinko lämmitellä hänen kanssaan. Chelsea löi pallon minulle ja minä löin takaisin. Pallo lensi jonnekkin aivan muualle kuin minne sen olisi pitänyt. Olin niin nolona ja ajattelin, että ei hemmetti, ei tästä tule yhtään mitään.

Parilla ekalla kerralla sain siis hieman sellaista yksityisopetusta. Yksi tyttö Kathryn (kolmas host sisko) ei voinut pelata, koska hänen jalassaan oli jotain, joten hän opetti minulle lyöntitekniikkaa yms. Jotenkin hävetti olla siinä joukkueessa, koska olin kirkkaasti huonoin. En kuitenkaan halunnut luovuttaa.

Ensimmäisen viikon jälkeen sairastuin sitten keuhkoputkentulehdukseen ja lääkäri sanoi, että en saisi pelata viikkoon. Piti parantaa keuhkot. Kävin sitten reeneissä katselemassa seuraavana päivänä ja kerroin sairaudestani. En sitten varmaan huomannut ilmoittaa, että en ole tulossa pelaamaan koko viikkoon.

Viikon päästä, kun menin taas reeneihin suht terveenä, kaikki oli muuttunut. En enää yhtään tuntenut kuuluvani porukkaan. Kaikki katsoi minua oudosti. Kaikki oli oikeastaan luullut, että olen lopettanut pelaamisen. Se päivä oli niin kamala! Valmentaja sanoi, etten voi enää olla joukkueessa, koska en ole ollut reeneissä. Yritin selittää, että olin kipeä, mutta ei tuntunut auttavan. Valmentaja kuitenkin soitti koululle ja siellä tiedettiin mun sairaudesta. Ne sanoi valmentajalle, että mulla on oikeus jatkaa joukkueessa. Joten jatkoin, en tosin kovin iloisilla mielillä. Mutta en edelleenkään halunnut luovuttaa.

Host äiti kuitenkin ehdotti, että käyn muutamalla yksityistunnilla, että pääsen hieman muiden tasolle. Äiti tiesi nimittäin hyvän tennis opettajan, joka asuu täällä Skaneateleksessa myös. Ajattelin, että se olisi ihan hyvä idea ja voi luojan kiitos se oli paras idea! Ken, mun yksityisopettaja, oli aivan mahtava! Opin niin paljon uusia juttuja sen kanssa ja tenniksen pelaaminen oli niin hauskaa. Aloin oikeasti nauttimaan siitä ihan kamalasti! Kävin siis kahdella eri yksityistunnilla (42 dollaria per kerta...) ja se auttoi mua ihan hirveästi. Jos olisin rikas, niin kävisin koko vuoden Kenin yksityistunneilla. Ne on niin hauskoja ja Ken on niin hyvä opettaja!

Tämän jälkeen olin jo vähän enemmän muiden tasolla. Pääsin taas pikku hiljaa, hiiren askelilla, mukaan joukkueeseen. Mutta tuo keuhkoputkentulehdus todella pilasi kaiken. Jouduin rakentamaan jotenkin kaiken uudestaan, koska olin niin ulkopuolinen! Ja tuntui, että Joy (joka liittyi joukkueeseen minun sairastaessa) oli totaallisesti vienyt minun paikkani joukkueessa. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin sisään porukkaan, vaikka helppoa se ei ollut.

Pääsin pelaamaan kahteen eri peliin. Suurimmassa osassa peleistä pelasin sellaisen "harjoitus" pelin, joka ei vaikuta mihinkään. Ensimmäisen oikean pelini hävisin. Pelasin siis nelinpeliä Averyn kanssa. Toisen pelin pelasin Olivian kanssa ja me voitettiin se peli. Se päivä oli sama päivä Homecoming football pelin kanssa. Se päivä oli niin mahtava! Pelasin niin hyvin ja sain niin paljon kehuja kaikilta. Valmentaja huusi vielä autosta minulle, ennen kuin lähti kotiin: "Sonja, you are superstar!".

Meidän joukkue pääsi sitten vielä pelaamaan sectionalseihin, eli parhaat pelaa parhaita vastaan. Pelasin myös siellä Olivian kanssa, mutta se peli me hävittiin. Olin jotenkin niin pettynyt itseeni, koska jotenkin tuntui, että olisin voinut pelata paremminkin. Ja siihen meidän tennis kausi sitten päättyikin. Se oli ihan älyttömän lyhyt loppujen lopuksi!

Nyt on hieman haikea olo, kun ei ole enää tennistä. Kaipaan joukkuetta, hieman myös valmentajaa ja ennen kaikkea itse tennistä! Rakastuin siihen lajiin. :) Voisin oikeastaan sanoa, että olen löytänyt lajin, joka on eniten "mun juttu". Haluasin niin jatkaa pelaamista Suomessa!

Aion täällä ainakin jatkaa reenaamista, vaikka tennis kausi onkin ohi. Menen nimittäin Kenin ryhmätunneille (19 dollaria per kerta) ja odotan niitä kyllä niin innolla! Ne on varmasti mahtavia, koska valmentaja on niin huippu!

Mutta joku anonyymi joskus kysyi, voiko jotain harrastusta aloittaa täällä vaikka ei sitä olisi harrastanut Suomessa aikaisemmin. Vastaus on ehdottomasti kyllä! Vaihtovuosi on uusien juttujen kokeilua ja tennis oli minulle aivan uusia juttu! Ja ihan hyvin loppujen lopuksi pärjäsin. Ennakkoluulottomasti vain uusiin juttuihin mukaan. :) Niin tästä vaihtovuodesta saa irti eniten!

Unohdin kertoa ihan kokonaan Senior Nightista. Täällä on nimittäin Senior Night silloin, kun on viimeinen kotipeli. Meidän viimeinen kotipeli peruttiin sateen takia, mutta juhlittiin silti Senior Nightia. Se oli niin ihana yllätys, koska tosiaan en tiennyt siitä aikasemmin mitään. Joukkueen senioreita siis juhlitaan, koska tämä vuosi on niiden viimeinen vuosi. Ja minähän olen siis senior myös. Meidän joukkueessa senioreita oli vain kolme! Jokatapauksessa se oli ihana yllätys. Host äiti oli kutsuttu sinne myös, mutta ei se mulle silti mitään kertonut. Ei se mitään, rakastan yllätyksiä!

Kathryn oli tehnyt mulle ihanan kortin, joka on tossa alapuolella kuvassa. Se oli niin hieno! Joylle ja Chelseallekin (kahdelle muulle seniorille) oli tehty kortti, mutta mun oli ehdottomasti hienoin! Senior Night oikeastaan sai mut tunteen enemmän vielä osaks porukkaa. Kaikki oli niin mukavia, otettiin kuvia ja syötiin kakkua! Kakustakin laitan kuvan alapuolelle, se oli niin mahtava! :)

Kathrtynin kortti minulle! Huomatkaa tennis pallo o -kirjaimena. Se on siis liimattu kiinni tohon paperiin.

Valmentaja Bev ja seniorit Chelsea, Joy ja minä

Meidän pieni joukkue kokonaisuudessaan :)

Minä ja host äiti. Kummatkin saatiin ruusut!

Seuraavaksi sitten varmaan aloitan indoor trackin, eli yleisurheilun. Saa nähdä mitä siitä tulee! :)

Nyt menen nukkumaan, että jaksan taas aloittaa kouluviikon huomenna! Täällä ei siis valitettavasti ole syyslomaa niin kuin teillä siellä Suomessa. Nauttikaa siitä kaikin siemauksin. Huomenna mennään Health luokan kanssa tutustuun Syracusen sairaalaan. :) Odotan sitä ihan mielenkiinnolla. Jos pääsis vaikka Greyn anatomia fiilikseen siellä. Haha! :D

Erilaisuutta

Ei ole hyvää tai huonoa, on vain erilaista! Näin vaihtareita kehotetaan asennoitumaan vaihtovuoteen. Ja toi on kyllä hyvä pitää mielessä täällä tai missä tahansa maailmalla ollessa. Ei kannata liikaa alkaa vertailemaan ja ajattelemaan "tämä on Suomessa niin paljon paremmin". Mutta on silti hauska huomata, mikä on erilaista täällä! Ajattelin nyt kertoa eroista, mitä olen huomannut Suomen ja USAn välillä.

Ihmiset: Jos vertaan suomalaisia amerikkalaisiin, niin on amerikkalaiset paljon avoimempia ja ehkä lämpimämpiä. En ole kuitenkaan huomannut liian suurta eroa tässä. Kyllä Suomesta löytyy myös avoimia ihmisiä, niin kuin täältäkin löytyy niitä "kylmempiä" ihmisiä. Esim host äiti ei ole niin lämmin ihminen mitä yleensä amerikkalaisista ajatellaan. Mutta kaksi seuraavaa host äitiä on ehkä sellaisia perinteisempiä amerikkalaisia. Sen huomaa esimerkiksi siinä miten ne puhuu muille ihmisille. Aina keksitään joku hellittelynimi esim. "hey darling/honey/sweetie" yms. Ja ihan kaupan kassallakin kuulee noita nimiä. Halailu, hymyily ja yleinen kuulumisten vaihto on täällä myös yleisempää kuin Suomessa.

Koulu: Tästä aiheesta riittäisi jaariteltavaa! Löydän siis paljon erilaisuuksi Suomen ja Amerikan koulun välillä. Ensimmäisenä tulee mieleen paljon tiukemmat säännöt. Esim täällä ei saa käyttää puhelinta edes tuntien välissä käytävillä (sain kerran huomautuksen siitä). Ja jos koulun jälkeen menee koulun kirjastoon, sieltä ei saa poistua ennen kello kolmea. Vaikka koulupäivä on jo ohi! Ja tuntien aikana ei saa kävellä käytävillä, tai jos kävelee niin pitää olla opettajalta sellainen passi mukana. Ruokalasta ei saa poistua ennen kellon soittoa yms yms.

Muita eroja kouluun liittyen on paksut kirjat! Onneksi mulla ei ole missään aineessa kirjaa. En jaksaisi kantaa niitä mun laukussa. Itse tarvin siis vain vihon ja kansion, mihin sitten kerään miljoonat monisteet, mitä meille jaetaan kirjan sijasta. Eikä melkein kukaan käytä penaaleja!

Kouluruoasta pitää maksaa (2 dollaria?), eikä sekään ole aina kovin terveellistä. Hampurilaisia, ranskalaisia yms. Kyllä siellä joskus jotain ihan hyvääkin näyttää olevan, mutta en ole koskaan sieltä mitään ostanut. Aina kannan siis omat eväät kouluun, niin kuin suurin osa muistakin oppilaista tekee.

Tunnit on vain 40 minuuttia ja joka päivä sama lukujärjestys. Täällä on kyllä A ja B päivät joka toinen päivä ja saattaa olla jotain erilaista A ja B päivänä. Esim mulla on liikuntaa ja kuoroa vain joka toinen päivä.

Sitten on tietenkin kaikki tapahtumat, mitä meillä ei siellä Suomessa ole. Homecoming, Prom, Snow ball, Senior ball, Graduation yms. Ja kouluhan tarjoaa täällä kauheasti kaikkea aktiviteettiä: urheilua ja erilaisia klubeja. Niin ja täällä on tietysti ne keltaiset koulubussit!

Varmaan löytyy paljon muitakin eroja koulusta, mutta ei nyt tule mieleen enempää. Ja multa on kysytty kamalasti, kummasta koulusta tykkään enemmän: Suomalaisesta vai Amerikkalaisesta. En oikeasti osaa sanoa. Suomen koulua, kun ajattelen, tulee mieleen löysemmät säännöt, ilmainen kouluruoka ja kaikki ihanat kaverit jotka siellä on! Silti tykkään tästä koulusta täällä myös tosi paljon. En oikeasti osaa sanoa, kumpi on parempi.

Ruoka: Mä tykkään amerikkalaisesta ruuasta! Perheessä syödään ihan suht terveellisesti, mutta kyllä mä silti vähän lisää painoa olen täällä saanut. Mutta en jaksa stressata siitä! Olen täällä tän vuoden, enkä halua kokoajan ajatella, mitä suuhuni laitan. Ja tulin tänne hieman alipainoisena, joten ei mun maaima kaadu muutamaan lisäkiloon.

Täällä siis kaikki on isompaa. Maitokanisterit, mitkä lie, on ihan valtavan kokosia. Kauheen vaikea kaataa sitä maitoa lasiin. Mutta muuten maito on ihan hyvää. Ajattelin, että se olisi erilaista täällä. Mutta en itse ainakaan huomaa suurempaa eroa maussa.

Ja kaikki ihanat leivokset. Browniet, Chocolate Chip cookiet, Baigelsit jne. Tykkään kaikista! Ja nää tekee tosi hyviä suklaakakkuja erilaisine kuorrutuksineen. Suomessa kakut syödään muuten lusikalla. Täällä ne syödään haarukalla!

Tähän aikaan vuodesta täällä syödään kauheasti omenoita! Täällä on isoja "omenafarmeja". :D Ei oikeesti mitään hajua, miksi niitä kutsuisi. Kuitenkin siellä on paljon erilaisia omenapuita, ja niitä saa käydä poimimassa maksua vastaan tietysti. Vähän niin kuin Suomessa on mansikkamaat, jonne mennään poimimaan mansikoita. Ja toi äiti leipoo kaikenlaista noista omenoista. Omenapiirakkaa, omenaleipää, omenamuffinsseja, sellaista ihme omenamössöä yms. :D Ja täällä on sellainen caramel dippi omenoille. Se on tosi hyvää! Niin ja apple cider. Ei ole siis siideriä, vaan vähän niinkuin omenamehua, jota nää juo täällä tähän aikaan vuodesta koko ajan! Se on hyvää, varsinkin lämpimänä.

Pähkinävoi (peanut butter) on niin pahaa! Ja nää tykkää laittaa sitä leivän päälle. Hyi että! Kerran mun ja siskon eväspussit meni sekaisin. Jouduin syömään koulussa leivän, jonka välissä oli pelkkää pähkinävoita. Yh... Leivän päälle tykätään laittaa täällä kaikenlaisia hilloja ja tähän aikaan vuodesta apple butter:ia tai pumpkin butter:ia. :D

Ja täällä on jäätelön korvike frozen yogurt, eli jäätynyt jogurtti? :D Se on ihan saman makuista kun normaali jäätelö, mutta siinä on paljon paljon vähemmän kaloreita.

Yleistä:

• Täällä näkyy villieläimiä paljon enemmän mitä Suomessa. Esim peuroihin törmään joka päivä. Muita eläimiä, mitä olen nähnyt: kettuja, pöllöjä, pieniä pupuja, jäniksiä, oravia, pieniä oravan ja hiiren sekoituksia ja haisunäätiä.
• Oven kahvat ovat siis sellaisia nuppeja, joita väännetään.
• Sisällä kengät jalassa. Yleensä otan kyllä itse kengät pois. En tykkää pitää kenkiä sisällä.
• Täällä ollaan tosi isänmaallisia. Monet pitää ovensa vieressä, tai jossain seinässä maan lippua liehumassa.
• Suihku on kiinni seinässä. Aluksi se oli tosi ärsyttävää, kun sitä ei saanut pois sieltä. Nyt siihen on jo aikalailla tottunut.
• Radiossa kun soitetaan biisejä, niin kirosanat yleensä sensuroidaan. Ei välttämättä kaikilla kanavilla, mutta joissakin.
• Sanomalehdet on ihan oudon kokoisia. Puolet kapeampia mitä Suomessa, mutta pituudeltaan pidempiä.

Kyllä niitä eroja varmaan paljon lisääkin löytyisi, mutta tässä nyt jotain, mitä tuli mieleen. :)

Homecoming

Helou! Homecoming on nyt ohi ja täytyy kyllä sanoa että oli hauska viikko. :) Parani loppua kohti!

Niin kuin kuvasta näkyy, meillä oli viime viikolla siis koulussa Spirit Week. Joka päivälle oli oma teemansa, minkä mukaan oppilaat sitten pukeutui kouluun. Maanantaina oli Jersey day tarkoittaen siis sellasia eri pelipaitoja. Esim jääkiekkoilijoiden pelipaitoja, tai jalkapalloilijoiden. Tai ihan kenenkä vaan. Itse pidin omaa tennis pelipaitaani päällä maanantaina.

Tiistai oli tie dye, keskiviikko black and white, torstai college t-shirt ja perjantai school spirit day tarkoittaen että pistettiin päälle meidän koulun oma homecoming t-paita, jonka sai alkuviikosta halukkaat tilata. Ihan hauska viikko oli. Toi vähän piristystä arkeen noi teemapäivät.

Torstaina piti olla koululla iso bonfire, mutta se peruuntui, koska torstaille oli luvattu kauheata myrskyä! Ja torstaina kyllä satoikin sitten koko päivän taukoamatta. Perjantaina oli onneksi ihan hyvä sää, koska oli homecoming football peli! Tennis pelin (joka meni niiiin hyvin!) jälkeen mentiin suoraan tuonne football peliin. Joyn kanssa lähdettiin kiertään koulua ja päästiin salakavalasti ilmaiseksi sisälle. Haha, voi että meillä oli hauskaa! Perjantai oli kokonaisuudessaan tosi kiva päivä. :)

Lauantaina oli sitten koko viikon huipentuma homecoming tanssit. Mentiin yhden kaverin Kealyn kotiin valmistautumaan porukalla. Yhteensä meitä oli noin 10 tyttöä siellä. Ja Kealyn koti oli kyllä näkemisen arvoinen! Se oli valtava ihan järven rannalla. Ja melkein kaikille tytöille löytyi oma kylpyhuone, missä valmistautua iltaa varten. Haha, kyllä siellä kelpaisi asua!

Tytöt valmiina tansseihin!

Sheila, Maureen, minä, Caroline ja Katherine

Siskokset ♥

Kealyn talolta lähdettiin sitten Kealyn poikaystävän Ryanin talolle, jossa oli kaikki pojat. Otettiin muutama valokuva ja lähdettiin kohti koulua!

Oltiin melkein ensimmäiset koululla. Tanssilattia ihan tyhjä ja me mentiin sinne sitten ensimmäisinä tanssimaan. No, ei kyllä mennyt kauaa, että se kaikki oli siellä tanssimassa. Siellä oli niin hirveä tungos. :D Ja amerikkalaisten tanssityyli... Se oli kyllä näkemisen arvoinen! Täällä siis tanssitaan nopeita pojan kanssa niin että poika on tytön takana ja ollaan siis ihan kiinni toisissaan. Poika pitää tytön lantiosta kiinni ja siinä sitten vetkutetaan lantiota samaan tahtiin! Haha, aluksi olin ihan kauhuissani, ku ensimmäiset alkoi tota tekemään. Ja jotkut vielä vetää niin tunteella, että se näyttää TODELLA epäilyttävälle. Ja jos on pojan kanssa jotenkin läheisempi kuin vain kaveri, niin sit tota voi vetää ihan face to face. :D Joyn kanssa naurettiin niin että mahaan sattui. Haha, ja kaikkeahan pitää kokeilla niin tuli sitten itsekin tanssittua kyseisellä tyylillä! :D Ei kai sitä nyt voi kieltäytyäkään, jos joku tulee pyytään tanssiin! Host sisko sanoi, että eri kouluissa saattaa olla omat tyylinsä. Että ei välttämättä kaikissa kouluissa tanssita näin, mutta täällä ainakin. :D

Niin kuin huomaa, niin kuvat itse tansseista ei mitään kovin laadukkaita ole. Loppujen lopuksi oli kyllä niin hauska ilta ja se loppui jotenkin ihan kesken! Haha innolla odotan helmikuuta, kun on Snowball ja se on kuulemma melkein samanlainen kuin Homecoming. Tosin siellä tarjoillaan sitten ruokaakin. Haha, eli vielä parempi!

Ainiin, Kealyn talolla kun valmistauduttiin, niin toisen host siskoni Caroline Mooren äiti tuli ottaan meistä kuvia. Oli niiiiin ihana nähdä mun toinen host äiti pitkästä aikaa. Sekin oli niin innoissaan, kun näki mut. Rakastan sitä jo valmiiks! :D

Tällainen viikko tällä kertaa. :)

Rakkaudella Sonja