Asiasta kolmanteen

Otsikko siis ilmaisee hyvin mitä tämä teksti tulee sisältämään. Ajatuksia eri asioista. Hieman lukijoiden toiveita ja sen jälkeen omaa pohdintaa. Valmistautukaa siis hieman hajanaiseen tekstiin, hyppimistä aiheesta toiseen.

Tarkkasilmäiset ovat muuten varmaan huomanneet, että sivupalkkiin on ilmestynyt uusi laskuri. Laskuri joka laskee, paljonko mulla on aikaa täällä jäljellä! Varasin nimittäin tässä yksi päivä paluulennon takaisin Suomeen. Minulla oli kaksi kriteeriä: 1) haluan kokea täällä Graduationin, joka on kesäkuun lopulla ja 2) haluan ehtiä kotiin ennnen siskon rippijuhlia, joka on 10. heinäkuuta. Ja kesäloman alkaessa haluan vielä muutaman viikon lomaa, aikaa hyvästellä kaikki ja nauttia hetki lomasta täällä näiden ihmisten kanssa. Lopulliseksi paluupäiväksi muodostui siis 6. heinäkuuta. Suomeen kone laskeutuu 7. heinäkuuta klo 8:50.

Laskureita tarkastellessa huomaa, että puolivälikin on nyt sitten ylitetty! Outoa, surullista ja jännittävää. Nyt, kun tiedän paluupäivän niin siitä lähdöstä on tullut jotenkin tosi todellinen. Ihan sama kävi viime vuonna, kun sain tietää lähtöpäivän tänne. Koko vaihtovuosi sai ihan uuden ulottuvuuden. Aloin odottaan lähtöä ihan eri tavalla. Nytkin alan odottaan kotiin lähtöä eri tavalla. Tiedän, että en vielä ole valmis täältä lähtemään kotiin, mutta luulen kuitenkin olevani valmis tuolloin heinäkuussa. Onhan se kaiken surullisten jäähyväisten keskellä myös tosi onnellinen päivä. Varmaan tosi outoa laskeutua Helsinki-Vantaan lentokentälle ja löytää oma perhe sieltä odottamasta! Ja ajaa autolla kotiin, purkaa kaikki tavarat omaan huoneeseen, nukkua ensimmäinen yö omassa sängyssä ja aamulla mennä alakertaan syömään aamupalaa niin kuin aina ennen... Varmaan tosi jännittävää nähdä taas kaverit ja vaihtaa kunnolla kuulumisia ihan kasvotusten. Jutella suomeksi! Se on varmaan aluksi vähän erikoista, kunnes taas tottuu. :)

No mutta nyt on kuitenkin puolet vielä vuodesta täällä jäljellä ja siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti! Joku lukija halusi, että kerron ikävästä ja kuinka selviän sen kanssa täällä. Tuolla edellisellä lauseella on iso merkitys mun asenteeseen. Varsinkin tän vuoden alussa ikävä oli paljon useemmin pinnassa. Itkin silloin tällöin itsekseni omassa huoneessani. Ei se itku välttämättä ollut ikävää. Se saattoi olla sitä, että oli vaan huono päivä. Ja alussa jos muistatte, mulla oli se keuhkoputkentulehdus. Se vaikutti mun mielentilaan tosi paljon. Kaikki tuntui ihan kauheelle. Olisin halunnut vain mennä kotiin omaan sänkyyn ja yrittää parannella itseni. Mutta en mä normaalisti itkeen ala, kun on vähän huonompi päivä. Aluks kaikki oli vaan uutta, ja tunteet aikalailla pinnassa.

Mua kuitenkin auttaa aina toi asenne, että täällä ollaan vain yksi vuosi (uskokaa tai älkää, se on lyhyt aika!) ja siitä pitää ottaa kaikki irti! Mulla oli toi asenne jo syvälle juurtunu mun mieleen, ennen kuin edes tulin tänne. Olin nimittäin varautunut johonkin todella kamalaan romahdukseen alussa. Ajattelin, että en mitään muuta teekään kuin itke ja ikävöi. Ja toi itku mitä mulla alussa oli, ei se oikeasti ole niin kamala kuin miltä kuulostaa. Sitä tapahtui aina silloin tällöin. Ei tosiaan esim joka päivä! Olin varautunut niin paljon pahempaan ja musta tuntui että se auttoi myös aika pitkälle. Kun kerta henkisesti olin varautunut kokemaan jotain todella kamalaa, todellisuus ei ollutkaan niin kamala ja selvisin siitä suht helpolla! Mä en kuitenkaan ymmärrä niitä ihmisiä jotka sanoo, ettei ne ikävöi koskaan kotiin. Ehkä ne ei vaan ole sitten niin läheisiä perheensä tai ystäviensä kanssa.

Alku on varmaan kaikille vähän hankalampi ja sit kun tähän elämään täällä tottuu ja kulttuurishokista päästään, niin kaikki tasottuu. Myös tunteet. Ei sitä näin normaalisti enää ikävöi juurikaan. Joskus ehkä ajattelee kuinka nyt olisi kiva olla Suomessa, mutta samaan aikaan ajattelee, että voi kun ei ikinä tarvitsisi lähteä täältä. Ihan näin btw, olen muuten ihan koukussa Putoukseen! Kuulin munamiehestä ja katsoin ekan jakson netistä ja joka viikko pitää katsoa aina uusin jakso. Sitä katsellessa ajattelee, että voi kun olisi Suomessa kotisohvalla naureskelemassa munamiehille sun muille, haha.

Toinen lukija halusi minun kertovan muutoksista, mitä olen huomannut itsessäni täällä ollessa. Sitä on kuitenkin aika vaikea kertoa. Luulen, että ne muutokset huomaa vasta ihan kunnolla sitten kun palaan Suomeen. Olen kuitenkin varma, että olen itsenäistynyt tosi paljon! Osaan hoitaa itse asiani (ainakin suurimman osan!). Olen varma, että tämän vuoden jälkeen muutto kotoa opiskeluelämään tulee olemaan paljon helpompaa. On mulla onneksi täällä host perheet, eli en ihan itse kuitenkaan täällä elä, mutta esim rahankäyttöä pitää miettiä ihan eri tavalla täällä. Suomessa ostelin suht huoletta uusia vaatteita. Vanhemmat osti kaikki tarpeelliset asiat mulle, mutta täällä ostan kaikki itse (paitsi ruuan). Yllättävän paljon sitä rahaa menee, vaikka Amerikassa asutaankin!

Fyysistä muutoksista voisin mainita muutaman vaihtarikilon (!!) jotka ei nyt kuitenkaan mun maailmaa kaada. Itse en suurta eroa vielä peilistä huomaa (jos kuvissa huomaatte eroa, niin kertokaa ihmeessä), joten en niin huolestunut siitä ole. Itseasiassa äiti sanoi, että olisi hyvä kun tulisin takaisin muutaman lisäkilon kanssa, joten saat mitä tilaat äiti! Toinen muutos, josta olen enemmän huolestunut, on hiusten lähtö. En huomannut sellaista Suomessa ollenkaan. Täällä vain... Suihkusta kun tulen ja hiukset on märkinä, niin hiuksia lähtee paljon! Tosin musta tuntuu, että se on nykyään vähän parempi. Ensin ajattelin, että se on vaan stressiä, mutta en usko että se on sitä. En tiedä... Kai se on normaalia? Monet vaihtarit on kärsiny tosta ongelmasta. Kai se Suomessa sit taas tasoittuu. Kunhan en kaljuuntumaan pääse! :D

Kolmas lukija halusi kuulla kielitaidon parantumisesta! Ja se vähän myös sitoutuu noihin muutoksiin. :) Onhan se kielitaito nimittäin parantunut täällä ollessa. On se alusta asti ihan hyvä ollut ja pikkuhiljaa kokoajan parempi. Nyt kun ollaan puolessa välissä, luulin että olisin nyt jo ihan sujuva, mutta en. En tiedä, missä vaiheessa vaihtarit yleensä on ihan sujuvia kielen kanssa...? Vai onko ollenkaan? Pakko olla!! Haha, minä ainakin haluan olla ennen kuin täältä lähden. Ajattelu tapahtuu suurimmaksi osaksi englanniksi ja ymmärrän tosi hyvin mitä muut puhuu. Oma puhuminenkin on kiitettävän luokkaa! Ihan tyytyväinen olen, ja olen tyytyväinen että puolet vuodesta on kuitenkin vielä aikaa kehittyä. Skypessä kun puhun suomea, ymmärrän kyllä kaiken mitä mulle puhutaan, mutta oma puhuminen vähän tökkii välillä. Pitää välillä miettiä, mikä joku sana on ja jotenkin se puhe ei kuulosta omaan korvaan niin luontevalta suomelta. Ja joskus mietin englanninkielistä lausetta ja yritän kääntää sen sanasta sanaan suomeksi. Esim Care käski mun suomentaa lause: "We love to have Sonja here." Yritin kääntää ton, mutta en vaan mitenkää saanut siitä mitään järkevää! Toinen on: "Someone makes fun of someone." Ei kuulosta hyvältä, kun käännät sanasta sanaan suomeks. Haha hassua, että mielessäni käännän lauseita englannista suomeks, kun ennen se oli toisinpäin. :) Ja pitää tännekkin vielä jakaa tämä hyvin ärsyttävä kielimoka, mitä oon alkanut tekeen. Suomen kuukaudet menee siis ihan sekaisin. Marraskuu on maaliskuu, heinäkuu on helmikuu tai huhtikuu yms. Arvatkaa vaan onko ärsyttävää, kun tulee kauheita väärinkäsityksiä, millon joku on tapahtumassa. Sanoin esim facebookissa, että lähden täältä huhtikuussa, vaikka oikeasti lähden heinäkuussa. Blogiinkin taisin joskus kirjoittaa että Floridan reissu on heinäkuussa, vaikka se on itseasiassa huhtikuussa (+helmikuussa!! pääsen Floridaan kaks kertaa!). Että sellaista kielen kanssa. :)

Koulussa alkaa ensi viikolla toinen semester! Eli koulunkin puolesta ollaan puolessa välissä. Ja huomenna torstaina on mulle jo perjantai, koska perjantai on vapaa. :) Sunnuntaina meillä on Rotary tapaaminen outbound oppilaiden kanssa, mikä on tosi mielenkiintosta! Sinne on kuulemma tulossa yks poika joka menee ens vuonne vaihtariks Suomeen. Oon tosi innoissani siitä! Pääsen vähän opettaan kielen alkeita ja kertoon Suomesta. :) Mutta siitä lisää myöhemmin!

Love, Sonja

The prettiest house in Skan!

Otin tänä aamuna hieman kuvia tästä talosta ja ajattelin laittaa niitä tänne nyt teille nähtäväksi! :) Tähän alkuun kerrottakoon, että otsikko pitää paikkansa. Tämä talo on Skaneateleksen nätein talo. Joka vuosi täällä päätetään joulun aikoihin, kenellä on nätein talo jouluvaloineen. Kesällä valitaan taas puutarhan perusteella. Joka tapauksessa tänä vuonna meidän talo oli nätein ja siitä oli lehdessä juttu! :) Jim oli ratketa riemusta, kun se joku nainen tuli oven taakse ilmottaa meidän voitosta. Tässä siis talo edestä, tieltä, päin katsottuna. Päivänvalossa ja illalla pimeällä!

Kaunis talo, eikö vain? :) Mulla ei ole nyt kuvia takaa päin, mutta menkää niihin mun ensimmäisiin postauksiin täältä. Sinnehän laitoin vähän kuvaa talosta takaa päin kesäaikaan.

Tää talo on siis tosi vanha ja tähän on ihan vähän aika sitten tehty isoa remonttia. Mutta tyyli on säilytetty vanhanaikasena. Tää on jotenkin tosi suloinen talo. Tykkään kauheesti! Ja niin kuin kuvista näkyy, niin joulukuusi on vieläkin sisällä + muut joulukoristeet, haha!

Pääovi ja portaikkoa

Olohuone

Keittiö ja ruokailuhuone (jossa syödään vain jouluna yms erikoisina päivinä)

Pianohuone

Alakerran oleskeluhuone

Vanhempien makkari

Kuvia puuttuu muutamista huoneista, mm. Carolinen huoneesta joka on tosi nätti! Ja vanhempien kylpyhuone on aivan ihana isoineen poreammeineen. Mun huone on pieni, mutta tosi ihana! Iso sänky vie suurimman osan huoneesta. Lisäksi mulla on lipasto (ei näy kuvassa), vaatehuone ja kylppäri. Laitan mun huoneesta ja mun kylppäristäkin kuvat. :)

Kaverit yleensä pelästyy, kun ne tulee mun huoneeseen ja näkee Edwardin. Ite olen jo tottunut siihen, mutta monet aattelee, että siellä oikeesti seisoo joku ihminen. :D

Tällainen talo tällä kertaa. Voin kertoa, että kolmaskin talo tulee olemaan tosi hieno! Olen siellä jo kerran päässyt käymään. Talot vain paranee paranemistaan. :)

Julie ja Care on nyt ollut keskiviikosta asti Californiassa. Siellä on joku music juttu, jonne ne meni, koska Care haluaa opiskella yliopistossa musiikkia ja tämä reissu jotenkin vissiin liittyy siihen. Huomenna ne tulee takaisin kotiin. :) Huomenna on muuten vapaapäivä täällä! Kolmen päivän viikonloput on aina ihania.

Jokatapauksessa olen siis viettänyt nämä päivät keskiviikosta asti Jimin kanssa kahden. Haha ensin vähän mietin, mitähän siitäkin tulee, mutta hyvin on mennyt! Viikonloppuisin olen paljon ollut kavereiden kanssa, niin ei sitä niin huomaa, mutta tämä päivä on mennyt kotona ollessa. Käytiin Jimin kanssa syömässä Skaneateleksessa yhdessä ravintolassa. Kiva silti, että Julie ja Care tulee huomenna takaisin kotiin! Tulee vähän enemmän taas elämää tänne.

No, tämä postaus on nyt enemmän kuvapainoitteinen! Jos on jotain ehdotuksia, mistä haluatte että kirjoitain niin voitte kertoa niitä ja yritän totetuttaa niitä parhaimpani mukaan.

Sonja

Lake Placid

Uusi vuosi, uudet kujeet. Hyvää uutta vuotta kaikille! Viime uutena vuotena sitä ajatteli, että ääk tänä vuonna lähdetään vaihtoon. Nyt sitä ajatellaan, että ääk tänä vuonna palataan jo takaisin Suomeen. Viime uutena vuotena en edes tiennyt minne olen menossa. Odotin jännittyneenä maatietoja. En vain voi ymmärtää, että noista ajoista on kokonainen vuosi. Vuosi 2010 oli kyllä mullistava vuosi mun elämässä. Tänne lähtö oli rohkein teko, mitä olen ikinä tehnyt. Enkä kadu yhtään, en tippaakaan tänne lähtöä. Päinvastoin! Onneksi uskalsin. Olisin jäänyt niin paljosta paitsi. Toivottavasti vuodesta 2011 tulee yhtä ikimuistoinen!

No, nyt yritän vihdoin ryhdistäytyä ja kertoa muutamaa päivää ennen Uutta Vuotta tapahtumista. Lähdettiin nimittäin Julien ja Carolinen kanssa autolla noin 4-5 tunnin päähän Lake Placidiin. Onko nimi tuttu kenellekään? Vuonna 1980 siellä järjestettiin talvi olympialaiset. Oletteko nähneet elokuvan Miracle (Unelma Voitosta)? Se kertoo USA:n jääkiekkojoukkueesta, joka voittaa olympialaiset tuolla Lake Placidin olympialaisissa. Katsottiin tiistaina ennen lähtöä Carolinen kanssa tuo elokuva. Piti päästä hieman tunnelmaan haha! Se on hyvä elokuva. Kannattaa katsoa!

Keskiviikkona lähtö oli siis tosi aikaisin ja perille päästiin siinä joskus yhden aikaan. Moorejen perhetutulla on toinen talo Lake Placidissa ja tämä perhe oli siellä samaan aikaan, ja he majoitti meidätkin sinne. Torstaina samaan taloon tuli kolmaskin perhe, joten porukkaa löytyi todella paljon! Nyt kun yritin nopeasti laskea, niin sain yhteensä 13 henkä.

Keskiviikko päivä meni lähinnä kaupungissa kierreskellessä ja illalla lasten kanssa unoa pelatessa. Täytyy sanoa, että Skaneateles löysi vastustajan! Olen aina ajatellut, että Skaneateles on New Yorkin kaunein kaupunki. Lake Placid oli kuitenkin todella upea! Tuli hieman mieleen Suomen lappi. Ei se sinne kuitenkaan yltänyt, mutta hieman sinne päin. Ja kaupunki on todella ylpeä noista olympialaisista! Otin muutamia kuvia kaupungista ja laitan niitä hieman tänne.

Torstaina lähdettiin Carolinen ja kahden tytön (Laurelin ja Lydian) kanssa kylään kierteleen ja shoppaileen. Ei juurikaan tullut mitään ostettua, mutta katselua ja ihasteltavaa kyllä riitti. Loppujen lopuksi päädyttiin Olympia "keskukseen", jossa oli sitten tämä kuuluisa jäähalli, jossa USA voitti Olympialaiset. Monissa paikoissa näin Suomen lippua liehumassa. Suomihan tuli muuten neljänneksi jääkiekossa tuolloin! Jeejee :) Musta on kiva nähdä Suomen lippua liehumas. Tulee jotenkin isänmaallinen olo.

Iltapäivällä mentiin patikoimaan sellaiseen metsään. Osa porukasta hiihti, osa meni lumikengillä (onko se toi suomeksi?) ja osa niin kuin minä vain käveli. Haha olisi ollut tosi kiva hiihtää, mutta ei ole suksia. Ja oli aika ongelmallinen maasto, joten ehkä oli parempi että vain kävelin. Oli tosi nättiä, koska käveltiin ihan järven rannalla. Meidän kanssa oli patikoimassa nainen kolmen lapsen kanssa ja hänen mies ja vanhin poika olivat samaan aikaan Suomessa Helsingissä pelaamassa jääkiekkoa. Se kertoi kuinka oli jutellut poikansa kanssa ja USAn pojat oli hävinnyt reippaasti Suomelle ekana päivänä. Haha Go Suomi!

Illalla mentiin Meksikolaiseen ravintolaan koko porukan kanssa.

Perjantaina lähdettiin aamupalan jälkeen ajaan takaisin Skaneatelekseen. Noin puolessa välissä tajuttiin Carolinen kanssa, että kaikki kaverit on tekemässä jotain omaa juttuaan Uutena Vuotena. Yritettiin nimittäin kutsua niitä meille, mutta ei kukaan voinut tulla. Carolinea alkoi kaduttaan, että lähdettiin Lake Placidista juuri ennen uutta vuotta, koska oltaisiin voitu viettää se siellä. Itse olin hiljaa kuitenkin ihan tyytyväinen, että tultiin kotiin. Vaikka olikin ihan mukava reissu, oli ihana palata kotiin!

Uusi Vuosi siis vietettiin Carolinen kanssa kahden, haha. Ennen sitä mentiin kuitenkin Moorejen kanssa Rosalie:en syömään! Ei sellainen uusi vuosi mitä odotin, mutta mukava kuitenkin! Katseltiin telkkarista nycin uuden vuoden juhlintaa ja kuinka jokavuotinen iso pallo laskeutuu vuoden vaihtuessa Time Squerilla. Sitä oli hauska katsella. Sen jälkeen katseltiin Frendien uusi vuosi jaksoja.

Uudesta vuodesta tiistaihin Skaneateleksessa ei ollut juuri yhtään lunta! Tiistai iltana alkoi kuitenkin hieman sataan lunta ja aloin olla innoissani, koska en yhtään tykkää esim keväästä kun lumet sulaa ja kaikki on jotenkin rumaa. Siltä täällä näytti hetken. Tiistai yönä satoikin sitten ihan kunnolla ja keskiviikkona oli Snowday! Ja tällä hetkellä kaikki on taas kauniin valkoista. :)

Moorejen kanssa menee niiin hyvin tällä hetkellä! Kaikille on jo omat lempinimensä ja kaikki vaan tuntuu sujuvan tosi hyvin. Care kertoi, että Julie oli sanonut sille eilen, että se ei halua mun ikinä muuttavan täältä. Haha, ihana kuulla että tunne on molemminpuolinen! Tällä hetkellä muutto kolmanteen perheeseen tuntuu kauhealta ajatukselta. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa. :)

Tällaista tällä kertaa! Sainpas vihdoinkin päivitettyä!

Christmas!

Mulla on 100 lukijaa! Oh my gosh, i'm thrilled! :) Haha, oon oikeasti tosi iloinen, että ihmiset tykkää lukea mun blogia! Silloin aikoinani, kun tätä blogia aloin kirjoittaa, en ikinä uskonut, että joskus minulla olisi 100 lukijaa. Kiitos kaikille! Te pidätte mut motivoituneena kirjoittajana. :)

Ihan ensiksi, ennen kuin siirryn pääaiheeseeni, eli jouluun, haluan kertoa teille yhden asian. Olen löytänyt elämäni rakkauden! Hänen nimi on Sawyer. Hän on mun kaverin Kealyn veli. Hän pelaa jääkiekkoa ja on luultavasti parin vuoden päästä menossa joukkueensa kanssa Helsinkiin pelaan. Kerroin Sawyerille, että tulen sitten katsomaan sen pelejä Helsinkiin. Ja Sawyerhan on siis 11-vuotias. Haha se on niiin suloinen, en voi olla rakastamatta sitä! Aina kun olen Kealyllä, Sawyer kyselee multa kaikkea mahdollista Suomesta ja kaikesta. Myöhemmin selvisi, että syy kauheeseen kyselyyn oli se, että se rakastaa kuunnella mun puhetta, mun aksenttia. Se oli nimittäin myöhemmin sanonut perheelleen "i love the way she talks". Ja mun host äiti Julie oli jutellu Sawyerin kanssa puhelimessa ja kiusannut sitä, että se on ihastunut muhun. Se oli sanonut että en ole ihastunut, mutta sano hyvää joulua Sonjalle multa! :) Myöhemmin koko sen perhe on alkanu kiusoitteleen sitä, kuinka se on ihastunut muhun. Ja nyt se on niin nolona, että viime kerralla kun kävin siellä, se yritti vältellä mua. :( Haha se on niin suloinen. I love him! Toivottavasti se ens kerralla olis taas normaali ja tulis juttelee kaikesta! :)

No mutta nyt siihen pääaiheen: jouluun! Joka meni oikeasti tosi kivasti. Ei sen suurempaa koti-ikävää päässyt tulemaan. Tietysti, kun rupesi ajattelemaan kotia ja sitä normaalia joulua kotona perheen kanssa, tuli tietynlainen haikeus. Nautin kuitenkin täysin siemauksin uudenlaisesta joulusta! Ja jotenkin joulu on tietynlainen välietappi vaihtarin elämässä. Sitä pidetään "puolenvälin" merkkinä, vaikka eihän se oikeastaan ihan vielä sitä onneksi ole. Pian kuitenkin! Mutta aina puhutaan, kuinka ennen joulua aika kuluu hitaasti, elämä on vaikeaa, kielen kanssa ongelmia yms. Ja kuinka joulun jälkeen aika lentää siivillä ja kaikki alkaa sujumaan liiankin hyvin. Kunnes pitääkin lähteä kotiin. Täytyy sanoa, että mun alkukin on mennyt tosi hyvin ja tosi nopeasti! Mua pelottaa ajan nopeus. Yritän kuitenkin olla ajattelematta sitä ja ottaa tästä hetkestä kaikki irti!

Tuossa hieman joulukuusta ja joulusukkia takan päällä. Mooreilla on jotenkin tosi ihanat joulukoristukset täällä talossa ulkona ja sisällä. Tykkään tästä talosta tosi paljon! Pitäisi ottaa enemmän kuvia ja ulkoa myös. :)

Jouluaamuna syötiin isän tekemä aamupala: pannukakkuja, pekonia ja bagelseja. Oli ihana aamupala! Ja Amerikassahan on tapana avata lahjat aamusta, joten aamupalan jälkeen päästiinkin sitten niiden kimppuun. Sain oikeasti tosi kivoja lahjoja. En odottanut saavani niin kivoja ja niin paljon! Kotoa perheeltä sain suklaata, pyjaman, nominatioon paloja, hajuvesiä, korvikset, rahaa ja hmm... ehkä jotain muuta, en muista enää! Kaikki oli kuitenkin tosi kivoja. :) Iidalta sain ihanan korun, kiitos paljon! Mooreilta sain pari erilaista korua. Toinen oli sellainen, jota olin aikaisemmin kaupassa haaveillut, toinen oli taas ihana Skaneateles -koru! Tosi kiva muisto. Sitten sain lahjakortin Victoria Secret:iin, huivin ja isältä Syracuse basketball (isä on suuri fani) t-paidan. T-paita oli siis paketoitu pieneen laatikkoon, joka oli paketoitu isompaan laatikkoon, joka oli paketoitu vielä isompaan laatikkoon. Oli huvittava avata niitä laatikoita ja löytää aina vain pienempi paketti! :D Ja kun oltiin aikaisemmin mietitty, mitä siellä on sisällä, koska se oli kaikista isoin paketti ja mulle. :) Haha, Jim on niin huvittava tapaus! Lisäksi sain ison Edward Cullenin pahvisena. Nauroin niin paljon, kun se seiso aamulla kuusen vieressä. Carolinella on nimittäin Jacob ja joskus tuli puheeksi että tykkään Edwardista enemmän, joten sain sitten Edwardin. Laitan tähän kuvan meistä ja meidän "poikaystävistä".

Caroline Waltonilta sain huivin ja Rotareilta Skaneateles kalenterin vuodelle 2011. Joka kuukauden kohdalla on tosi nätti kuva jostain päin Skaneteleksesta. Tykkään siitä tosi paljon! Itse annoin minun counselorille Lorille ja yhdelle toiselle rotarille sellaiset joululta tuoksuvat kynttilät + itsetehtyjä joulutorttuja! Joylta olisi tarkoitus saada vielä joku lahja, mutta siinä oli suurinpiirtein tämän joulun lahjat. Olen tosi kiitollinen kaikesta. En todellakaan odottanut näin paljoa. :)

Lahjojen availujen jälkeen oli vain sellaista oleilua. Katsottiin jouluelokuvia, mitä tuli televisiosta ja siinä meidän päivä suurinpiirtein kuluikin. Tosin tein lanttulaatikon ennen jouluillallista! Jouluillallinen ei ole täällä mitenkään perinteinen, eikä edes kovin kummoinen. Se sisälsi kinkkua, perunamuusia, keitettyjä herneitä ja mun lanttulaatikkoa. Täytyy sanoa, että itse tykkäsin eniten mun lanttulaatikosta, koska kinkku ei maistunut läheskään samalle kuin Suomessa. Joten lanttulaatikko toi mulle eniten joulutunnelmaa. Mutta tykkäsin silti ruuasta, vaikka se olikin erilainen! Oli kiva kokea jotain uutta!

Lanttulaatikko!

Siinä mun joulu oikeastaan oli! :)

26. päivä lähdettiin lasketteleen! Moorejen koko perhe tykkää kauheesti laskettelusta, joten olin ensin hieman jännittynyt, miten pysyn heidän tahdissa, mutta hyvin se meni! Oli tosi kivaa, vaikka olikin aika kylmä.

Huomenna mulla on mun ensimmäinen track meet, eli kilpailu. Juoksen siellä 600 metriä, eli ei mikään sprintti! Olen hieman kauhuissani, koska en ole varma millaisella vauhdilla tuo pitäisi juosta, kun harjoituksissa harjoittelen aina sprinttejä! Ääk, pelottaa... No, kaippa se ihan hyvin menee. Pitäkää peukkuja mun puolesta!

Kealy's birthday party

Oikein ihanaa joulua kaikille!

Tässä postauksessa kerron kuitenkin keskiviikosta ja torstaista, koska haluan tehdä niistä postauksen! Kerron ensi kerralla joulusta. Eiköhän se ensi postaus tule ihan muutaman päivän sisällä. Toivottavasti!

Keskiviikkona alkoi täällä joululoma! Meillä oli sitten illalla pienet "pikkujoulut" yhden kaverin kotona. Kaikkien piti viedä yksi lahja mukanaan joka olisi alle 20 dollaria. Itse vein kahdenkympin lahjakortin Forever 21:iin. Oli tosi mukavaa, vaikka pikkujoulut olikin hieman eri kaveriporukan kanssa, keiden kanssa yleensä olen! Mutta mukava tutustua paremmin muihinkin. :)

Syömisten jälkeen leikittiin "Secret Santa" leikkiä. Arvottiin jokaiselle numero ja se kenellä on ykkönen, saa valita yhden lahjan. Mutta kukaan ei tiennyt, mitä niissä paketeissa oli. Kakkonen sai valita uuden lahjan, tai varastaa, jos halusi. Ja yhden tietyn lahjan sai varastaa korkeintaan kolme kertaa. Itse valitsin sokkona yhden lahjan ja "sain" ipod:in laturin autoon. Erittäin hyödyllinen lahja autottomalla henkilölle. Mietin, miksi joku toi sellaisen lahjan, kun ei kaikilla ole autoa...? No, ei kukaan sitä tietenkään halunnut varastaa, joten siinä oli sitten minun lahjani. Pelin päätyttyä Anna oli kuitenkin tosi kiltti ja vaihtoi lahjansa minun kanssa. Annalla on nimittäin auto + ipod, joten sille siitä on jotain hyötyä. Anna antoi minulle oman lahjansa, missä oli pieni kori täynnä kaikkia käsirasvoja yms.

Illan päätteeksi katsottiin jouluelokuva Love Actually. Olen sen nyt muutamaan kertaan täällä katsonut ja rakastan sitä elokuvaa! Menee melkein Notting Hill:in edelle! Ei vaan, en osaa sanoa kummasta tykkään enemmän. Mutta tajusin juuri, että kummassakin on Hugh Grant! Sen takia varmaan noita elokuvia rakastankin, haha.

Torstaina oli sitten Kealyn synttärit. Tai oikeastaan synttärit oli jo kuukausi sitten, mutta juhlat oli vasta nytten! Jos unohdin kertoa, tai ette vain muista, niin homecoming päivänä mentiin valmistautumaan Kealyn talolle ja se talo on UPEA. Kealyn perhe on varmasti aika varakasta porukkaa. Noi Kealyn juhlatkin puhuu puolestaan. Me nimittäin mentiin limusiinilla Syracuseen yhteen tosi kivaan ravintolaan syömään ja sitten limusiinilla takaisin.

Abby, Kealy, minä ja Sheila

minä ja Sheila

minä ja Caroline

Kealy, minä ja Sheila

Caroline, minä ja Maureen ravintolassa

Mulla on mun kamerassa limusiinista vielä ulkopuoleltakin kuva, mutta en jaksa siirtää sitä nyt koneelle! Otin nää kuvat Facebookista kavereilta. :) Olin aika köyhä oman kamerani kanssa.

Lopuksi limusiini heitti pojat koteihinsa ja me tytöt jäätiin sitten Kealylle yöksi. Kealyn talossa oli ihan oma vierashuoneensa isommalle porukalle. Kaikille oli siis oma sänky samassa huoneessa. Ja meitä tyttöjä oli siis seitsemän. Ihan jees. :)

Seuraavana aamuna olikin sitten Jouluaatto. Jouluaatto on kuitenkin täällä ihan normaali päivä. Sellainen lähtölaskenta jouluun, sillä 25. päivä on se virallinen joulu! Mutta kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa, jonka yritän kirjoittaa mahdollisimman pian.

Adios amigos! :)

New Home

Aloitin keskiviikkona kertomaan tästä muutosta, mutta kone sekosi jotenkin ja se jäi sitten siihen. Toivottavasti saan nytten kirjoitettua loppuun asti!

Tästä lähin Caroline Walton on ihan vain Caroline ja Caroline Moore on Care, koska se on oikeastaan täällä käytetty lempinimi sille. Joten ei tarvi selitellä kummasta Carolinesta puhun!

Aloitetaan vaikka ihan sieltä lauantaista, jolloin muutin. Ensinnäkin täytyy sanoa, että tavaraa oli kyllä enemmän kuin omiks tarpeiks! Olen oikeasti hieman huolissani siitä, miten pääsen täältä takaisin Suomeen tavaroideni kanssa. Onneksi perhe tulee keväällä käymään, niin voin antaa osan vaatteista heidän mukanaan takaisin Suomeen, mutta nyt kun näin todellisen tavaramäärän, niin ei se kyllä paljon lohduta!

Neljässä kuukaudessa on tavaramäärä kasvanut yli puolella. Kuvassa takana näkyy sininen ja musta matkalaukku. Niillä tulin tänne. Niiden lisäksi minulla on pussillinen kenkiä, pahvilaatikollinen vaatteita, talvivaatteet ja pahvilaatikollinen kaikkea sälää, mitä on kerääntyny, mutta en halua poiskaan heittää! Olen pian aloittamassa tekemään scrapbook:ia joten osa krääsästä menee sinne.

Oli todella outoa kantaa noi tavarat autoon. Muutamien halien ja kiitosten jälkeen lähdettiin Carolinen kanssa ajaan kohti Moorejen taloa. Sisällä tuli heti tuttu tuoksi, jonka muistin kesästä, kun asuin täälllä muutaman päivän! Tuntui tosi turhattavalle purkaa kaikki vaatteet yms. kaappeihin, kun olin juuri hetki sitten saanu ne pakattua! Sellaista se on. :) Kyllä mulla oikeasti ihan kiitettävästi täällä noita vaatteita on.

Julie ja Jim (host vanhemmat) lähtivät joihinkin pikkujoulu juhliin, joten jäätiin Caren kanssa kaksin kotiin. Katseltiin jouluelokuvia ja tilattiin pizzaa. Se oli mun ensimmäinen kerta, kun tilattiin pizza ihan kotiovelle! Haha.

Olin ennen Waltoneilta lähtöä jättänyt kirjeen Carolinelle Carolinen tyynylle, jossa kerroin mitä kaikkea tulen hänessä ikävöimään ja kuinka oikeasti olen niin kiitollinen että meistä tuli läheisemmät kuin uskalsin edes odottaa! Caroline laittoi minulle illalla viestin: "SONJA I LOVE YOU!!! I just got your letter and I was so close to crying. It's so weird without you here. I miss you". Ton viestin jälkeen mulle tuli ihan kauheen ikävä Carolinea! Se ilta ei ollut mikään helppo. Seuraava päivä oli aika saman tapanen, mutta pikkuhiljaa olen päässyt Caroline-ikävästä yli. Alan tottumaan elämään täällä Mooreilla! Onhan se vähän tyhmä ikävöidä Carolinea, kun kuitenkin ollaan edelleen ystävät, nähdään päivittäin yms! On se kuitenkin eri asia elää jonkun kanssa koko ajan. Ja se aika on nyt ohi... En edes kestä ajatella sitä, kun pitäisi täältä kokonaan lähteä Suomeen. Mä tulen olemaan niin romahduksen partaalla, tiedän sen jo nyt!

Uusi perhe on kuitenkin ihan älyttömän ihana! Julie, host äiti on hirveen kiva, isä Jim on niin hauska ja puhelias! Täydellinen vastakohta ensimmäiselle host isälle. Joten muutos tekee ihan hyvää! En oikeastaan ensimmäistä perhettä niin kauheasti ikävöi, ainoastaan Carolinea. Voisin pakata sen aina mukaan uusiin perheisiin! :) Ja Moorejen talo on tosi kiva ja rakastan omaa huonettani! Minulla on kuulemma talon paras sänky. Tää on tosi korkea parisänky, joka on ihanan pehmeä. :) Mutta parasta mun huoneessa on ehdottomasti oma kylppäri! En oo koskaan omistanut omaa kylppäriä, joten tää on niin luksusta mulle.

Mitäs muuta kertoisin tästä ekasta viikosta täällä...

Caren kanssa tullaan hyvin juttuun ja hänen veli Chris on tulossa kotiin sunnuntaina Uudesta Seelannista. Ja pian onkin joulu. Sain tänää kotoa joululahjoja ja odotan innolla, että pääsen avaamaan niitä! :) Meillä oli koulussa kavereiden kanssa sellainen Secret Santa juttu, missä arvottiin jokaiselle henkilö jolle pitää ostaa lahja. Tänään oli se päivä, kun lahjat piti tuoda. Maureen oli minun Secret Santa ja sain häneltä ihanan nallen, jolla oli Lakers - paita päällä ja tietenkin koulun väreissä: tumman sininen ja keltainen/kulta. Lakers tulee siis siitä, että me asutaan Skaneteleksessa ja täällä on iso järvi, josta ollaan kauhean ylpeitä. Me ollaan siis lakers:eja. :D Esim koripallopelissä tänää kannustettiin: "let's go Lakers!" Lisäksi Maureen antoi minulle kirjan, johon oli koottu kuvia kaikista syksyn tapahtumista. Se oli tosi ihana idea!

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä vähän jouluostoksille. En ole vielä kenellekkään oikein hommannut mitään... Ideoita kyllä on, pitäisi vain käydä hommaamassa ne! Ihan uskomatonta, että ensi viikolla on joulu! Kohta sitä ollaan jo puolessa välissä...

Saa nähdä jos ehtisin vielä tässä joskus kirjoittaa ennen joulua, mutta jos en niin ensi kerralla kerron sitten ensimmäisestä joulustani kaukana kotoa!

Jouluisin terveisin - Sonja

ps. Mun mokkapalat on täällä menestys! Kaikki haluaa reseptin. :) Seuraavaks haluan tehdä joulutorttuja, että pääsisin vähän suomalaisen joulun makuun. Ja Julie haluaa tehdä lanttulaatikon! Ihanaaa, eihän joulu ole kunnon joulu ilman lanttulaatikkoa!

The Big Apple & Snowday!

Hei kaikki, pojat ja tytöt! Nyt on aika kertoa teille viime lauantain New York -reissusta ja lopuksi hieman ensimmäisestä snowday:stä! Tai oikeastaan ensimmäisestä ja toisesta, koska meillä on nyt ollut kummatkin päivät vapaata: maanantai ja tiistai.

No aloitetaan kuitenkin siitä New Yorkista ensin. Lauantaina oli nimittäin aamuherätys 4:30am. Unohdin vissiin laittaa herätyskellon soimaan, tai sitten nukahdin herätyksen jälkeen, koska host äiti tuli lopulta herättään mut 4:50 ja siinä oli sitten kymmenisen minuuttia aikaa laittaa itsensä lähtökuntoon. Otin kuitenkin tyynyn autoon mukaan, niin matka meni oikeastaan aika lailla nukkuessa erittäin epämukavissa asennoissa.

New York City oli kyllä muuttunut sitten viime näkemän! Oli aika kylmä ja tuulinen ilma, joten se kesän kuuma ja tunkkainen ilma oli tiessään. Oli helppo hengittää raikasta ilmaa, haha! Vaikka kyllä mä silti tykkään nycistä enemmän kesällä. Vaikka upeahan se oli näin joulun aikoihinkin!

Ihan ensimmäisenä tavattiin Waltoneiden sukulainen, joka asuu cityssä, ja mentiin hänen kanssaan sitten Time Squerille. Räpsittiin muutama kuva ja sain ensimmäisen ihan perhekuvan tästä mun host perheestä ja musta. Tosin se ei ole mikään paras mahdollinen, kun se sukulainen otti sen kuvan, ja se on vähän tärähtänyt. :( No täytyy elää sen kanssa!

Time Squerilta mentiin Rockefeller centerille katsomaan iso joulukuusi, mikä sinne pystytetään joka vuosi. Odotin ehkä hieman upeampaa kuusta, mutta isohan se oli ja valot teki kyllä vaikutuksen! Siihen kuuseen on käytetty yli 5 mailia valoja. Ja kuusen vieressä oli luistelurata, mikä oli hieno nähdä, koska sen on ennen nähny vain kaikissa leffoissa yms. :D Olisi niin hieno päästä itsekin luisteleen sinne, mutta on kuulemma tosi kallista. Ja pitkät jonot näytti olevan!

Muita erityisiä ”nähtävyyksiä” ei tällä kerralla tullut kierreltyä. Kierreltiin vain yleisesti ympäri kaupunkia. Ja mä olin edellisenä päivänä ollut ajattelematon, sillä unohdin ladata kameran akun! En aamulla ehtinyt kuin ehkä kymmenen minuuttia lataan sitä, mutta aina kun pysähdyttiin kahville tai syömään, niin latasin akkua ravintoloissa. Haha, kyllä toimi! Sain otettua kuvia, onneksi.

Kaupoissa oli tosi paljon hienoja joulukoristeita, kaikkeen oli panostettu tosi paljon. Oli tosi hieno nähdä New York näin jouluaikaan. Käytiin myös suloisella torilla kiertelemässä, josta ostin itselleni kivan pipon! Oli oikeasti tosi mukava päivä. Tuli ostettua joululahjojakin sinne Suomeen, joten se ongelma ainakin ratkaistu! Päivän jälkeen oli jalat kyllä niin poikki, että teki mieli vaan mennä sänkyyn ja nopeasti. Mutta oli se sen arvoista!

Sunnuntaina lähdettiin hakeen kuusta! Voitteko kuvitella. Jotkut laittaa heti thankgivingin jälkeen kuusen ja se on ihan normaalia. Mulle se on ihan liian aikaista! Oon tottunut laittaa kuusen vasta jouluaattona. Menee jotenkin hohto, kun se kuusi on nyt jo sisällä. mutta ei se mitään. :) Amerikassa kun ollaan, niin mennään amerikkalaisten mukaan!

Sunnuntaina satoi myös aikalailla lunta, joten mentiin laskeen pulkkamäkeä Carolinen ja kavereiden kanssa! Mietittiin, että snowdayn mahdollisuus on olemassa, mutta jotkut olivat aika pessimistisiä sen kanssa. Itse olin aika varma, että snowday on tulossa. Ja niin se sitten lopulta tulikin! Aamulla menin väsyneenä yläkertaan ja host äiti sanoi: ”voit mennä takaisin nukkumaan, tänää ei ole koulua ollenkaan.” Haha se oli niin mukava mennä takaisin nukkuun. Ja sain hyvän vastauksen siihen, miksi Suomessa ei ole snowdayta vaikka olisi kuinka paljon lunta hyvänsä: Amerikkalaisilta puuttuu suomalainen sisu!

Maanantai oli erittäin hyvä päivä vapaapäivälle, koska oli myös Suomen itsenäisyyspäivä! Joten maanantai kuuluikin olla vapaa. :) Se päivä oli kyllä niin kiva! Mentiin kavereiden kanssa laskeen pulkkamäkeä ja sen jälkeen yhden kaverin kotiin tekeen joulukeksejä. Täytyy sanoa, että vaikka maanantai oli suht tavallinen päivä, se kuitenkin kuuluu mun listan kärkipäähän mitkä päivät ovat olleet kaikista kivoimpia täällä. Se oli kokonaisuudessaan vaan tosi mukava päivä!

Minä ja toinen host siskoni Caroline

Minä ja Sheila

Tänä aamuna, kun menin yläkertaan, olin ihan varma, että host äiti kertoisi mulle, että koulu alkaa pari tuntia myöhemmin. Mutta ei, koko päivä oli tänäänkin vapaa! Haha, ja ensi yöksi on luvattu tosi paljon lunta, että saa nähdä mitä huomiselle tapahtuu. Ja Caroline sanoi, että ensi maanantai on 90 prosentin varmuudella snowday, koska sunnuntai-maanantai yöksi on luvattu paljon lunta. Ihan mukavia nämä ekstra vapaapäivät. :)

Seuraavan tekstin kirjoitan mitä luultavammin Moorejen talosta, koska sinne muutan ensi lauantaina puolen päivän aikoihin! Ihanaa, kun kaikki on nyt varmaa, koska pitkään mietin, mikä päivä se sitten loppujen lopuksi on. Odotan muuttoa innolla, mutta haikeudella. Aika sekalaisin tunnelmin. Caroline Moore on niin ihana tyttö, että viihdyn sen kanssa varmasti! Toisaalta outoa elää ilman Caroline Waltonia. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja niin kuin sanottu: pysyn silti hyvänä ystävänä ensimmäisenkin perheen kanssa!

Ensi kertaan! :)

Rakkaudella Sonja