100 days to go!

Eli sadan päivän päästä tämä tyttö istuu lentokoneessa suuntana rakas kotimaa Suomi. Tosi outoa ajatella, että siihen on vain 100 päivää. Oikeastaan se kuulostaa aika paljolle. Mutta muistan kun täällä elelystä tuli sata päivää täyteen, ajattelin kuinka se oli tuntunut niin lyhyeltä ajalta. Yhdeltä hujaukselta. Toisaalta täältä lähtö hieman ahdistaa ja pelottaa. Mutta samalla myös odotan sitä ihan innolla. Mutta en halua nyt ajatella sitä, koska on tässä nuo 100 päivää vielä aikaa nauttia ja elää hetkessä! Muuten kaduttaa myöhemmin! :)

Eilen mentiin Joyn kanssa Mirbeau nimiseen paikkaan, jossa on paljon tarjolla ihania kasvohoitoja, hierontoja, pedikyyrejä, manikyyrejä yms. Se on tosi upee paikka, mutta hirveen kallis. Joyn host äiti antoi Joylle synttärilahjaks lahjakortin sinne ja mä pääsin mukaan! Meille oli pedikyyriin varaus kuuden aikaan, mutta mentiin sinne jo viideltä. Koska selvis, että siellä on altaita sun muita rentoutusjuttuja niille, jotka odottaa vuoroaan minne lie on ajan varannutkaan.

Mentiin tiskille ja sekoiltiin siinä jotain ihan kunnolla, kun ei oikein tajuttu mitä ne meille tarjos. Sit meille näytettiin kierros siellä itse spaassa ja kikatettiin kaikelle ihan ilman mitään syytä. Me oltiin vaan jotenkin niin haltioituneena siitä paikasta! Ja sit nähtiin meidän pari kaveria siellä työskentelemässä ja se nauratti. Haha loppujen lopuks jäätiin kahden hihittelemään ja vaihtaan bikineitä päälle, kun Katherine (toinen kavereista, joka työskelentelee siellä) tuli sanoon kuinka ne työntekijät tiskillä oli nauranu meille ja miettiny mistä ollaan kotosin.

No, jokatapauksessa Mirbeau on ihana paikka! Se on semmonen Antiikin Kreikka oikeesti. "odotushuone" oli hiljanen huone, jossa oli semmosia aurinkotuoleja missä sai nukkua yms. Ja keskellä pieni allas jonka reunalla jotkut istuskeli ja uitteli jalkojaan lämpimässä vedessä. En kehdannu siellä ottaa kuvia, kun kaikki oli niin hiljaa kylpytakit päällä siellä. Olisin varmaa häiriköiny niiden rauhaa. :-D Jos jotain enemmän kiinnostaa, niin klikkaa tästä Mirbeaun kotisivuille!

Ensin mentiin ulos ulkoaltaaseen, jossa oli sellainen pieni vesiputouskin. Näkyy vähän tossa kuvassa, mikä on alhaalla! Istuttiin siellä varmaan puoli tuntia kunnes mentiin SAUNAAN! Aa, se oli ihana! Pitkästä pitkästä aikaa saunassa! Tosin ei me siellä kovin kauaa oltu, ku Joy ei tuntenu oloaan turvalliseks siellä. Haha, sitä pelotti että se kuumuus aiheuttaa jotain vakavaa ja mä yritin selittää että ei tarvi pelätä. Seinälläki luki jotain varotuksia, kuinka pitää heti lähteä jos tuntee olonsa epämiellyttäväks ja kuinka liiallinen saunominen saattaa jopa johtaa kuolemaan. Ja ei suositella alle 10-vuotiaille. :D Voi voi, no jokatapauksessa oli ihana saunoa!

Pedikyyri oli kans tosi kiva ja kynsistä tuli tosi nätit! Ei oo ikinä ollu varpaan kynnet noin tarkasti lakatut. Ajattelin, että otan kuvan ja laitan tänne, mutta rupesin miettiin, että en mä kyllä halua varpaistani laittaa kuvaa tänne. :D Joten jäätte nyt ilman kuvaa.

Lopuks mentiin Mirbeaun ravintolaan syömään Joyn host perheen kanssa. Odotettiin ruokia tosi kauan ja loppujen lopuks tosi nälkäisenä sain sellaisen pienen annoksen. Se oli siis vähän hienompi ravintola, jossa ruuan ulkonäköön panostetaan! Mutta oli tosi hyvää!

Siellä järjestetään häitä sun muita kesällä, koska se on tosi kaunis paikka ja siellä on tosi upee puutarha. Näätte ton nettisivun kuvista, jos haluatte katsoa. Menisin niin mielelläni uudestaan vaikka manikyyriin tai jotain, mutta ei taida olla varaa. :-( No Joyn kanssa haaveiltiin, että joku antais mullekin lahjakortin sinne mun synttäreinä ja mennään sit Joyn kanssa uudestaan! Aivan ihana paikka!

Ens viikolla luultavasti muutto kolmanteen ja viimeiseen perheeseen. Sen vaan sanon, että siitä tulee vaikeeta!

Love, Sonja

I'm loving every step I take

Haha ihan tähän alkuun laitan uuden hittibiisin! :--D Meidän koulussa kaikki laulaa tota tällä hetkellä. En tiedä, ootteko te kuullu. Mutta jos ette ole kuunnellu aikasemmin, niin kuunnelkaa nyt. Toi on siis niin surkee biisi! Kuunnelkaa noita sanoja... hahaha. Mutta jotenkin se tekee mut iloiseks ja varoitus: se jää soimaan päähän tosi helpolla!



Ei mulla sinänsä mitään suurempaa kirjoittamisen aihetta ole, mutta on tässä nyt sellaista vapaata aikaan, kun ei noita läksyjäkään jaksa tehdä. :D Ja ajattelin, jos nyt vähän kerron vielä sellaisista eroista, mitä täällä nyt jonkin verran vielä huomaa. Oon kuitenkin asunut täällä jo aika kauan, että alkaa olla aika vaikeeta enää huomata eroja. Suomeen palatessa huomaan ne sitten taas paremmin. Mutta jos nyt jotain...

Aloitan pukeutumisesta, koska muutama lukija on kysellyt siitä. Mun koulussa ei siis ole minkäänlaista koulupukua. Kouluun mennään siis ihan normivaatteilla. Mutta kyllä sellaisia pieniä eroja huomaa ihan arkipäivän pukeutumisessa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa tai ylipäätään Euroopassa (ollaan nimittäin Joyn kanssa näitä eroja yhdessä mietitty) mietitään paljon tarkempaan mitä päällensä laittaa. Täällä jotkut saattaa tulla ihan jossain yövaatteissa kouluun eikä kukaan katso ihmeissään. Paitsi minä ja Joy, hah.

Toinen aika suuri ero pukeutumisessa on, että täällä ei välitetä millainen sää on. Voihan sitä pakkasessa laittaa hameen (ilman legginsejä/sukkiksia tms) ja balleriinat jalkaan. Itselle ei tulis mieleenkään... Siis oikeesti keskellä talvea jossain pienessä mekossa ja kesäkengissä kouluun? No, mikäs siinä jos ei kylmä oo! :-) Itse olisin kyllä niin jäässä.

Sitten jos kengistä puhutaan, niin tytöt ei juurikaan käytä nauhallisia kenkiä. Ainoot nauhalliset, mitkä "sallitaan" tytöille, on tennarit. Mä tulin tänne Puman sellaisilla mustilla kävelykengillä (mikskä niitä nyt kutsutaankaan) ja mun eka host sisko joskus aikoinaan sano et täällä ei tytöt käytä tommosia kenkiä juurikaan. Minä ja Joy ostettiin myös halvalla Niken sellaiset nauhalliset kengät ja nekin kuuluu samaan kategoriaan. Ns. "poikien kenkiä". Suomessa työtkin käyttää niitä! Täällä tytöt käyttää paljon UGG:eja tai sellaista kuin Minnetonka merkkiä, joista kyllä tykkään. :-)

Hmm... Yritän miettiä muita eroja pukeutumisessa, mutta ei oo varmaan semmosia suurempia ainakaan enempää.

Jos jotain muita eroja mietin, niin täällä ei syödä karkkia! Suomen karkkihyllyt on paljon laajemmat ja paremmat. Haha, kyllä täälläkin karkkia myydään, mutta ne on semmosissa isoissa pusseissa ja ei semmosia jaksa ostaa. Suklaata täällä enimmäkseen sydään. Mutta en ole esimerkiksi koskaan viettänyt täällä kavereiden kanssa leffailtaa, jossa syödään kaikenlaista mässyä, haha! Täällä sydään muita epäterveellisiä juttuja, kuten keksejä ja muita leivonnaisia.

En muista, olenko maininnut tämän jo aikaisemminkin, mutta julkinen liikenne on tällä tosi köyhää. Koulubusseja lukuunottamatta bussiliikennettä ei ole varmaan olemassakaan. Junia kulkee aika harvakseltaan ja jos jossain kulkee, niin niiden aikatauluihin ei ole kyllä luottamista. Ja koska Amerikassa kaikki on niin kaukana kaikesta, ainoa tapa matkustaa on oma auto tai lentokone. Juttelin tänään just yhden tytön kanssa, kun se oli viime viikon Espanjassa ja se sano kuinka erilaista se oli kun kaikki oli niin lähellä kaikkea. :-)

Mä muuten kävelen usein koulusta kotiin, koska asun noin 20min päässä. Monesti jotkut koulukaverit ajaa ohi ja pysähtyy ihan ihmeissään ja kysyy haluanko kyydin. Tosi harvat kävelee jos asuu 5min kauempana koulusta.

Tupakkaa ei täällä juurikaan polteta. Muuta polttelua on kyllä sitäkin enemmän. Mutta esimerkiksi South Carolinassa kun oltiin, niin näin hieman enemmän ihmisiä, jotka poltti, mutta hyvin vähän sielläkin. Suomessa niihin törmää ihan joka nurkalla. Ja Julien kanssa puhuttiin eilen, kuinka Julie oli järkyttynyt miten paljon South Carolinassa poltettiin. Haha, se olisi varmaan ihan kauhuissaan Euroopassa!

Hmm, mun ajatus ei kulje enää. Aika köyhäksi jäi lista mun eroista, mutta saittepahan nyt jotain luettavaa. :-D Hei muuten kaikille viime postauksen lukeneille, olen siis vieläkin tiimissä ja aion olla loppuun asti! Kyllä tästä selvitään, vaikka voin sanoa että rankkaahan se on. Tiedän, että olisin ollut tosi pettynyt itseeni jos olisin lopettanut. Tän kauden jälkeen voin kyllä olla tosi tyytyväinen itseeni. :-)

Ps. noin 3 viikkoa Floridaan!
Pps. ja Floridan jälkeen nään rakkahan perheeni pitkästä pitkästä aikaa! Olen innoissani. :-)

Kunnon kohotusta... vai kidutusta?

Kävin kaivaan esille Fazerin suklaata ja ajattelin tulla tänne kertoon vähän fiiliksistä. Nyt on muuten viimeinen suklaalevy menossa, äiti I need more!!

Viime viikolla alkoi toinen yleisurheilu kausi. Tällä kertaa ulkona. Ajattelin, että kun se indoor kausi meni niin mukavasti siinä kavereiden kanssa juostessa, niin kyllä mä nyt tohon outdooriinkin meen. Lacrosse (haavipallo?) on täällä tosi iso juttu ja Joy yritti mua vähän pyytää pelaan sitä sen kanssa, mutta tosi monet sano että siellä valmentaja on tosi intesiivinen ja kaikki pelaajat tosi täysillä pelaamassa. Joten itse ihan täysin kokemattomana ajattelin, että en mene sinne.

No, ensimmäisissä yleisurheilu reeneissä valmentaja sitten sanoi mulle, että haluais mun liittyvän pitkänmatkan juoksijoihin, koska se näki mussa jonkinnäköistä "potentiaalia" ja ajatteli, että olisin parempi siellä. Mä sitten aloin juokseen niiden kanssa ja täytyy sanoa, että se on rankkaa! Sprinttiporukassa on mun kaikki kaverit, kenen kanssa ennen juoksin ja meillä oli aina tosi hauskaa reeneissä. Pitkänmatkan juoksijat on kaikki tosi kilpailuhenkisiä ja ne vetää niin täysillä. Eikä siellä muutenkaan ole kuin muutama.

Reeneissä juostaan vähintään sellaiset 3 mailia, joka on noin 5km. Yleensä enemmän. Viime viikolla juostiin yks päivä 6 mailia, joka on noin 9km! Ja me ollaan kuitenkin ihan kauden alussa ja heti tommosia himolenkkejä. En edes uskalla ajatella, mitä on tulossa. Maratooni?

Onneks pitkänmatkan juoksijoissa on yks tyttö kenen kanssa oon juossut samaa tahtia, koska muut menee niin hirveetä vauhtia, etten pysy perässä. Se on ollut mun ainoo lohtu noissa reeneissä.Tänää se ei kuitenkaan ollut siellä. En tiedä lopettiko se vai mitä... Juoksin sitten itsekseni. Ja vähän eksyinkin, mutta ei kai sen niin väliä. Siinä juostessa kuitenkin ajattelin, että miksi mä teen tätä?

Mun ainoot plussat on 1) hyvässä kunnossa pysymyinen/kunnon kehittäminen ja 2) se toinen tyttö, kenen kanssa oon juossut. Siitä on ollut seuraa, enkä halua sitä yksin jättää juoksemaan. Miinuspuolia on kilpailut (en tykkää yleisurheilun kilpailuhengestä: jos voisin, en menis kisoihin ollenkaan), se ettei reeneissä oo enää mitään hauskaa (kaikki kaverit sprinttiporukassa) ja se, että lenkit on ehkä pikkasen liian pitkiä joka päivä juoksettavaks.

En mä tiedä kunnon syytä, miksi mä teen sitä. Voin ihan hyvin pitää kuntoo yllä itse juoksemalla ja mulla on ilmainen käyntikortti kuntosalille koko vuodeks. Täytyyhän siinä sitten itseään aina jaksaa ottaa niskasta kiinni ja mennä sinne lenkille/kuntosalille, koska ei ole kukaan sanomassa mitä tehdä. Mutta onhan se kai parempi, kun mennä reeneihin, joista ei oikeastaan nauti juuri yhtään?

Tää on nyt tämmönen "valituspostaus". Haluan kuulla mielipiteitä, mitä te tekisitte. Valitanko mä vaan turhaan? Koska joskus mä teen sitä. Ääh..

February Break

Nyt on muutama päivä sitten kotiuduttu Floridan lämmöstä ja täytyy sanoa, että sinne on kova ikävä! Se jotenkin sai mut ihan kesäfiiliksiin ja nyt en mitään muuta odotakkaan kuin kevättä ja kesää. Mmm, rakastan aurinkoa!

Perjantaina saavuttiin siis Jacksonvilleen (pohjois Floridaan) ja majotuttiin Julien äidin taloon. Talo oli tosi kaunis ja tosi iso. Sieltä löytyi uima-allasta sun muuta. Sellaisessa talossa olisi hieno asua vähän pidemmänkin aikaa! Perjantai-iltana ei tehty juuri mitään muuta kuin vain istuttiin olohuoneessa ja juteltiin. Julien äiti on tosi ihana! Tykästyin siihen heti ensimmäisenä iltana. :)

Lauantaiaamuna lähdettiin ajaan kohti Charlestonia (South Carolina). Tosin ennen sitä käytiin juoksemassa Carolinen kanssa tossa naapurustossa. Tosi kaunis alue ja paljon paljon kauniita taloja. Laitan myöhemmin siitä alueesta enemmän kuvia. Oli ihana lenkkeillä auringossa!

Charlestoniin kesti hetki ajaa, saavuttiin joskus illasta kuuden aikaan. Meillä oli pieni asunto käytössä, joka on Caren kaverin perheen loma-asunto. Se oli tosi kiva!! Miten täällä kaikilla on niin hienoja taloja ja sit vielä upeita loma-asuntoja? Illasta mentiin syömään ravintolaan ja saatiin muutan alkupalat ilmaseks, koska olen Suomesta haha. :D

South Carolinassa ja Floridassa on muuten tosi vahva etelän aksentti. Itse en sitä niin selkeästi kuullut kuin muut, mutta yhden eron kuulin tosi selkeesti. you sanotaan ya ja se on tosi korostettu ya. Kaupoissa myyjä sanoo how are yaaaaa hah. :)

Sunnuntaina kierreltiin Charlestonissa, otettiin bussi tour ja se oli tosi kiva! Se on nätti kaupunki. Myöhemmin mentiin shoppaileen. Siellä on tosi paljon kivoja liikkeitä vieri vieressä. :) Sää oli tosin hirveen tuulinen ja olin ihan jäässä (ehkä koska olin varautunut lämpimään säähän). Olin myös tosi kipee alussa. Ihan hirveen flunssa iski Julien epäilyjen mukaan lennoilta. En tie, matkustelu tekee musta aina kipeen! :( No, ei se tunnelmaa juurikaan latistanu!

Löydettiin Caren kanssa "Yogurt Mountain", jossa myydään frozen yogurtia, eli terveellistä jäätelöä! Se oli ihana paikka. Tosi paljon eri makuvaihtoehtoja ja paljon paljon kaikkea lisukkeita siihen päälle. Mansikoita, mustikoita, suklaata, kastikkeita, nonparelleja, kaikkea! Ja sai itse tehdä oman annoksensa. Se oli niin hyvää! Käytiin pari kertaa siellä, siitä tuli meille ihan taivas haha.

Maanantaiaamuna pienen kaupungilla kiertelyn jälkeen mentiin college tourille. Care pääsi College of Charlestoniin, joten mentiin tsekkaamaan millainen college se sitten oikein on! Tosi nätti, se on kuulemma Caren kärkipäässä. Ykkösenä se haluaa kuitenkin Californiaan. Tosin Julie ei halua tyttöä ihan niin kauaksi. Saa nähdä, minne se sitten lopulta päättää mennä! Tähän asti se on päässyt kaikkiin kouluihin sisälle mihin se on hakenut. :) College tourin jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Jacksonvilleen ja siinä menikin sitten maanantai päivä.

Tiistaina Care ja Jim lähti kotiin. Jimillä oli töitä joten se ei voinut viettää koko viikkoa. Caren piti viettää koko viikko, mutta se on laskettelu joukkueessa ja niillä oli kisoja keskiviikkona ja torstaina, jonne sen piti mennä. Ne siis lähti tiistaiaamuna ja me jäätiin Julien kanssa kahden. Plus tietenkin Julien äiti ja sen mies. :) Tiistaina oli varmaan myös koko reissun parhaat säät. Sellaista 27 celsiusta. Mentiin sitten beachille!

Keskiviikkona mentiin USA:n vanhimpaan kaupunkiin: St. Augustineen. Tosi nätti kaupunki sekin! Noin tunnin ajomatkan päässä Jacksonvillestä. Siellä tapahtui jotain tosi hassua! Mentiin pieneen liikkeeseen Julien ja sen äidin kanssa. Julie halusi ostaa laukun sieltä ja myyjä alkoi kirjoittaa jonkinnäköistä laskua Julielle. Olin jo aikaisemmin kuunnellut kuinka voimakas aksentti naisella oli, mutta en tunnistanut aksenttia ollenkaan (mikä on huvittavaa näin jälkeenpäin ajateltuna). No nainen siis kirjoitti laskua ja hiljaa itsekseen sanoi ne numerot ääneen SUOMEKSI! Ensin ajattelin, että kuulin varmaan vaan kaiken omassa päässäni, koska joskus saatan kuulla joitain suomalaisia sanoja puheessa, mut se nyt on normaalia. Ainoa, mikä mua hämäs, oli et kuulin monta eri numeroa. Sanoin Julielle, että ihan kuin toi myyjä puhui suomea ja Julie kysyi sitten saman tien myyjältä, puhuuko se suomea. Sen silmät suureni, kun se sanoi että se on Suomesta kotoisin. Hahahah, juteltiin hetki sitten suomeksi + vähän sekaisin englantia, että Juliekin ymmärtäisi. Tosi hauska sattuma! Juttelin kasvotusten jonkun kanssa suomea pitkään pitkään aikaan!

St. Augustinesta mentiin sellaiseen puistoon, missä oli paljon eläimiä mutta enimmäkseen krokotiileja ja alligaattoreita, koska olin aikaisemmin puhunut kuinka haluan nähdä alligaattorin jossain. :D Niitä on nimittäin Floridas ihan joissa sun muissa ja niitä saattaa nähdä ihan muuten vain. En ihan villinä nähnyt, mutta tuli tuolla puistossa sitten muutama nähtyä. :)

Torstaina oli beach päivä uudestaan, vaikka ei kyllä ihan niin hyvä mitä oli tiistaina. Mutta vähän tuli kuitenkin rannalla maattua! Melkein joka päivä siis menin lenkkeileen aamusta Jacksonvillessä, koska se oli vain niin ihana lenkkeillä siinä auringossa. Laitan tähän nyt siis kuvia vähän siitä naapurustossa, missä elelin! Ihan kuin tv:ssä? ;)

Perjantaina oli suht pilvinen päivä. Pakkailtiin, otettiin vähän arskaa, käytiin Jacksonvillen keskustassa ja illasta tuli Julien serkku käymään! Yritin mennä suht aikasin nukkuun, koska lauantaina piti herätä 3am ja lento lähti 5:30.

Lennot meni kaikki tosi hyvin, mutta täytyy sanoa, että oli tosi masentavaa palata tänne pohjoiseen. Haha kaipaan sitä aurinkoa ja lämpöä! Olen onneksi huhtikuussa menossa sinne takaisin, mutta paljon paljon etelämpään. Jim sanoo, että siellä on tosi paljon kauniimpaa ja kuumempaa. Odotan sitä siis tällä hetkellä kuin kuuta nousevaa! Ja se on onneksi jo huhtikuussa ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Haha, oon siellä taas yhdessä hujauksessa!

Florida reissun jälkeen olikin paljon kouluhommia + piti tehdä Suomi powerpointti eläkeläisiä varten. Ja samalla tein sen Rotary klubia varten, koska rotaryesitelmä on tulossa tässä jossain välissä ajankohtaiseks! Hukkasin kuitenkin mun muistitikun, missä oli jo Suomiesitelmä tehtynä. Tein sen viime kesänä kotona. Oli siis vähän stressiä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Sain hyvän (ja paljon paremman!!) power pointin tehtyä ja tänää oli se esitys eläkeläisillä. Siellä oli noin 70-80 henkilöä yleisössä, ja selvisin suurelta jännittämiseltä! Mitä mulle on tapahtunut? Pystyn puhuun tollaselle väkijoukolle ilman yöunien menettämistä? Tällä hetkellä se Rotaryesitelmä tuntuu ihan pikkujutulta. :)

Huh huh sainpahan tän postauksen vihdoin valmiiks! Kovan työn takana oli ladata noi kuvat. Jos lisää kuvia haluatte, niin facebookista löytyy! :)

Sonja

Let's go Orange!

Heips! Mulla on kyllä vähän kiire kaiken pakkailun keskellä, mutta päätin tulla kuitenkin nopeasti kertomaan viime viikon Syracuse koripallo pelistä! Se oli tosi kiva kokemus! Koko paikka oli tupaten täynnä SU (Syracuse University) faneja oranssiin pukeutuneena. Tunnelma oli siis ihan katossa ja tosi kova kannustus yleisössä. Oli tosi kivaa! SU oli kokoajan ihan hitusen verran voitolla. Sit kuitenkin ihan viime minuuteilla peli käänty ihan täysin ja Georgetown (vastustaja) voitti.

Sitten sain tuossa muutama päivä sitten tällaisen Stylish Blogger Award:in. Haha en ole ennen blogillani mitään palkintoja saanut, joten ihan uutta tällainen. Tarkoituksena on siis kertoa seitsemän asiaa itsestään ja lähettää tämä eteenpäin enintään 15 muulle blogille. Ennen tuli luettua blogeja paljon enemmän, mutta nyt ajan puutteen takia niitä ei hirveästi tule ehdittyä lukemaan, muutakuin silloin tällöin satunnaisesti. Siksi en jaa tätä juttua eteenpäin kenellekään tietylle, mutta kaikille ahkerille vaihtariblogin kirjottajille, jotka nyt luette tätä! Teille, jotka ette ole heti ensimmäisen kuukauden jälkeen antanut bloginne kuolla! Kyllähän sen ymmärtää, että täällä ei aika meinaa riittää blogin kirjoittamiseen, mutta siksi juuri haluankin jakaa tämän awardin eteenpäin niille, jotka on kaikkien kiireiden kesellä jaksanut myös pitää blogiaan pystyssä! :-) Ja sitten niihin seitsemään asiaan... Tässä nyt sekalaisesti jotain, mitä tulee mieleen.

• Mun nimi on siis Sonja, mutta mun perhe ja osa kavereista kutsuu mua mun toisella nimellä joka on Pauliina. Kun muutin noin neljä vuotta sitten uuteen kaupunkiin, vaihdoin nimeni. Mua siis kutsuttiin mun toisella nimellä (mistä en tykkää!) ja halusin että mua aletaan kutsuun mun ensimmäisellä nimellä Sonjalla. Uskokaa tai älkää, ei se ole niin hämmentävää, vaikka onkin kaksi nimeä. :-) Mutta kaikki uudet tuttavuudet, kutsukaa Sonjaksi. Vaan vanhat tutut vanhalta kotikaupungilta saa kutsua mua Pauliinaks, koska onhan se outoa opetella uusi nimi!
• Haluaisin kauheasti opiskella lääkäriksi. Tosin se tulee olemaan niin kovan työn päässä, että pelkään ettei musta ole siihen. Haluan kuitenkin uskoa, että voisin olla tarpeeksi hyvä lääkikseen. Ja jos totta puhutaan, mulla ei ole minkään näköisiä varasuunnitelmia! Kun alan ajattelemaan tulevaisuutta ja mitä teen lukion jälkeen, tulee kauhee stressi. Pitäishän mulla nyt muitakin ideoita olla kuin vain tuo lääkis...
• Mun on hieman vaikea ottaa joskus kritiikkiä vastaan. Haluan saada sitä, mutta sen kuuleminen alkaa ärsyttään. Varsinkin, kun tiedän että se on totta. Tiedän, että kritiikin avulla kehitytään ja siksi yritän opetella ottamaan sitä vastaan paremmin. Eihän kukaan ole täydellinen.
• Olen myös tosi vastuuntuntoinen ja hieman kunnianhimoinen. Vaikka olen täällä vaihtarina, eikä numerot tai mitkään muutkaan merkitse yhtään mitään, haluan silti saada hyviä numeroita ja jos en pääse kouluun, pelkään että jään jälkeen. Mähän oon vaihtari, ei sillä oo mitään merkitystä, jos vähän jää jälkeen! Plus meidän koulussa meksikolaisvaihtari on niin huolimaton eikä se välitä mistään mitään ja mä en ymmärrä sen asenetta yhtään. Oon ihan erilainen ihminen.
• Olen alkanut kiinnostuun tosi paljon matkustelusta täällä asuessa. Haluan nähdä maailmaa ja kierrellä ympäriinsä. Interreilaaminen Euroopassa kuulostaa tosi kivalta, Australia pitää päästä näkemään ja Etelä-Amerikkakin kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Haluan matkustella paljon!
• Olen kesäihminen. Rakastan talvella lunta ja talviurheiluja, mutta kova pakkanen ja pimeys ei ole mun juttu. Kesäisin hyvin harvoi valitan kuumuutta. Tai ainakin yritän olla valittamatta, koska tiedän että talvisin kaipaan sitä niin paljon. Rakastan maata auringossa ja olla stressaamatta mistään. Mansikat, jäätelö ja kaikki kesäinen on niin ihania! En malta odottaa kesää! Kevätkin on tosi ihanaa aikaa, kun aurinko paistaa ja lumet alkaa sulaan. Kaikki on niin ilosia ja odottavaisia kun kesä on tulossa!
• Haluaisin olla siisti ihminen, mutta en ole. Mun huone ei kauaa pysy järjestyksessä, kun kaikki tuntuu löytyvän pian lattialta. Enkä tykkää siivoamisesta! Joskus keskellä yötä saatan saada jonkun siivousintoilun ja siivota kaikki paikat siistiks. Joskus harvoin... Tykkään kauheasti leipoa ja kokata, mutta arvatkaa vaan, vaikka kuinka yritän leipoa siististi niin saan aina jotenkin sen keittiön ihan kauheaan kuntoon! Täytyy vaan toivoo, että tää ajan kanssa muuttuis ja musta tulis joskus siisti ihminen, haha.

Siinä on siis mun laskujen mukaan seitsemän asiaa musta! Tulipahan teille hieman enemmän tutuksi, kuka täällä ruudun takana näitä juttuja raapustelee. :)

Nyt meen jatkaan pakkailua, koska huomenna lähtee lento kohti Floridaa!! Pakko muuten vielä nopeasti kertoa tää. Keittiön pöydällä oli tänää joku lappu lentotiedoista. Katoin nopeeta, et huominen lento menis ensin Nyciin ja sieltä Floridaan. Ehdin innostua ihan kauheesti, koska mun isä on huomenna Nycin lentokentällä kans! Se on ollu Californias työreissulla ja lähtee huomenna kotiin. Olin oikeesti kirjottamassa jo tekstiviestiä iskälle, että ei hemmetti jos oltais samaan aikaan siellä! Mut sit huomasin et ne oliki lentolippuja FROM Florida to NYC. Huomenna ei mennä siis Nycin kautta, vaan Philadelphian. Vitsit oli ollut siistiä, kun oltais kummatkin oltu Nycin lentokentällä samaan aikaan! No, täytyy pari kk odotella, kunnes perhe tulee täällä käymään ja sit näkee kaikki! :)

Mutta ens kerralla sitten enemmän Floridasta!

Snowball

Aika taas kertoa hieman kuulumisia. Viime viikonloppu oli tosi kiva! Meillä oli Snowball eli ikään kuin Homecoming mutta paljon parempi. :)

Kerron kuitenkin lyhyesti ensin Tammikuun tapahtumista, mistä en ole vielä ehtinyt oikein kertoa. Kolmisen viikkoa sitten mentiin mun host veljen Collegessa käymään. Se opiskelee Unionissa ja oli ihan mukava käydä siellä. Ei ollut kovin kaukana, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä. Itseasiassa Suomessa toi kolme tuntia tuntuu tosi pitkältä. Täällä olen tottunut, että mikään ei ole lähellä mitään. Kaikkialle kestää matkustaa ikuisuus. Se on huono puoli suuressa maassa. Pienessä Suomessa kaikki on lähellä toisiaan! :) Yleensäkin Euroopassa on niin paljon helpompi matkustella, kun välimatkat on paljon pienempiä. Mutta niin kuin sanoin, tähän tottuu!

Käytiin katsomassa jääkiekkopeli Union vs. Harvard. Ensin vaikutti siltä, että Harvard voittaisi mutta loppujen lopuksi Union voitti! Jeij. :-) Vaikka toisaalta... Kumpaa sitä kannustaisi kun ensimmäisen perheen sisko opiskelee Harvardissa ja toisen perheen veli Unionissa? Hmmm... En tullutkaan ajatelleeksi! Illasta päätettiin mennä vielä ihan myöhäisnäytökseen No Strings Attached Kealyn ja Carolinen kanssa. Tosi hauska elokuva!!

Kaksi viikkoa sitten lähettiin laskettelemaan host perheen kanssa noin kolmen tunnin päähän paikkaan nimeltä Gore! Oltiin sellä perjantai ja lauantai, koska perjantaina ei ollut koulua ollenkaan. Siellä oli Carolinen vanha laskettelujoukkue, koska niillä oli kisa! Oli hauska tavata ne ja lauantaina katsoa niiden kisaa. :) Perjantaina mekin lasketeltiin. Oli tosi hienot, isot ja pitkät mäet! Hieman paineita lasketella host perheen kanssa, kun kaikki on tosi hyviä laskettelijoita, mutta hyvin se silti meni, vaikka aina viimeisenä hisseille tulinkin, haha! Pääasia, että oli kivaa. :-) Ja siellä oli oikein Gondooli hissit! Viimeeks oon sellaisissa ollut joskus pienenä lapissa, enkä siitäkään muista mitään. Kuvia vaan nähnyt. :)

Lauantai-ilana menin yöksi Joylle ja aamulla lähdettiin aikaisin ajaan kohti Oneidaa. Siellä oli Rotary koulutus sekä inbound että outbound vaihtareille. Outboundeille se oli enemmän koulutusta (tuli ihan mieleen no omat koulutukset Suomessa ennen lähtöä) ja meille inboundeille se oli muiden vaihtareiden näkemista, kuulumisten vaihtoa ja outbound vaihtareiden kanssa juttelemista. Siellä oli yksi poika, joka on lähdössä ensi vuonna Suomeen vaihtariksi. Oli tosi mielenkiintoista tavata se ja jutella sen kanssa! Se oli hirveen kiinnostunu Suomesta ja kyseli kauheasti kysymyksiä. Ja se oli tulostanu netistä suomenkielisiä fraaseja, joita se yritti opetella. Kerroin sitten kaikesta mahdollisesta ja opetin vähän lausumaan niitä fraaseja. Siitä tulee kyllä hyvä vaihtari, tosi motovoitunu ja kiinnostunu kaikesta. Toivottavasti se pääsee hyvään kouluun, jossa se sais kavereita. Pelkään että ujot suomalaiset ei uskalla mitään sille puhua ja se alkaa katua Suomeen tuloa. Haluan, että se saa yhtä hyvän kokemuksen, kun mä olen saanut täällä! Toivottavasti se tulis lähelle Tamperetta. :) Jos tulee, niin aion kyllä nähdä sitä siellä Suomessakin sitten!! Haha. :)

No, nyt pääsen viime viikonloppuun ja siihen Snowball:iin! Olin ostanu mekon sinne jo kaaauan aikaa sitten. Ostin sellaisen, että sitä voi joskus käyttää ihan arkenakin. Ettei liian juhlallinen. Mutta kuitenkin hyvä noihin tansseihin! :) No, mekkoa näätte enemmän kuvissa! Muutamien tyttöjen piti tulla meille valmistautumaan, myös Joy ja toinen ranskalainen vaihtari Joyce. Monien sekasotkujen jälkeen aika jäi ranskattarilla tosi lyhyeks ja kävi ihan sääliks niitä, kun ne joutui laittaan itsensä valmiiks sellaisessa kahdessa minuutissa. No, loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ilma oli ihan täydellinen Snowball:iin. Lunta nimittäin satoi aivan kamalasti! Ei ehkä mikään täydellisin sää kävellä ulkona pienessä mekossa ja korkkareissa, mutta muuten se oli jotenkin tosi ihana sää. Ja kun ikkunoista näki lumisadetta, se vain oli jotenkin niin täydellinen! Ennen tansseja mentiin toisen kaverin kotiin ottaan kuvia ja sieltä sitten porukalla yhteen ravintolaan, jossa Snowball järjestettiin. Se ei nimittäin ollut koululla niin kuin Homecoming. Se oli aivan ihanassa paikassa, joka oli koristeltu niiin kauniisti! Tuntui, kun olisin ollut elokuvissa.

Ensin syötiin ruoka ja sen jälkeen pöytiä vähän siirreltiin ja saatiin tanssilattia esille! Muistatte varmaan, kun kerroin amerikkalaisten tanssityylistä. Grindingista. Meille tuli ennen tansseja säännöt tohon tanssiin, koska jotkut vanhemmat valitti siitä ja opettajat ovat hieman huolestuneita. En ihmettele, aika kiusallinen tanssityyli se kuitenkin on! Mutta kyllä siihen tottuu, haha uskokaa tai älkää. Ja loppujen lopuksi se on aika hauskaa! Suomessa ei vaan ikinä uskoisi jonkun tanssivan sillä tavalla! No jokatapauksessa uusien sääntöjen takia, meno ei ollut ihan niin kiusallista, mitä se oli Homecomingissa. Jokatapauksessa tanssilattia oli iiihan täynnä ja hauskaa oli! :) Kaikki vain loppui ihan liian lyhyeen! Olisi saanut olla vaikka tunnin pidempi!

Tässä vähän meistä kuvia ennen tansseja:

Snowball:in jälkeen tulin kotiin Joyn ja Joycen kanssa. Aluksi mun piti mennä Caren ja muiden kavereiden kanssa yhden toisen kaverin kotiin, mutta kun yritin kysyä mahtuisiko Joykin mukaan, niin ei mahtunut. Joten päätin että kutsun Joyn sitten meille. Ja loppujen lopuksi Joyce tuli myös. Katseltiin Frendejä ja mentiin joskus kolmen aikoihin nukkumaan. Tosin kaikki muut paitsi Joy nukkui jos sohvalla sikeästi ennen tuota kolmea. Loppujen lopuksi Frendejen loputtua Joy herätti meidät ja kysyi voitasiinko mennä sänkyyn nukkuun. :)

Sunnuntaina oli täällä Amerikassa Superbowl! Suuri jalkapallo peli (amerikkalainen jalkapallo) ja oli jonkin verran Superbowl juhlia ihmisillä. Mä vietin senkin sitten Joyn kanssa. Haha meistä on oikeesti tullut tosi läheiset ystävät Joyn kanssa. Vietän sen kanssa tosi paljon aikaa! :) Ensin oltiin ihan masentuneita, kun ei meillä ollu mitään tähdellistä tekemistä. Loppujen lopuksi unohdettiin koko jalkapallo ja lähdettiin koululle tekeen parkkipaikalle lumiukkoa ja sen jälkeen käveleen ympäri kylää. Kuunneltiin Joyn ipodia ja laulettiin ihan täysiä. Oli ihan hauskaa, tosin saatiin tuomitsevia kommentteja, kun ei katsottu peliä. Ei olla kuulemma kunnon amerikkalaisia. No, kotiin pästyä katsoin kyllä lopun eli en ihan kokonaan laiminlyönyt tätä amerikkalaista perinnettä! :)

Huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan Syracuse koripallopeli! Olen tosi innoissani, koska se on täällä tosi iso juttu ja Syracusen korisjoukkue on tosi hyvä. Viikonlopun suunnitelmista en oikein osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Eiköhn sinne jotain kivaa järjesty niin kuin melkein joka viikonloppuun! :) Ja ensi perjantaina lähdenkin sitten Floridaan!! Aaa, en malta odottaa!

Sonja

ps. eilen tuli puoli vuotta täyteen täällä!

Asiasta kolmanteen

Otsikko siis ilmaisee hyvin mitä tämä teksti tulee sisältämään. Ajatuksia eri asioista. Hieman lukijoiden toiveita ja sen jälkeen omaa pohdintaa. Valmistautukaa siis hieman hajanaiseen tekstiin, hyppimistä aiheesta toiseen.

Tarkkasilmäiset ovat muuten varmaan huomanneet, että sivupalkkiin on ilmestynyt uusi laskuri. Laskuri joka laskee, paljonko mulla on aikaa täällä jäljellä! Varasin nimittäin tässä yksi päivä paluulennon takaisin Suomeen. Minulla oli kaksi kriteeriä: 1) haluan kokea täällä Graduationin, joka on kesäkuun lopulla ja 2) haluan ehtiä kotiin ennnen siskon rippijuhlia, joka on 10. heinäkuuta. Ja kesäloman alkaessa haluan vielä muutaman viikon lomaa, aikaa hyvästellä kaikki ja nauttia hetki lomasta täällä näiden ihmisten kanssa. Lopulliseksi paluupäiväksi muodostui siis 6. heinäkuuta. Suomeen kone laskeutuu 7. heinäkuuta klo 8:50.

Laskureita tarkastellessa huomaa, että puolivälikin on nyt sitten ylitetty! Outoa, surullista ja jännittävää. Nyt, kun tiedän paluupäivän niin siitä lähdöstä on tullut jotenkin tosi todellinen. Ihan sama kävi viime vuonna, kun sain tietää lähtöpäivän tänne. Koko vaihtovuosi sai ihan uuden ulottuvuuden. Aloin odottaan lähtöä ihan eri tavalla. Nytkin alan odottaan kotiin lähtöä eri tavalla. Tiedän, että en vielä ole valmis täältä lähtemään kotiin, mutta luulen kuitenkin olevani valmis tuolloin heinäkuussa. Onhan se kaiken surullisten jäähyväisten keskellä myös tosi onnellinen päivä. Varmaan tosi outoa laskeutua Helsinki-Vantaan lentokentälle ja löytää oma perhe sieltä odottamasta! Ja ajaa autolla kotiin, purkaa kaikki tavarat omaan huoneeseen, nukkua ensimmäinen yö omassa sängyssä ja aamulla mennä alakertaan syömään aamupalaa niin kuin aina ennen... Varmaan tosi jännittävää nähdä taas kaverit ja vaihtaa kunnolla kuulumisia ihan kasvotusten. Jutella suomeksi! Se on varmaan aluksi vähän erikoista, kunnes taas tottuu. :)

No mutta nyt on kuitenkin puolet vielä vuodesta täällä jäljellä ja siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti! Joku lukija halusi, että kerron ikävästä ja kuinka selviän sen kanssa täällä. Tuolla edellisellä lauseella on iso merkitys mun asenteeseen. Varsinkin tän vuoden alussa ikävä oli paljon useemmin pinnassa. Itkin silloin tällöin itsekseni omassa huoneessani. Ei se itku välttämättä ollut ikävää. Se saattoi olla sitä, että oli vaan huono päivä. Ja alussa jos muistatte, mulla oli se keuhkoputkentulehdus. Se vaikutti mun mielentilaan tosi paljon. Kaikki tuntui ihan kauheelle. Olisin halunnut vain mennä kotiin omaan sänkyyn ja yrittää parannella itseni. Mutta en mä normaalisti itkeen ala, kun on vähän huonompi päivä. Aluks kaikki oli vaan uutta, ja tunteet aikalailla pinnassa.

Mua kuitenkin auttaa aina toi asenne, että täällä ollaan vain yksi vuosi (uskokaa tai älkää, se on lyhyt aika!) ja siitä pitää ottaa kaikki irti! Mulla oli toi asenne jo syvälle juurtunu mun mieleen, ennen kuin edes tulin tänne. Olin nimittäin varautunut johonkin todella kamalaan romahdukseen alussa. Ajattelin, että en mitään muuta teekään kuin itke ja ikävöi. Ja toi itku mitä mulla alussa oli, ei se oikeasti ole niin kamala kuin miltä kuulostaa. Sitä tapahtui aina silloin tällöin. Ei tosiaan esim joka päivä! Olin varautunut niin paljon pahempaan ja musta tuntui että se auttoi myös aika pitkälle. Kun kerta henkisesti olin varautunut kokemaan jotain todella kamalaa, todellisuus ei ollutkaan niin kamala ja selvisin siitä suht helpolla! Mä en kuitenkaan ymmärrä niitä ihmisiä jotka sanoo, ettei ne ikävöi koskaan kotiin. Ehkä ne ei vaan ole sitten niin läheisiä perheensä tai ystäviensä kanssa.

Alku on varmaan kaikille vähän hankalampi ja sit kun tähän elämään täällä tottuu ja kulttuurishokista päästään, niin kaikki tasottuu. Myös tunteet. Ei sitä näin normaalisti enää ikävöi juurikaan. Joskus ehkä ajattelee kuinka nyt olisi kiva olla Suomessa, mutta samaan aikaan ajattelee, että voi kun ei ikinä tarvitsisi lähteä täältä. Ihan näin btw, olen muuten ihan koukussa Putoukseen! Kuulin munamiehestä ja katsoin ekan jakson netistä ja joka viikko pitää katsoa aina uusin jakso. Sitä katsellessa ajattelee, että voi kun olisi Suomessa kotisohvalla naureskelemassa munamiehille sun muille, haha.

Toinen lukija halusi minun kertovan muutoksista, mitä olen huomannut itsessäni täällä ollessa. Sitä on kuitenkin aika vaikea kertoa. Luulen, että ne muutokset huomaa vasta ihan kunnolla sitten kun palaan Suomeen. Olen kuitenkin varma, että olen itsenäistynyt tosi paljon! Osaan hoitaa itse asiani (ainakin suurimman osan!). Olen varma, että tämän vuoden jälkeen muutto kotoa opiskeluelämään tulee olemaan paljon helpompaa. On mulla onneksi täällä host perheet, eli en ihan itse kuitenkaan täällä elä, mutta esim rahankäyttöä pitää miettiä ihan eri tavalla täällä. Suomessa ostelin suht huoletta uusia vaatteita. Vanhemmat osti kaikki tarpeelliset asiat mulle, mutta täällä ostan kaikki itse (paitsi ruuan). Yllättävän paljon sitä rahaa menee, vaikka Amerikassa asutaankin!

Fyysistä muutoksista voisin mainita muutaman vaihtarikilon (!!) jotka ei nyt kuitenkaan mun maailmaa kaada. Itse en suurta eroa vielä peilistä huomaa (jos kuvissa huomaatte eroa, niin kertokaa ihmeessä), joten en niin huolestunut siitä ole. Itseasiassa äiti sanoi, että olisi hyvä kun tulisin takaisin muutaman lisäkilon kanssa, joten saat mitä tilaat äiti! Toinen muutos, josta olen enemmän huolestunut, on hiusten lähtö. En huomannut sellaista Suomessa ollenkaan. Täällä vain... Suihkusta kun tulen ja hiukset on märkinä, niin hiuksia lähtee paljon! Tosin musta tuntuu, että se on nykyään vähän parempi. Ensin ajattelin, että se on vaan stressiä, mutta en usko että se on sitä. En tiedä... Kai se on normaalia? Monet vaihtarit on kärsiny tosta ongelmasta. Kai se Suomessa sit taas tasoittuu. Kunhan en kaljuuntumaan pääse! :D

Kolmas lukija halusi kuulla kielitaidon parantumisesta! Ja se vähän myös sitoutuu noihin muutoksiin. :) Onhan se kielitaito nimittäin parantunut täällä ollessa. On se alusta asti ihan hyvä ollut ja pikkuhiljaa kokoajan parempi. Nyt kun ollaan puolessa välissä, luulin että olisin nyt jo ihan sujuva, mutta en. En tiedä, missä vaiheessa vaihtarit yleensä on ihan sujuvia kielen kanssa...? Vai onko ollenkaan? Pakko olla!! Haha, minä ainakin haluan olla ennen kuin täältä lähden. Ajattelu tapahtuu suurimmaksi osaksi englanniksi ja ymmärrän tosi hyvin mitä muut puhuu. Oma puhuminenkin on kiitettävän luokkaa! Ihan tyytyväinen olen, ja olen tyytyväinen että puolet vuodesta on kuitenkin vielä aikaa kehittyä. Skypessä kun puhun suomea, ymmärrän kyllä kaiken mitä mulle puhutaan, mutta oma puhuminen vähän tökkii välillä. Pitää välillä miettiä, mikä joku sana on ja jotenkin se puhe ei kuulosta omaan korvaan niin luontevalta suomelta. Ja joskus mietin englanninkielistä lausetta ja yritän kääntää sen sanasta sanaan suomeksi. Esim Care käski mun suomentaa lause: "We love to have Sonja here." Yritin kääntää ton, mutta en vaan mitenkää saanut siitä mitään järkevää! Toinen on: "Someone makes fun of someone." Ei kuulosta hyvältä, kun käännät sanasta sanaan suomeks. Haha hassua, että mielessäni käännän lauseita englannista suomeks, kun ennen se oli toisinpäin. :) Ja pitää tännekkin vielä jakaa tämä hyvin ärsyttävä kielimoka, mitä oon alkanut tekeen. Suomen kuukaudet menee siis ihan sekaisin. Marraskuu on maaliskuu, heinäkuu on helmikuu tai huhtikuu yms. Arvatkaa vaan onko ärsyttävää, kun tulee kauheita väärinkäsityksiä, millon joku on tapahtumassa. Sanoin esim facebookissa, että lähden täältä huhtikuussa, vaikka oikeasti lähden heinäkuussa. Blogiinkin taisin joskus kirjoittaa että Floridan reissu on heinäkuussa, vaikka se on itseasiassa huhtikuussa (+helmikuussa!! pääsen Floridaan kaks kertaa!). Että sellaista kielen kanssa. :)

Koulussa alkaa ensi viikolla toinen semester! Eli koulunkin puolesta ollaan puolessa välissä. Ja huomenna torstaina on mulle jo perjantai, koska perjantai on vapaa. :) Sunnuntaina meillä on Rotary tapaaminen outbound oppilaiden kanssa, mikä on tosi mielenkiintosta! Sinne on kuulemma tulossa yks poika joka menee ens vuonne vaihtariks Suomeen. Oon tosi innoissani siitä! Pääsen vähän opettaan kielen alkeita ja kertoon Suomesta. :) Mutta siitä lisää myöhemmin!

Love, Sonja